On tapauksia, joissa urheilija onnistuu harjoituksissa tekemään kovia tuloksia, mutta kun se kuuluisa tosipaikka on, niin tulokset jäävät vaatimattomiksi. Toinen urheilija saa tehtyä tasaisesti samoja tuloksia niin harjoituksissa kuin kilpailuissa, ja kolmas tekee tosipaikan tullen ne parhaimmat tulokset.
Kaikki edellä mainitut urheilijat ovat fysiikaltaan, lajitaidoiltaan ja taktiselta osaamiseltaan samaa tasoa. Mikä sitten erottaa nämä urheilijat toisistaan, kun on kyse tuloksenteosta tosipaikassa?
Kilpaileminen kovalla tasolla eri urheilulajeissa vaatii sitä kuuluisaa pääkoppaa, ja erityisesti sen kestävyyttä tiukoissa paikoissa. Urheilijoita näiden henkisten voimavarojen ja pään sisäisten asioiden kanssa kamppailemissa auttavat urheilupsykologit ja psyykkiset valmentajat.
Ensimmäisiä tutkimuksia urheilupsykologiasta löytyy jo 1800-luvun lopulta, mutta akateeminen tutkimus vakiintui 1960-luvulla. Hyvään suoritukseen vaaditaan niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja, joten ei ole sinänsä ihme, että viime vuosikymmenten aikana urheilupsykologian merkitys on kasvanut, sillä urheilijat haluavat repiä itsestään kaiken mahdollisen irti.
– Näkemykseni mukaan psykologialla ja psyykkisillä prosesseilla on iso merkitys, koska ne ovat ihan kaikessa mukana. Ne eivät ole erillisiä saarekkeita, että olisi tämä psyykkinen puoli, sitten on fysiikka ja sitten on laji, liikuntapsykologian maisteri, kouluttajapsykoterapeutti ja psykologiliiton sertifioima psyykkinen valmentaja Sanna Turakka sanoo.
– Kaikki urheilijat tai joukkueet eivät toki tarvitse psyykkistä valmennusta, Turakka lisää.
Kaikki urheilijat tai joukkueet eivät toki tarvitse psyykkistä valmennusta.
Sanna Turakka
Turakka on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Joensuun Mailan miesten Superpesisjoukkueen kanssa.
Omalla pelaajaurallaan jääkiekossa 39 NHL-ottelua pelannut ja Naganossa vuonna 1998 pronssia napannut Tuomas Grönman opiskeli itsensä loukkaantumiseen päättyneen urheilijauransa jälkeen urheilupsykologiksi. Grönman huomasi jo oman pelaajauransa aikana pohtineensa, miksi suoritustaso heittelee muutaman päivän sisällä.
– Se innosti lukemaan psykologiaa. Vaihtelu tulee korvien välistä. Jos useampi peli meni huonosti, sen jälkeen oli vaikea saada taitotasoa esille. Oli hankala lähteä puhtaalta pöydältä, Grönman muistelee.
Urheilupsykologia on puhtaimmillaan positiivista psykologiaa niiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kliinistä ongelmaa.
– Ei ole esimerkiksi masennusta, mutta voi olla normaalia jännitystä. Että miten käyttäytymistieteen tiedon avulla saataisiin enemmän hyvinvointia ja hyviä suorituksia omaan lajiin.
– Eihän fyysinenkään valmennus tarkoita sitä, että urheilija olisi sairas, vaan sitä, että tulisit paremmaksi. Urheilupsykologiassa on sama idea. Osa ihmisistä tosin kokee, että sen pariin hakeudutaan vain, jos on ongelmia, Grönman sanoo.
Urheilija voi niin sanotusti jäätyä tiukassa paikassa, jolloin urheilija ei saakaan lajitaitojaan ja fysiikkaansa käyttöön.
– Mistä se voima ja energia tulee harjoitella riittävästi fysiikkaa, lajitaitoja ja taktiikkaa? Että jaksat yrittää uudelleen, vaikka et onnistukaan, jotta sinusta tulee huippu-urheilija? Se tulee psyykkisistä ominaisuuksista, Grönman tiivistää.
Enon Kisa-Poikia edustava ampumahiihtäjä Mari Eder on Suomen seuratuimpia urheilijoita.
Mari Eder allekirjoittaa toimittajan väitteen siitä, että ampumahiihto on henkistä kanttia mitattaessa urheilulajien kovimmasta päästä.
– Tämä on kova ammatti. Ampumahiihto on kyllä aika ääripäästä lajikaartia: henkistä kovuutta vaaditaan paljon. Ammunnassa erot osuman ja ohilaukauksen välillä mitataan millimetreissä. Ajallisesti puhutaan pienistä eroista, Eder toteaa.
Eder muutti lukioikäisenä pois kotoa tähdätäkseen ammattilaisurheilijaksi ja kokee näin jälkikäteen, että olisi tarvinnut uran alkuvaiheilla psykologista tukea.
– Nyt palveluita on pystytty lisäämään, ja ammattilaisia on tarjolla. Se on tärkeä kehityssuunta, Eder sanoo.
33-vuotiaalla ampumahiihtäjällä on vuosien kokemus tunteiden ääripäistä ja tuloksen tekemisestä kovan paineen alla. Kokeeko Eder nyt olevansa henkisesti vahvempi kuin uran alkuaikoina?
– En tiedä, ovatko vuodet tehneet vahvemmaksi, vai ovatko kaikki vastoinkäymiset syöneet viimeisenkin siitä itseluottamuksesta, mitä nuorena oli, Eder sanoo naurun kera.
– Silloin ollaan kovilla, kun tavoitteet eivät täyty. Ei voi sanoa, että tulisi aina vain vahvemmaksi ja vahvemmaksi. On tullut enemmän ongelmia, joita on ehtinyt käsittelemään, Eder vakavoituu.
Vuosien myötä Eder kokee kuitenkin olevan enemmän jaloillaan, eivätkä pettymykset mene enää niin syvälle. Mutta eivät epäonnistumiset hyvältä tunnu.
– Toisaalta pitääkin olla niin, että vähän kolahtaa. Silloin ei olisi sataprosenttisesti mukana, Eder pohtii.
Urheilijat ovat ihmisiä, jotka painiskelevat urheilun ulkopuolisessa elämässään täysin samojen ongelmien kanssa kuin muutkin. Eder kertoo avoimesti saaneensa apua myös urheilun ulkopuolisiin asioihin.
– Olen käynyt psykoterapiassa. Kaikki menee käsi kädessä, Eder sanoo.
Itävallassa Thalgaussa asuvan Ederin valmennustiimissä on nykyään mukana itävaltalainen psykologi Tom Schoffenegger, joka toimii läheisessä yhteistyössä Ederin valmentajan kanssa.
– Kun valmentaja näkee, mitä pitää kehittää, psykologi on suoraan tietoinen tavoitteesta. Silloin etsitään yhdessä tietä, ampumahiihtäjä sanoo.
Mari Ederin mukaan psyykkinen valmennus on aiempina vuosina ollut hyvin irrallinen osa valmentamista.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa siihen suuntaan, että psyykkistä valmennusta tuodaan yhä enemmän päivittäiseen toimintaan mukaan.
– Ne eivät ole millään tavalla erillään toisistaan, vaan kaikki liittyy kaikkeen ja silloin sen pitäisi olla päivittäisessä toiminnassa mukana. Ymmärrän, että se on resurssikysymys.
Suomen tunnetuimpiin urheilupsykologeihin lukeutuva Grönman toivoo, että seuroihin palkattaisiin urheilupsykologeja.
– Ideaalitilanteessa esimerkiksi jääkiekossa liigaseuroilla voisi olla täysipäiväinen psykologi. Siellä olisi töitä esimerkiksi junioripuolella, heidän valmentajissaan, ja psykologi olisi myös Liigaseuran valmentajien apuna. Se ei olisi kuluerä, vaan investointi. Hyvillä ulkomaisilla pelaajilla voisi olla psykologi integroimassa ympäristöön.
– Voitaisiin ajatella, että urheilupsykologi olisi yksi valmentajista. En tiedä, onko osalla valmentajista pelkoa auktoriteetin menettämisestä, Grönman pohtii.
Grönmanin mukaan kaikilla valmentajilla olisi hyvä olla perusteet urheilupsykologiasta.