Vielä 33 vuotta myöhemminkään ei tarkkaan tiedetä, kuinka monta ihmistä kuoli Tshernobylin tuhoisan räjähdyksen takia – katso kuvat aavekaupungin maailmanlopun maisemista

Ymmärrän, että oleskelu alueella, jonka ilma sisältää korkean määrän ionisoivaa säteilyä, voi aiheuttaa minulle tulevaisuudessa terveysongelmia”.

Näin lukee lomakkeessa, joka ojennetaan vierailijalle ennen pääsyä Ukrainassa sijaitsevan Tšernobylin alueelle. Ilman allekirjoitusta alueelle ei pääse. Ei myöskään, jos ei ole lähettänyt tietojaan hyvissä ajoin, jos ikää on alle 18 tai kohdussa kasvaa uusi elämä. Venäjän kansalaisilta pääsy on evätty, vaikka ehdot täyttyisivätkin.

33 vuotta sitten maailma mullistui. Tšernobylin ydinvoimalassa tapahtui korkeimman mahdollisen vaaraluokan räjähdys. Sen seurauksena radioaktiivista säteilyä mitattiin kaikkialla maailmassa.

Aluksi elämä voimalan ympärillä jatkui melkein normaalina. Lapset pyöräilivät koulupäivän jälkeen reaktorille ihmettelemään savuavaa ydinvoimalaa ja ihmiset kiikaroivat reaktoria parvekkeiltaan.

Kunnollisia mittareita ei ollut, ja voimalan esimies uskoi reaktorin olevan ehjä räjähdyksestä huolimatta. Tappava annos säteilyä on 500 mikroröntgeniä viidessä tunnissa. Onnettomuuden aikaan säteilyä oli paikallisesti jopa 20 000 tunnissa.

36 tuntia räjähdyksen jälkeen reaktorin viereinen Prypjatin kaupunki evakuoitiin. ”Pakatkaa vaatteita ja ruokaa kolmeksi päiväksi. Se verran evakuointi kestää”, sanottiin.

Kymmenettuhannet sotilaat tulivat siivoamaan, raivaamaan ja rakentamaan suojaa reaktorille. Tulipaloa sammutettiin 10 päivää. Talkoisiin osallistui kaikkiaan 600 000 siviiliä ja armeijan edustajaa. 50 000 prypjatilaista menetti kotinsa lopullisesti ja kokonaisevakuoitujen määrä oli 135 000.

Evakuoinnin jälkeen kotieläimet ja lemmikit surmattiin ja kokonaisia taloja haudattiin maahan. Tšernobylistä tuli hautausmaa. Räjähdys vaati myös valtiollisen vainajan, sillä onnettomuuden jälkihoitoa on pidetty yhtenä syynä Neuvostoliiton kaatumiselle.

Osa säteilystä kulkeutui tuulten mukana myös pohjolaan, mutta sielläkin minne säteily ei tullut ilmateitse, sille altistuttiin. Esimerkiksi alkupaloa sammuttaneet palomiehet säteilivät moskovalaisessa sairaalassa niin paljon, että viimeisenkin heistä kuoltua osaston seinät piti purkaa.

Myös säteileviä tavaroita levisi maailmalle, kun varkaat löysivät autiot talot. Joku nukkui vuosikausia radioaktiivisessa sängyssä ja toinen osti kokonaisen pitsihuvilan tietämättä, että sitä oli ihailtu ennen Tšernobylin varjossa. Kolmas painoi päähänsä ihmeellisen halvan turkishatun. Kun syöpä diagnosoitiin, sänkyä, taloa tai hattua ei osattu syyttää.

Vaikka Tšernobylin viimeinenkin reaktori suljettiin vuonna 2000, työllistää voimala yhä ison joukon ihmisiä. Katastrofialueen reunalla asuu nelisentuhatta työntekijää. Heihin kuuluu muun muassa tutkijoita ja oppaita. Lisäksi alueella on luvattomia paluumuuttajia.

Aavekaupunki Prypjatissa ei asu kukaan. Tiellä luikkii jänis ja kaupungintalon portailla kasvaa puu. Onnettomuuden aikaan prypjatilaiset odottivat vapunpäivää ja uuden stadionin ja huvipuiston avajaisia. Tulevaisuus muuttui. Kukaan ei koskaan hurrannut katsomossa tai noussut maailmanpyörän kyytiin.

– Maailmanpyörän korien pohjaan on sitoutunut niin paljon säteilyä, että niissä matkustaminen olisi vaarallista muunkin kuin hajoamisvaaran takia, opas Svetlana Skijarenko sanoo.

Ensimmäiset säännölliset matkatoimistojen järjestämät vierailut alueelle aloitettiin vuonna 1999. Kävijämäärä kasvaa vuosittain. Viime vuonna vierailijoita oli 180 000.

– Tšernobyl ei ole turisti-, vaan vierailukohde. Jos näen jonkun pelleilevän täällä, sanon, ettei tämä ole mikään huvipuisto. Pitää osoittaa kunnioitusta kuolleille, Skijarenko sanoo.

Katostrofin muistopäivänä entiset asukkaat palaavat koteihinsa muistelemaan onnettomuutta, menetettyä paratiisia ja Tšernobylin hautausmaille siunattuja läheisiään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .