Matti Nykänen (1963–2019) lensi korkeammalle kuin yksikään toinen mäkihyppääjä ennen häntä, mutta poltti siipensä kuin Ikaros. Maanantain vastaisena yönä 55-vuotiaana kuollut Nykänen tarjoili pitkän elämäntyönsä aikana läjäpäin upeita urheilusuorituksia ja tahatonta komiikkaa, mutta myös surkean traagisia hetkiä.
Nykänen tuli huipulle sumusta. Oslon 1982 MM-kisojen suurmäen kisassa ilma oli niin harmaata, etteivät hyppääjät vauhtimäen yläpäässä tahtoneet erottua tv-kuvista, mutta Nykänen uskalsi 18-vuotiaan rämäpäisyydellä ponnistaa täysillä tuntemattomaan ja ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa.
Ennen Nykäsen aikaa mäkihyppääjät olivat raskailla jalkakyykkyraudoilla itseään vahvistaneita ihmiskuulia, joihin verrattuna 177-senttinen ja 57-kiloinen maitonaama oli kuin höyhensarjalainen. Mäkihyppy on ponnistuksen ajoituksen taidetta, ja siinä asiassa Nykänen oli nero, joka ei koskaan myöhästynyt.
Poikkeuksellisen ponnistusvoiman lisäksi Nykänen oli hankkinut lentotaidon hyppäämällä jo alakoulutalvinaan Jyväskylän Laajavuoren mäestä kymmeniä hyppyjä päivässä. Sen mahdollisti Laajavuoressa ensimmäisenä Suomen mäistä käytössä ollut hissi.
"Elä suutu"
Koulussa paikallaan istuminen tuntui Nykäsestä mahdottomalta, mutta hyppyrimäessä hän jaksoi loputtomiin. Suurmäkeen Nykänen uskaltautui ensimmäisen kerran 25. tammikuuta 1978, tietenkin ilman isänsä sekä ensimmäisen valmentajansa Taisto Jussilaisen lupaa. Nykäsen isälleen kirjoittama viestilappu säilyi Egon Theinerin 2003 julkaisemaan elämäkertaan: "Hei isi. Minä hyppäsin betonista 88 metriä. Elä suutu."
Poikkeuksellisen lahjakkuuden ja harjoittelun lisäksi Nykäsen menestyksen taustalla oli valmentaja ja isähahmo Matti Pulli (1933–2016). Pulli oli mäkihyppyvalmennuksen suuri uudistaja, ja hänen johdollaan Nykänen lensi neljään olympiakultaan, kuuteen aikuisten maailmanmestaruuteen, kahteen Keski-Euroopan mäkiviikon voittoon sekä 46 osakilpailuvoittoon maailmancupissa.
Saavutukset olivat silloin vertaansa vailla, ja Nykänen on edelleen yksi kaikkien aikojen mäkihyppääjistä. Hänen menestyksensä tiivistyi suhteellisen lyhyeen ajanjaksoon, jonka aikana Nykänen osallistui neljä kertaa olympialaisten henkilökohtaiseen kilpailuun ja voitti niistä kolme.
Lenkkitossuissa läpi armeijan
Kun Nykänen ja normaalielämä kohtasivat, normaalielämä sai väistää. Asepalveluksessa Hennalan urheilukoulussa Lahdessa Nykänen kieltäytyi laittamasta armeijan jalkineita jalkaansa ja halusi käyttää vain omia lenkkikenkiään. Nykästä kuljetettiin ylöspäin niin pitkälle kuin komentoketjua riitti, kunnes lopulta korkein varuskunnasta löytynyt upseeri sai kuulla vastaansanomattoman argumentin: ottaako upseeri vastuun, jos hyppy ei kulje?
Nykänen suoritti asepalveluksensa loppuun lenkkitossuissa.
Lentämisen Nykänen hallitsi täydellisesti, elämää maan pinnalla ei. Tästä ristiriidasta nousseet kohut ja skandaalit värittivät hänen huippu-uraansa. Jyväskylän Ikaros vaikutti puolustuskyvyttömältä hyökyaaltoina päälleen vyöryneen julkisuuden edessä. 1980-luvulla Seura-viikkolehden toimittaja Isto Lysmä oli koko valtakunnan Nykäs-kirjeenvaihtaja, ja myöhemmin Nykäsen ykkösmedian paikan peri Seiska-lehti, joka myös uutisoi ensimmäisenä hänen kuolemansa.
Selkäkivut ja epäsäännöllinen elämä tekivät Nykäsen harjoittelusta repaleista jo 1980-luvun lopulla. Loistelias mäkihyppyura päättyi käytännössä jo keväällä 1990, kun 26-vuotias Nykänen otti viimeisen arvokisamitalinsa Vikersundin MM-lentomäen yhden kierroksen tynkäkisassa. Kisan jälkeen Nykänen kätteli kaikki mäkimontussa päivystäneet suomalaistoimittajat ja kumarsi päälle.
"Helvetin täytyy olla parempi"
Nykäsessä yhdistyivät hämmästyttävä urheiluosaaminen ja hämmästyttävä holtittomuus sekä kapinallisuus urheilujohtajia kohtaan. Se kiehtoi yleisöä niin, että Nykäsen julkinen elämä mattinykäsenä jatkui katkeamatta urheilu-uran päättymisen jälkeen.
Nykänen esiintyi ensin vähissä vaatteissa, mutta ryhtyi sitten laulajaksi, vaikkei osannut laulaa. Esikoisalbumi Yllätysten yö (1992) ylitti kultalevyrajan, ja vaikka levymyynti sen jälkeen sakkasikin, Nykänen tienasi vuosien ajan leveästi esiintyjänä, farkut korkealle vyötärölle nostettuna muodin vaihteluista välittämättä.