Toinen totuus Pohjois-Koreasta: "Sapelinkalistelu lauennee rauhanomaisesti"

Kiivaalla äänellä paasaavia uutistenlukijoita, pistoolilla sihtailevia valtionpäämiehiä, sarjatulta ampuvia raketinheittimiä ja tuimailmeisiä naissotilaita karvalakeissaan. Suurin piirtein sellainenhan se on – länsimaisen ihmisen kuva Pohjois-Koreasta.

Joukossamme on kuitenkin myös niitä, jotka näkevät asiat toisin. Pohjois-Koreaan suopeasti suhtautuva Suomi-Korea-ystävyysseura on edelleen hengissä ja sillä on nykyisin noin 250 jäsentä, kertoo seuran sihteeri Juha Kieksi.

Seuralla on toimintaa Vaasassa, Turussa, Helsingissä ja Pohjois-Pohjanmaalla. Seuran lisäksi Pohjois-Korean ystäviä kokoavat juche-aatteen opintokerhot, joita tosin on enää vain yksi, Helsingissä.

Pohjois-Koreassa seitsemän kertaa käynyt Juha Kieksi on täysin varma siitä, että Korean niemimaan sapelinkalistelu tulee laukeamaan rauhanomaisesti.

– Tästä mennään kyllä yli, kunhan vaan Yhdysvallat ja Etelä-Korea lopettavat sotaharjoituksensa. Se on kaikkien osapuolten etu, ennen muuta Etelä-Korean, jonka taloutta nykyinen vastakkainasettelu on jo vaurioittanut pahoin muun muassa pörssikurssien laskun kautta.

Petettyjä lupauksia

Kieksin mukaan pohjoiskorealaisten ”viha” Yhdysvaltoja kohtaan kumpuaa monista asioista, muun muassa petetyistä lupauksista.

– Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välithän eivät ole aina olleet sellaiset kuin ne ovat nyt. 90-luvun alkupuolella elettiin aika lailla sovinnossa. Vuonna 1994 maat solmivat Genevessä sopimuksen, jossa Pohjois-Korea lupasi luopua omasta ydinvoimalahankkeestaan ja Yhdysvallat lupasi vastineeksi auttaa kahden kevytvesivoimalan rakentamisessa.

Syntyvän ydinriskin piti olla hyvin hallinnassa, kun ydinjätteen varastointikin sovittiin kansainvälisen konsortiumin vastuulle. Kevytvesivoimaloiden piti olla valmiina vuonna 2003.

– Yhdysvaltain apu ei kuitenkaan koskaan edennyt kuoppaa pitemmälle. Amerikkalaiset mitä ilmeisimmin ajattelivat, että annetaan kommunistisen järjestelmän ensin romahtaa ja autetaan vasta sitten, Kieksi sanoo.

Energiapulasta kaiken alku

Nimenomaan energiapula on Kieksin mukaan Pohjois-Korean ongelmien alkujuuri.

– Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, romahtivat myös sen liittolaismaat. Tämä johtui pitkälti siitä, että sosialistisilla mailla oli taloudellisen yhteistyöjärjestönsä SEV:in kautta keskinäinen työnjako. Maita ei oltu rakennettu itsenäisiksi toimijoiksi, vaan keskinäisen avun varassa eläviksi.

– Pohjois-Korea oli tässä ainoa poikkeus. Sen kytkökset SEV:iin olivat jääneet  – juche-aatteen mukaisesti – hyvin löyhiksi, ja siksi sen sosialismi selvisi. Maa kuitenkin ajautui ankaraan energiapulaan, kun Neuvostoliitto ei ollutkaan enää toimittamassa halpaa öljyä. Ja sen laskua tässä ollaan nyt edelleen maksamassa. Tehtaita ei saada pyörimään kunnolla, eikä satoja korjattua ajoissa, kun ei ole energiaa.

Kieksin mukaan nykyiseen elintarvikepulaan ja 90-luvun ankaraan nälänhätään oli toki muitakin syitä.

– Oli huonoa onneakin. 90-luvulla meriveden tulvinta tuhosi merkittäviä riisinviljelyalueita. Pienempiä luonnonkatastrofeja on ollut lähes vuosittain. Ja kun maaperästä 80 prosenttia on viljelykelvotonta vuoristomaata, niin toki siinä ruokahuoltoon tulee ongelmia.

Energiapula on Kieksin mukaan aiheuttanut negatiivisen kierteen, jolla alkaa olla jo ekologisen katastrofin piirteitä.

– Energiapula aiheutti ensin sen, että vuorten rinteiltä alettiin hakata polttopuuta. Kun puusto katosi, mikään ei enää pidätellyt tulvia. Rajut tulvat aiheuttivat maanvyöryjä jokilaaksoissa, mikä taas johti jokien tukkeutumiseen, mikä taas johti aiempaa pahempiin tulviin...

– Pohjois-Korea kyllä selviää tästä kaikesta omin avuin, mutta tarvitsee ehdottomasti oman ydinvoimalan energiakriisin ratkaisemiseksi, Kieksi sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

"Pohjois-Koreasta väitetään virheellisesti monia asioita"