Yksi suomalaisen kilpahiihdon pisimmistä urista päättyy tänä viikonloppuna, kun Riitta-Liisa Roponen hyvästelee kovat kisaladut. Hän kertoi perjantaina jättävänsä kansainväliset ladut, eikä häntä kotimaisillakaan tulla näkemään entiseen malliin.
Siksi Rovaniemen SM-hiihtojen naisten viiden kilometrin vapaan kilpailussa oli jäähyväisten makua. Lauantaina tarjolla on viestikilpailu Visa Ski Team Kemin väreissä.
– Ihan hiton hienoa oli päästä kilpailemaan, vaikka tuntuikin hitsin pahalta. Silti kyllä nautin. Oli paljon katsojia ja sain laittaa itseni vielä koville, kahdeksanneksi sijoittunut Roponen jutteli kilpailun jälkeen.
Kuinka paljon tunnelatausta oli mukana?
– Oli sitä varmasti mukana ja oli makea hiihtää, mutta välillä ajatukset lähtivät rullaamaan väärille urille. Tällaiseen oli kiva lopettaa, hiihtäjä vastasi STT:n kysymykseen.
Roponen, 43, tähtäsi Pekingin olympialaisiin, mutta jatkuva epäonni kauden aikana vaivasi. Sairasteluja riitti, ja näyttöpaikat jäivät vähiin myös koronapandemian harventaessa kilpailukalenteria.
– Viime kausi oli niin hyvä, että siitä oli helppo jatkaa kohti olympiakautta. Tällä kaudella kun toipui yhdestä vaivasta, niin sitten tuli joku muu, esimerkiksi angiinasta kärsinyt hiihtäjä sanoi.
– Ville (naisten maajoukkuevalmentaja Ville Oksanen) soitti, että olen varanainen. Piti skarpata loppuun asti ja olla valmiina, mutta ei sinne Pekingiin olisi ollut kiva lähteä kenenkään epäonnen takia. Oli huikea seurata niitä kisoja.
Oravat ja linnut
Ounasvaaran laduilla Roponen niputti uraansa jo matkan aikana ja kilpailun jälkeen purki kokemuksiaan toimittajille.
– Kisan aikana tuli mieleen kisareissuja ja se, miten hienoa oli, kun isä ja äiti veivät minut ladulle 40 vuotta sitten, Roponen sanoi ennen kuin hänen äänensä sortui.
– Kävimme hiihtoretkillä, jotka kestivät kauan. Eväät olivat mukana. Äiti meinasi paleltua, kun katsoimme kaikki oravat ja linnut. Laduilla pysyttiin kauan jo silloin.
Roponen debytoi arvokilpailuissa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002. Viimeisiksi arvokilpailuiksi jäivät Oberstdorfin MM-hiihdot 2021. Siellä hän hiihti hienon kolmososuuden naisten 4x5 kilometrin viestissä ja piti Suomen mitalitaistelussa. Krista Pärmäkoski ankkuroi Suomelle pronssin.
Uran huippukohdista kysyttäessä Roposella oli muutama valinta.
– 2010 olympiapronssi viestissä ja viime talven MM-kilpailujen viestipronssi, joka oli yllätysmitali. Olen saanut tältä lajilta hirveästi, kahdeksan arvokilpailumitalin nainen sanoi.
Roponen ei ole kyllästynyt hiihtämiseen vaan matkustamiseen ja reissuun lähtemiseen. Tukijoukoistaan hän kiitteli myös aviomiestään Toni Roposta ja pariskunnan tytärtä Idaa, joka on myös kilpahiihtäjä.
– Nyt olen enemmän kotona ja jatkossa tuen jo aikuisikään ehtinyttä tytärtä. Ja vanhempani ovat jo sen ikäisiä, että minun paikkani on kotona.
Vieremän Koiton Kerttu Niskanen voitti SM-kultaa 5,2 sekunnin erolla Ikaalisten Urheilijoiden Krista Pärmäkoskeen. Ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Enon Kisa-Poikien Mari Eder oli kolmas ja hävisi voittajalle 16,2 sekuntia. Roponen jäi kärjestä 44,9 sekuntia.
--
Juttua on korjattu kello 13.20: Roponen oli ensi kertaa arvokisoissa 2002 Salt Lake Cityssä, ei 2003 Val di Fiemmessä, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.