Muuttuuko mikään liikkumisen edistämisessä, kun uudet aluevaltuustot aloittavat?

Faktat ovat tiedossa. Suomalaisista viides- ja kahdeksasluokkalaisista noin 40 prosentilla fyysinen toimintakyky on huolestuttavan huono. Asia selviää Valtion liikuntaneuvoston, Opetushallituksen, Puolustusvoimien ja puolustusministeriön joulukuisesta tiedotteesta .

Tulossa on vääjäämättä kasvava määrä diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia ja vaikeuksia selviytyä arjessa.

Ensi sunnuntaina pidetään aluevaalit, joissa valittavat aluevaltuustot johtavat uusia hyvinvointialueita. Niiden lakisääteisiin tehtäviin kuuluu terveydenhuollon järjestäminen. Muuttuuko mikään?

– Ilman muuta, Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori sanoo.

– Kun sosiaali- ja terveystoimi on haluttu irrottaa omaksi kokonaisuudekseen synergiaetujen saamiseksi, on tärkeää, että terveys nähdään kokonaisvaltaisesti. Mitkään rahat eivät riitä, jos korjataan vain jälkiä. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys korostuu, koska elämäntapamme on muuttunut passiivisemmaksi, Vapaavuori jatkaa.

Olympiakomitea: lautakuntia liikunnan ja ennaltaehkäisevän terveydenhoidon edistämiseksi

Muutamalla lauseella on edetty liikuntakeskustelun ytimeen. Kyse ei ole vähemmästä kuin koko länsimaisen elämäntavan mullistumisesta.

Sen yhteys liikkumiseen tulee ilmi, kun lukee vaikkapa opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) 2019 laatimaa listaa liikuntaan vaikuttavista muutostekijöistä. OKM:n listalle pääsivät elintavat ja eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, digitalisaatio ja työelämän murros, väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen.

Nämä ovat raskaimman sarjan globaaleja megatrendejä. Mitä uudet aluevaltuustot voivat niiden edessä?

– Se mitataan heti alussa, kun ne tekevät ensimmäiset strategiansa, Vapaavuori sanoo.

Suomen olympiakomitea esittää, että hyvinvointialueet perustaisivat lautakunnat liikunnan ja ennaltaehkäisevän terveydenhoidon edistämiseksi.

Erityisasiantuntija Mari Ahonen-Walker Kuntaliitosta sanoo, ettei voi ennakoida, mitä hyvinvointialueet muuttavat.

– Hyvinvointialue on joka tapauksessa uusi julkinen toimija valtion ja kuntien rinnalla. Jos ajatellaan kansanterveysnäkökulmaa, erityisesti soveltavaa liikuntaa tai liikuntaneuvontaa tarvitsevien ihmisten kohdalta riippuu paljon hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöstä, Ahonen-Walker sanoo.

"Liikunta pitäisi huomioida kaikilla hallinnonaloilla"

Aluevaalien jälkeenkin liikuntatoimi pysyy kunnilla, jotka hallinnoivat Suomen suurinta liikuntabudjettia.

Kuntaliiton mukaan kuntien liikuntatoimien käyttötalous vuonna 2020 oli yhteensä 782 miljoonaa euroa, minkä lisäksi liikuntapaikkainvestointeihin menee pitkälti yli 200 miljoonaa vuodessa. Kunnat rakentavat ja ylläpitävät liikuntapaikkoja, avustavat kansalaistoimintaa ja järjestävät itse liikuntapalveluja.

– Olennaista on ymmärtää, että liikunta pitäisi huomioida kaikilla hallinnonaloilla. Itse asiassa liikkumisen lisäämiseksi muut hallinnonalat kuin liikuntatoimi ovat keskeisimpiä. Ilmeisimpiä ovat päiväkodit, koulut ja kaupunkisuunnittelu, Vapaavuori sanoo.

Hän muistuttaa, että noin neljäsosa suomalaisista liikkuu paljon ja on hyvässä kunnossa, mutta kansanterveyden näkökulmasta olennaista olisi tavoittaa ne, jotka eivät liiku.

Siksi Mari Ahonen-Walker ei usko, että pelkkä tavoitteellisen liikunnan lisääminen auttaisi.

– Liikuntaa harrastetaan enemmän kuin koskaan, mutta liikunnan osuus arjesta on hyvin pieni. En usko, että ratkaisu olisi erityisesti liikunnan lisääminen, vaan liikunnallisen elämäntavan pitäisi kuulua arkeen. Miten arkiliikunnan lisäämistä pystyttäisiin tukemaan, miten esimerkiksi yhä useampi kävelisi tai pyöräilisi ainakin osan työ- ja asiointimatkoistaan?

– Kuntien näkökulmasta tärkeää on, että myös sosiaali- ja terveystoimessa liikunta otetaan agendalle, ja että liikuntatoimen lisäksi nuorisotoimi ja opetustoimi saadaan mukaan edistämään liikkumista, Ahonen-Walker sanoo.

Sulut ovat konkretisoineet harrastusten merkityksen

Pian kaksi vuotta jatkuneen koronaviruspandemian aikana on käyty useaan otteeseen julkista väittelyä liikuntaharrastuksia rajoittaneista suluista. Lisenssimäärien perusteella suomalaisten lasten ja nuorten urheilun harrastaminen on vähentynyt pandemian aikana.

– Negatiivista on, että iso osa kansakunnasta on passivoitunut eri syistä. Olen huolissani nuorista, jotka ovat pudonneet urheiluseuroista. Se jättää jälkensä. Meillä on vieläkin enemmän huonokuntoisia ihmisiä, Vapaavuori sanoo.

Myönteisenä hän pitää sitä, että sulkujen aiheuttamat tauot ovat avanneet silmät liikuntaharrastusten tärkeydelle.

– Se on lisännyt ymmärrystä liikunnan merkityksestä. Usein asioita arvostetaan vasta, kun ne ovat poissa. Kun lapset eivät päässeet harrastamaan, se opetti konkreettisesti monille vanhemmille, miten tärkeää liikunta ja urheilu on, Vapaavuori sanoo.

Korona-aikana myös liikunnan ohjaaminen etäyhteyksien avulla on harpannut eteenpäin.

– Digitalisaatio esitetään usein liikunnan vastapoolina, mutta tämä ei ole joko tai -tilanne. Pelillisyydellä voidaan saada ihmisiä liikkeelle ja etäyhteyksien avulla ohjattua liikuntaa voidaan järjestää syrjäseuduillakin, Mari Ahonen-Walker muistuttaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut