Legendan kapina avasi lumilautailun olympiataipaleen, "Nyt tämä on urheilulaji"

STT

Yksi talviolympialaisten seuratuimmista lajeista on lumilautailu, joka viettää Pyeongchangin kisoissa 20-vuotisolympiajuhliaan. Lajin olympiataipaleen alku oli vuoden 1998 Naganon talviolympialaisten alla mielenkiintoinen: verrattavissa tietyllä tavalla vaikka siihen, että <Person>Usain Bolt</Person> tai <Person>Michael Phelps</Person> tai <Person>Lindsey Vonn</Person> tai <Person>Björn Dählie</Person> olisi aikoinaan ilmoittanut, että olympialaiset ovat täyttä peetä.

Naganon draaman pääosan esittäjä oli norjalainen hurjapää <Person>Terje Håkonsen</Person>, lumilautailun legenda jo tuolloin ja yhä edelleen, tänäkin päivänä.

– Lumilautailu on uusia ratoja, puuterilumen vuolemista ja omana itsenä olemista. Se ei ole nationalismia, politiikkaa ja valtavaa määrää rahaa, Håkonsen vuodatti Sports Illustrated -lehdelle lumilautailun olympiadebyytin häämöttäessä.

– Lumilautailu on kaikkea sitä, mitä olympialaiset eivät ole.

"Lumilautailun <Person>Michael Jordan</Person>" Håkonsen ei Naganoon koskaan ilmestynyt. Mutta vaikka tuo ykköstähden "kapina" olympialaisten "nationalismia, politiikkaa ja valtavaa määrää rahaa" vastaan nostikin kohua, ei mitään yleislakkoa koskaan syntynyt.

– Suurin osa (laskijoista) oli aika lailla samaa mieltä kuin Terje, mutta eivät ehkä nähneet sitä niin dramaattiseksi, protestin arvoiseksi. Itsekin suhtautui niin, ettei liikaa miettinyt, mikä olisi jonkin "lumilautailun dna:n" mukaista meininkiä, muistelee 90-luvun suomalaishuippuihin lukeutunut <Person>Aleksi Litovaara</Person>.

Litovaara lähti Naganoon, vaikka tiiviissä lumilautayhteisössä asia hieman mietityttikin. Ja Håkonsenin oman tien kulku sai ja saa yhä arvostusta.

– Olympialaisia oli jo pienestä pitäen pitänyt hienona juttuna ja mahdollisuutena. Toki kun kuuli, että pääsee olympialaisiin, oli fiilis vähän ihmettelevä: meneekö tämä nyt ihan liian normimeiningiksi. Mutta kyllä se siinä sitten unohtui matkan varrella, Litovaara nauraa.

– On kuitenkin ihan siistiä, että Terje teki tuon protestin. Jos sen olisi kuka tahansa muu tehnyt, ei sitä olisi kukaan huomannutkaan. Hän seisoi omien mietteidensä takana.

Litovaaralle reissu oli lopulta "ihan huippu". Ja vaikka suurempi kapina jäikin Håkonseniin, oli sitä kuitenkin olympialumilla mukana.

– Siinä oli pikku kepposia, lumitraktorin lainaamista ja muuta sellaista, ja meidät eristettiin sitten omaan hotelliin. Kauaksi kaikesta muusta, eikä siellä ollut muuta kuin karaokehuone. Mutta silti oli hauskaa, kun oli hyvien tyyppien ympäröimänä.

Yhteinen perhe

Maailma on muuttunut 20 vuodessa, niin myös lumilautailu.

– Tosi paljon. Nyt tämä on urheilulaji, maajoukkueen nykytähtiin kuuluva <Person>Roope Tonteri</Person> sanoo.

– Laji on varttunut enempi urheiluksi. Siis siinä mielessä, että nyt on valmentajia ja maajoukkueet ovat enemmän yhdessä, toinen kokenut laskija <Person>Janne Korpi</Person> miettii myös.

Litovaara ei ole kuitenkaan niin varma muutoksen jyrkkyydestä.

– Kun ajattelee, kuinka paljon laskettiin ja treenattiin ja kuinka hyvä kehonhallinta ja fysiikka piti olla, niin olihan se jo alusta alkaen urheilua. Se,missä poikkeaa ehkä perinteisestä urheilusta, on se, että lautailussa se yhteinen perhe, frendit, hauskanpito ovat ne lähtökohdat. Ei sitä tuskaa, hikeä, kyyneliä.

Ja tuo ei ole muuttunut mihinkään – rahasta, politiikasta tai mistä muusta vain huolimatta.

– Ei pidä unohtaa, miksi tämän on aloittanut. Ei olympialaisten takia, vaan siksi, että on kaveriporukka ja on kivaa, Tonteri vahvistaa.

Litovaaran olympiareissussa draamaa

"Taisi olla vääränväriset farkut jalassa"

Lumilautailun ensimmäiset olympiakoitokset käytiin Naganon kisoissa 1998. Suomea edusti kisoissa viisi lumilautailijaa, joista Minna Hesso sijoittui kuudenneksi naisten lumikourussa. Miesten lumikourussa Sebu Kuhlberg oli seitsemäs, Jussi Oksanen 11:s, Markus Hurme 13:s ja Aleksi Litovaara 14:s.

– Oli kyllä huippureissu. No, mitä nyt norjalainen tyttöystäväni jätti minut siinä kisojen aikana. Se ei johtunut sijoituksesta (14:s), vaan taisi olla vääränväriset farkut jalassa (Aleksi Litovaara muistelee kisojen aikaista draamaa).

– Lumilautailu on mielestäni joukkuelaji. Siksi, koska ne muut laskijat ovat niin oleellisena osana siinä, vaikka yksilönä urheillaankin (Litovaara tiivistää lajin paljon puhutun yhteisöllisyyden).

– Kova päätös (Pyeongchangin olympiajoukkueen Roope Tonteri arvioi Terje Håkonsenin Naganon aikaista päätöstä jättää olympialaiset sikseen).

– Hän laskee edelleen. Kuinka moni niistä olympialaisissa olleista laskee yhä? (Tonteri pohtii nyt 43-vuotiaan Håkonsenin asemaa lumilautailussa).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut