Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Kari Kuikka tekee päivätyökseen kansainvälisiä myyntihommia, vapaa-ajallaan hän auttaa suomalaisia naisjalkapalloilijoita

Kari Kuikka, joka on käytännössä ainoa suomalainen naispelaajia edustava agentti. LEHTIKUVA / LEHTIKUVA

Ville Väänänen / STT

Suomalaisen naisjalkapalloilijan siirtyminen ulkomaille ei ole yksinkertaista. Kotimaista Kansallista liigaa ei seurata ulkomailla, joten olisi tärkeää päästä maajoukkueeseen ja esille. Jos se ei onnistu, yksi vaihtoehto on se, että ulkomaiset seurat saavan vinkin pelaajasta.

Yksi tällaisissa asioissa auttava henkilö on Kari Kuikka, joka on käytännössä ainoa suomalainen naispelaajia edustava agentti tai edustaja, kuten Kuikka sanoo.

– En siitä agentti-nimestä niin välitä, kun sillä on niin negatiivinen kaiku. Edustaja on se parempi termi, Kuikka vastaa.

Kuikka on monelle jalkapallon seuraajalle tuntematon hahmo. 35-vuotias pohjoiskarjalaisen Ylämyllyn Yllätyksen kasvatti pelasi urallaan Ykkösessä Jipossa ja HIFK:ssa 103 ottelua, mutta nykyään päivät kuluvat kansainvälisissä myyntihommissa. Vapaa-aikansa hän käyttää auttamalla suomalaisia naisjalkapalloilijoita.

– Käyn keskusteluja varsinkin ruotsalaisseurojen kanssa. Olen auttanut suomalaisia maajoukkuepelaajia kahden vuoden aikana erityisesti Ruotsiin ja jonkin verran Italiaan.

Suomalaisen helpompi auttaa suomalaista

Kuikka tekee pelaajaedustajan työtä oman toiminimen kautta. Hän tekee myös jonkin verran yhteistyötä suurempien agentuurien kanssa. Kuikka aloitti pelaajaedustajan tehtävät toissa vuonna, kun englantilainen Summit Sports Global (SSG) otti häneen yhteyttä.

– He kysyivät, voisinko auttaa heitä, kun heillä oli muutamia suomalaispelaajia. Suomalaisen on helpompaa keskustella suomalaisten kanssa. Suomeen en ole pelaajia tuonut, mutta suomalaisten seurojen kanssa juttelen aktiivisesti.

Miten Kuikka sitten päätyi pelaajaedustajaksi? Siihen oli vaikutusta hänen puolisollaan Tuija Hyyrysellä, joka pelaa ammatikseen Italiassa suurseura Juventuksessa ja on edustanut Suomea 108 maaottelussa.

– Vuonna 2018 olimme vedenjakajalla. Tuijalla oli alla todella hyvä kausi Juventuksessa, ja näytti siltä, että hän jää sinne pidemmäksi aikaa. Työtilanteeni oli silloin sellainen, että minun piti olla hyvin paljon Suomessa. Olin asennoitunut siihen niin, että Tuijan ura on kuitenkin tietyn mittainen, eli minun on helpompi irtautua Suomesta Italiaan. Aloin miettiä, mitä voisin tehdä, mikä ei olisi paikkakuntasidonnaista.

Sitten SSG otti yhteyttä, kun Ruotsissa olivat sarjat päättymässä ja paljon pelaajia oli etsimässä itselleen seuraa.

– Vaikka varsinaisessa työpaikassa asiat saatiin sovittua ja pystyin olemaan joustavammin Italiassa ja Suomessa, päätin jatkaa ja auttaa sen siirtoikkunan ajan. Siitä se jäi, ja olen tykännyt hommasta. Naisten jalkapallossa ei auttavia käsiä ole riittävästi.

Puoliso ei jaa käyntikortteja maajoukkueleireillä

Kuikan asema on kiintoisa. Hän on käytännössä ainoa suomalaisia naispelaajia ulkomaille auttava ihminen, ja samaan aikaan hänen elämänkumppaninsa kuuluu maajoukkueen avainpelaajiin.

– Olemme Tuijan kanssa sopineet, että tietyistä asioista puhutaan ja tietyistä ei. Ei Tuija ole minun myyjäni. Hän ei kulje maajoukkueleireillä käyntikorttieni kanssa ja jakele niitä muille pelaajille.

Nykyisistä maajoukkuepelaajista Kuikka on auttanut Ruotsiin Eveliina Summasen ja Jutta Rantalan. Lisäksi hän tekee yhteistyötä Ruotsissa yhä pelaavien Ria Ölingin, Emmi Alasen ja Jenny Danielssonin kanssa. Italiaan Kuikka on auttanut Anna Auvisen ja Hyyrysen.

– Ruotsissa on paljon seuroja, jotka ottavat yhteyttä ja kysyvät Kansallisen liigan pelaajien mahdollisuuksista esimerkiksi ensi kaudella hypätä suurempiin saappaisiin. Ruotsissa ei ole resursseja seurata Kansallista liigaa yleisesti.

Ei bisnestä

Joulukuussa 2016 kuollut Ville Lyytikäinen auttoi aikanaan useampaa suomalaispelaajaa ulkomaille, pääasiassa Ruotsiin. Lyytikäinen kertoi aikanaan auttavansa pelaajia eteenpäin, mutta kyse ei ollut bisneksestä.

– Se skaala on iso, millaisella palkkiorakenteella agentuurit tekevät hommia. Suomalaisten kanssa teen todella alhaisella tasolla. En ole hakenut tästä itselleni rahallista hyötyä, vaan saan omat kuluni niukasti pois.

Yksi suurimmista kuluista on uusien edustajasäännösten mukaiset rekisteröinnit.

– Ne saan tällä hetkellä katettua palkkioilla. Olisinko joskus Tuijalle sanonut, että teen tätä niin kauan kuin Suomi menee seuraavan kerran kisoihin. Toivottavasti silloin Suomen naisjalkapallon ympärille on rakentunut sellainen ekosysteemi, josta löytyy uutta energiaa ja uusia auttajia.

Kuikka myöntää, että edustajan työ on stressaavaa, sillä kyse on kuitenkin pelaajien urasta. Sopimukset ovat määräaikaisia ja naisten puolella vielä hyvin usein vain vuoden mittaisia.

– Palkinto tulee joka kerta, kun nimet ovat sopimuksen alla. Tietysti pitäisi kysyä pelaajilta, mutta koen jokaisen löytäneen ihan hyvän paikan, jossa he pystyvät saamaan omaa potentiaaliaan esille ja viemään suomalaista naisfutista eteenpäin.

Maajoukkue avainasemassa

Suomalaisen naisjalkapallon menestymisessä Kuikka nostaa avainasemaan maajoukkueen. Arvokisoihin selviytyminen on elinehto, jos suomalaispelaajat haluavat edetä urallaan ja päästä Suomesta ulkomaille. Naisissa pelaajatarkkailu on olematonta miehiin verrattuna.

– Sen perusteella, mitä olen eurooppalaisseurojen kanssa jutellut, maajoukkueen menestyksestä pitäisi puhua vielä enemmän. On valitettava tosiasia, että vain harvoilla seuroilla on pelaajatarkkailijoita. Jos on, Skandinaviassa se yleensä rajoittuu Ruotsiin ja Norjaan.

Esimerkkinä Kuikka käyttää Anna Auvista, joka siirtyi yli 30-vuotiaana Suomesta ensimmäisen kerran ulkomaille Italiaan Interiin. Taustalla oli Auvisen onnistunut ottelu maajoukkueen Kyproksen-leirillä.

– Maajoukkueen menestys ja seuraaviin arvokisoihin pääsy ovat avainasemassa siinä, että suomalaista naisjalkapalloa ja maajoukkuetta pystytään kehittämään. Se on isoin näyteikkuna parempiin ja haastavampiin ympyröihin ja avaa myös mahdollisuuden erilaisiin resursseihin, kuten kenkäsopimuksiin ja muihin sponsorisopimuksiin.

Yksi ikuisuuskysymys suomalaisessa jalkapallossa on, pitäisikö pelaajien siirtyä Suomesta entistä nuorempina ulkomaisiin akatemioihin. Samaan aikaan kuitenkin puhutaan naisissa kotimaisen sarjan ongelmallisesta tilanteesta, jossa pelaajien toivottaisiin pelaavan täällä vuoden pari kauemmin ennen ulkomaille lähtöä.

– Oikea ikä ulkomaille siirtymisessä on pelaajasta riippuva asia. Esimerkiksi Italia on kulttuurina ja pelillisesti Suomeen verrattuna niin erilainen. Ruotsi on tietysti aina helppo askel. Pitäisikö lähteä 16- vai yli 30-vuotiaana kuten Anna Auvinen? Vaikea sanoa. En ole tietyn tiukan järjestelmän kannattaja vaan näen, että päätös siirtymisestä ulkomaille lähtee pelaajan omasta tahdosta, jota tukiverkoston tulee tukea täysin – oli päätös mikä tahansa.

Suomalaiset takamatkalla henkisellä puolella

Keskustelu ajautuu suomalaispelaajien henkiseen valmiuteen. Viime aikoina on puhuttu naisten maajoukkueen suomalaispelaajien fyysisistä puutteista, ja asiaan on panostettu maajoukkueessa.

– Päävalmentaja Anna Signeul puhuu paljon nopeudesta ja fyysisyydestä. Fyysisiä ominaisuuksia on helpompi kehittää kuin henkisiä. Näen, että siirtyminen omasta ympäristöstä uuteen voi olla paljon tylympää monessa paikassa. Olen usein miettinyt, pitäisikö joidenkin vanhempien ulkomailla pelanneiden pelaajien tehdä jotain mentorointia asiassa. Mielestäni henkinen puoli on todella tärkeä. Se on sellainen asia, jossa suomalaiset pelaajat ovat vielä takamatkalla.

Samaan hengenvetoon Kuikka muistuttaa pohjolan tilanteesta. Ruotsissa monesta seurasta pelaajia lähtee Keski-Eurooppaan. Se avaa suomalaispelaajille mahdollisuuksia.

– Suomalaispelaajat ovat käyttäneet paikkansa hyvin. Jos katsoo esimerkiksi Elli Pikkujämsää Örebrossa, hän on aivan päällikkö kolmen topparin linjassa.

Missä sitten suomalaispelaajat pääsevät esiin, kun pelaajatarkkailu on lähes olematonta? Näytön paikkoja ovat esimerkiksi nuorisomaajoukkueet, jotka pelaavat EM-karsintaturnauksia. Suomi on tytöissä ollut viime vuosina vahvasti mukana isojen maiden niin sanotulla elite roundilla. Jatkossa tyttöpuolella kärki tiivistyy entisestään, kun karsintasysteemi muuttuu entistä enemmän isoja maita suosivaksi. Silloin olisi luvassa enemmän kovia pelejä, todennäköisesti myös Suomelle.

– Näen, että se olisi hieno järjestelmä, sillä siellä olisi tarkkailijoita paikalla. Mitä enemmän pystyy pelaamaan isoja pelejä kovia maita vastaan ja näyttämään pärjäävänsä, sitä todennäköisemmin aukeaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Monet seurat ovat todella pitkämuistisia.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut