Korisliigan vanhin pelaaja Tuukka Kotti sanoo koripalloilun tuntuneen tällä kaudella niin hyvältä, ettei hän näe syytä, miksei pelaisi ensi kaudellakin – jos vain hänen joukkueensa Honka säilyttää paikkansa Korisliigassa.
– Täällä (Honkahallissa) tuntee olonsa kotoisaksi, kun juniorit pyörivät samoissa tiloissa edustusjoukkueiden kanssa. Tämä on ihan erilainen fiilis kuin Kisahallissa, vaikka sielläkin on viehätyksensä, kun on niin monenlaisia ja monen urheilulajin treenaajia, Kotti sanoi viime viikolla aamuharjoitusten jälkeen Espoon Tapiolassa Hongan kotihallissa.
Kotti, 41, on kaikessa hiljaisuudessa pelannut erinomaisen kauden, tehokkaimpansa useaan vuoteen. Kotti kirjautti runkosarjassa korkeimman piste- ja peliaikakeskiarvonsa sitten kauden 2018–2019 ja oli ennen jatkosarjojen alkamista Korisliigan paras suomalainen levypallomies 7,75 irtopallon keskiarvolla. Se oli sarjan kuudenneksi korkein levypallokeskiarvo.
Kotti on myös jatkanut lähes nelikymppisenä uudelleen löytämänsä kolmen pisteen heiton kehittämistä. Hän upotti runkosarjassa peräti 43,8 prosenttia kolmosistaan, mikä on itse asiassa lievä pudotus viime kaudesta, jolloin hän heitti kolmosensa sisään uransa parhaalla prosentilla 45,7. Tällä kaudella Kotin kolmosyritysten määrä on kuitenkin lähes kaksinkertaistunut viime kauteen verrattuna 1,6:een ottelua kohti.
"Hyväksyin, etten ole heittäjä"
Se on melkoinen kypsän iän kehitys sentterille, joka 2013–2016 pelasi Korisliigassa kolme kokonaista kautta ja 124 ottelua heittämättä kertaakaan bonuskaaren takaa.
Kun Kotilta kysyy asiasta, hän palaa yli kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan, jolloin hän heitti Salon Vilppaan pääsarjajoukkueessa 3,1 kolmosyritystä ottelua kohti kaudella 2000–2001.
– Jälkikäteen ajatellen silloinen kova voimaharjoittelu veti minut vähän tämmöiseksi, Kotti sanoo ja vetää olkapäitään eteenpäin.
– Liikkuvuus heikkeni, mutta en ymmärtänyt silloin mistä kiikasti. Heittäminen vain tuli koko ajan vaikeammaksi ja alkoi lopulta mennä pääkoppaan. Yhtäkkiä puhuttiin, etten osaa heittää, ja siitä tuli moneksi vuodeksi henkinen kynnys, Kotti kertoo.
Samoihin aikoihin Kotin pelipaikka vaihtui taka- tai laitapelaajasta korien alle.
– Fyssarit kyllä huomasivat, että minulla oli heikot liikkuvuudet, mutta ei kukaan sanonut, että sen takia heittäminen on vaikeaa. Kaikennäköistä heittoharjoitusta tehtiin ja kaarta yritettiin lisätä heittoon, mutta ei se auttanut.
Kotti kertoo pelaajaidentiteettinsä muotoutuneen puolustuspelin kautta, ja hänet onkin palkittu neljästi Korisliigan Vuoden puolustuspelaajana.
– Hyväksyin, etten ole heittäjä ja tein omaa hommaani.
Nyt kentällä näkyvä muutos on alkanut vuonna 2014, jolloin Kotti alkoi tehdä uudella tavalla töitä liikkuvuutensa parantamiseksi. Kaudella 2016–2017 hän pelasi Saksan kakkosliigaa Crailsheimissa ja uskaltautui tuolloin monen vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kolmosta pelissä.
– Aloin saada rentoutta, ja Crailsheimissa alkoi syntyä hyvä fiilis heittämiseen. Nyt Hongassa olen myös isommassa roolissa ja omassa pelaamisessa on enemmän vapautta kuin Seagullsissa, jossa oli niin paljon parempia heittäjiä rinnalla, että mielelläni siirsin pallon heille kuin heitin itse, Kotti kertaa.
"Se on jätetty taakse"
Kotti kuuluu viime vuosikymmenten merkittävimpiin suomalaisiin koripalloilijoihin, mutta viime kaudella hän joutui ensimmäisen kerran pitkällä urallaan kielteisen kohinan kohteeksi. Hänen saamansa koronavirustartunta johti joulukuussa 2021 Korisliigan ottelun perumiseen, ja tämän jälkeen Kotti kertoi julkisuudessa, ettei ollut ottanut, eikä aikonut ottaa, koronarokotetta.
Hänen joukkueensa Seagulls irtisanoutui julkisesti Kotin kannasta ja siirsi joukkueen kapteenin nauhan Kotilta Shawn Huffille. Kauden päätyttyä Seagulls ei tehnyt uutta sopimusta Kotin kanssa.
– Minulla on iso kiitollisuus ja arvostus seuraa kohtaan. Organisaatiossa kaikki yrittivät tehdä parhaansa yhteisen jutun eteen, ja minulla on vain positiivista sanottavaa Seagullsista, Kotti sanoo.
Rokotuskantansa herättämää keskustelua Kotti ei halua jatkaa.
– Huomaan, että minua houkuttaisi sanoa, mutta en halua lähteä purkamaan sitä keskustelua enää. Se on jätetty taakse, hän sanoo.
Keskustelutavoista hän sen sijaan haluaa sanoa.
– Olen itse yrittänyt löytää ymmärrystä eri mielipiteille. On paljon pelkoa ja epävarmuutta, ja jokainen meistä kohtaa ne omalla tavallaan. Jos katsoo sosiaalista mediaa, tuntuu, että keskustelu on ilkeää ja tuomitsevaa. Toivoisin, että voitaisiin keskustella rakentavasti sen sijaan, että haetaan hyvää mieltä toisten lyttäämisestä.
"Löysin sisältäni fanipojan"
Kotti on pelannut enemmän miesten maaotteluita kuin yksikään toinen suomalainen, 226, ja hän oli aloitusviisikon pelaaja koripallomaajoukkueen menestykseen ja suosion nousuun nostaneissa kolmissa EM-kisoissa ja yksissä MM-kisoissa vuosina 2011–2017.
Viimeisen miesten maaottelunsa Kotti pelasi vuonna 2020. Viime vuoden EM-kisoja Kotti seurasi televisiosta, ja viime vuosien kotikarsintapeleissä hän on käynyt paikalla Espoon areenassa.
– On sellaisia pelaajia, jotka eivät lopetettuaan halua ollenkaan mennä, mutta minä löysin saman tien sisältäni taas fanipojan. EM-kisoja katsoessa tuli sellaisia hetkiä, että vaimo ja tytär säikähtivät, kun hyppäsin sohvalta pystyyn, Kotti hymyilee.
Kotti myöntää ajoittain maajoukkueen pelejä katsellessaan miettivänsä, miten olisi itse selvinnyt kentällä juuri tapahtuneesta tilanteesta.
– Viimeisinä maajoukkuevuosina huomasin jo, kun (Koris)liigasta hyppäsin mukaan, että siinä oli kova sopeutuminen ja ihan eri tempo. Sen alkoi tuntea, että nuoret jätkät menevät aika kovaa. Olen sinut sen kanssa. Pystyisin ehkä pelaamaan kaksi minuuttia ja selvittämään jonkun tilanteen, mutta en enää kahtakymmentä minuuttia. Täytyy olla rehellinen itsensä kanssa.