– Kuuluuko?
Se oli Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) ensimmäinen julkinen repliikki Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana. Vapaavuori oli koronavirusaltistumisen takia joutunut jäämään pois Olympiakomitean syyskokouksesta ja lähetti terveisensä kokousväelle vantaalaisen lentokenttähotellin kongressisaliin etäyhteydellä.
Ja jos Vapaavuoren lupauksia on uskominen, Olympiakomitean ja urheilun ääni resonoi Suomessa voimakkaammin kuin puheenjohtajuudesta luopuneen Timo Ritakallion kaudella.
– Uskon, että liikunta ja urheilu voisivat aktiivisemman ja kokonaisvaltaisemman Olympiakomitean johdolla olla paljon enemmän kuin mitä ne nyt ovat, Vapaavuori sanoi ennen puheenjohtajavaalia STT:lle.
Valinnan jälkeen etäyhteydellä järjestetyssä haastattelutilaisuudessa Vapaavuori sanoi, ettei hänellä ole mielessä ensimmäistä tempausta, jonka yhteydessä äänensä korottaa.
– Kyse on toimintatavasta, mindsetista. Olen uskonut siihen, että oman organisaation asiaa ajetaan käymällä laajasti yhteiskunnallista keskustelua, puolustamalla omaa organisaatiota ja sen agendaa sekä kannustamalla mukaan myös muita. Tämä on minun toimintatapani, Vapaavuori selvensi.
"Monia haasteita päällekkäin"
Vapaavuori sai jo puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä, 47, mutta Susanna Rahkamo oli vain yhden äänen päässä. Ilkka Kanerva (30 ääntä) ja Sari Multala (10) putosivat vaalin toiselta kierrokselta. Toisella kierroksella Vapaavuori voitti äänin 79–54 Rahkamon, joka voitti ensimmäisen varapuheenjohtajan vaalissa Multalan. Tämä puolestaan tuli valituksi toiseksi varapuheenjohtajaksi.
Toisen kierroksen asetelma kertoo Olympiakomitean tilanteesta. Vapaavuorta olivat esittäneet puheenjohtajaksi useat isot lajiliitot, Rahkamon takana taas oli julkisesti pieniä lajiliittoja.
Olympiakomitean merkitys näille on aivan erilainen. Pienien olympialajien liitoille Olympiakomitean ja sen Huippu-urheiluyksikkö ovat korvaamattoman tärkeitä, kun taas ainakin osa isoista lajiliitoista olisi valmiit kutistamaan Olympiakomitean pelkäksi olympialaisiin lähetettävän joukkueen matkatoimistoksi.
Kaikki puheenjohtajakandidaatit korostivat kampanjassaan urheilun ja liikunnan yhteiskunnallisen aseman nostamista.
– Yhteiskunnallisen keskustelun kautta meidän on pidettävä enemmän ääntä niistä kiistattomista eduista, joita liikunnalla ja urheilulla on. Meidän on keskusteltava, kumppanoiduttava, lähestyttävä ihmisiä ja vietävä liikunnan ilosanomaa eteenpäin. Liikunnan hyödyt ovat asioita, jotka liikuntaväki tietää. Liikuntaväellä ne kuuluvat yleissivistykseen, mutta niistä puhutaan aivan liian vähän, Vapaavuori sanoi.
Aseman ja arvostuksen nostaminen vaikuttaa myös urheilun asemaan rahoitusneuvotteluista, joista uusi puheenjohtaja sanoi ennakoivansa vaikeampia. Niinpä Vapaavuori sanoi, että hänen ensimmäinen tavoitteensa on liikunnan ja urheilun rahoituksen turvaaminen.
– Olemme tilanteessa, jossa meillä on monia haasteita päällekkäin. Veikkauksen tuottojen lasku, liikunnan suurimman rahoittajan kuntien omat taloushaasteet. Urheilun isoilla toimijoilla ja isoilla liigoilla on koronan takia haasteita, samoin sponsoreilla. Tämä on aika hankala tilanne, eikä sen vakauttaminen ratkea hetkessä, vaan on varmasti kanssamme koko vaalikauden, Vapaavuori luetteli.
Olympiakomitean hallituksen jäseniksi valittiin Kansainvälisen olympiakomitean suomalaisedustajat Sari Essayah ja Emma Terho, urheilijoiden edustajina Anni Vuohijoki ja Mika Poutala sekä Tapio Korjus, Esa Niemi, Hanna Hartikainen, Marco Casagrande, Katja Mjösund ja Markku Haapasalmi.