Ammattiurheilija Anni Kainulainen valmistui kuudessa vuodessa kauppatieteiden maisteriksi – näin se onnistuu

Kun jämsäläinen hiihtäjälupaus Anni Kainulainen esiteltiin Keskisuomalaisessa tammikuussa 2010, jutun otsikko oli ”Unelmana ura ladulla.”

– Toivoisin, että minusta tulisi joskus aikuisena huippuhiihtäjä, hän toivoi.

Toteutuiko toive?

– En tiedä, voiko välttämättä sanoa ihan huippuhiihtäjä, mutta tietyllä tavalla kyllä, Jyväskylässä jo kymmenkunta vuotta asunut, opiskellut ja treenannut 26-vuotias kauppatieteiden maisteri puntaroi.

– Pidän itseäni ammattiurheilijana ja olen jossain määrin aikuisissakin menestynyt, vaikka en ole vielä ihan maajoukkueeseen tai ulkomaille maailmancupiin päässyt. Olen kuitenkin aika lähellä.

Ammattiurheilija Kainulainen toden totta on. Hän treenaa pääsääntöisesti kahdesti päivässä kuutena päivänä viikossa ja menestyy mainiosti kansallisella tasolla erityisesti perinteisellä hiihtotavalla. Vauhdillinen kuilu hänen ja Suomen nykyisten maajoukkuenaisten välillä ei ole alkukauden kilpailujen perusteella toivottoman suuri.

Tämän kauden Kainulainen aloitti erittäin lupaavasti. Hän näytti Suomen cupissa Rovaniemellä vajaa kuukausi sitten ottaneensa selkeän harppauksen.

Harppaus huomattiin myös Hiihtoliitossa. Kainulainen valittiin sprinttihiihdon maajoukkue-edustajaksi maailmancupin avauskilpailuihin Rukalle. Hänen piti hiihtää myös 10 kilometrin kilpailu mielityylillään perinteisellä kansallisessa ryhmässä.

Pettymys oli suuri, kun kuume kellisti kuukauden Lapin lumilla treenanneen Kainulaisen petin pohjalle juuri ennen cup-avausta. Hän ehti saada Suomen edustusasunkin, mutta se jäi käyttämättä.

– Kyllä se harmitti todella paljon. Niitä mahdollisuuksia hiihtää maailmancupissa ei ihan hirveästi ole. Rukalla olisi ollut ihan realistista hiihtää maailmancupin pisteille, mikä on sellainen vedenjakaja. Se olisi ollut nappionnistumisella ihan mahdollista.

Kainulaisen tilillä ei ole toistaiseksi yhtään maailmancupin pistettä. Rukalla pisteitä saalistivat naiset, jotka olivat Suomen cupissa sijoituksellisesti häntä hyvin lähellä.

– Kyllähän minulla haave on, että pystyisin maailmancupissa 30 parhaan joukkoon vielä hiihtämään. Rukan alusviikolle asti suunnitelma menikin hyvin, muta sitten tulin kipeäksi. Ei auta kuin hiihtää jatkossa kisa kerrallaan ja tehdä parhaansa.

Sisukas, reipas ja valoisa Kainulainen on päässyt pahimman pettymyksen yli. Talvi on vasta aluillaan ja hyviä kisoja tulossa.

– Lähden viikon kuluttua viikonlopuksi Östersundiin Skandinavia cupiin. Siellä on perinteisen sprintti ja perinteisen kymppi. Toivottavasti ne menevät sen verran hyvin, että voisin antaa uusia näyttöjä.

Skandinavia cupin näytöillä on mahdollista ponkaista maailmancup-sirkukseen tai vieläkin korkeammalle. Vuonna 2014 Iivo Niskanen ponkaisi Sotshin olympiakoneeseen käytännössä Skandinavia cupista.

Yksi syy Kainulaisen vauhdilliseen harppaukseen on varmasti se, että hän sai tälle kaudelle valmentajakseen Jussi Mikkolan. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Kihussa työskentelevä Mikkola tunnetaan myös toisen jämsäläisen, Anssi Pentsisen valmentajana.

– Alkukauden perusteella olen mennyt yhden napsun ylöspäin. Jokaisella osa-alueella on tehty pieniä viilauksia ja selkeänä kehityskohteena on ollut tasatyöntö nimenomaan nopeuspuolella. Syksyn testien perusteella se onkin mennyt selkeästi eteenpäin, Kainulainen kehuu.

Valmentaja Mikkolan myötä Kainulainen on päässyt hyödyntämään Kihua selvästi enemmän kuin aiemmin.

– Kävin kesän ja syksyn aikana ehkä 15 kertaa Kihun testimatolla Jussin kanssa. Teimme tasatyöntö- ja hapenottotestejä.

On helppo ajatella, että Kainulaisen nousua maailmancup-tasolle on jarruttanut opiskelu. Kilpaa hiihtämisen ohella hän valmistui viime keväänä yliopistosta kuudessa vuodessa kauppatieteiden maisteriksi.

– Mietin suunnitelman, millä menen. Koen, että olen elänyt hyvin ammattimaisesti urheilua, vaikka opiskelinkin.

Opiskelukiireistään huolimatta Kainulainen on ehtinyt voittaa Hämeenlinnan Hiihtoseuralle useita mitaleita SM-viesteistä. Kaapissa on nyt kolme kultaa, yksi hopea ja kaksi pronssia. Ja pronssia parisprintistäkin Laura Monosen kanssa.

Seuran vaihtoa takaisin Keski-Suomeen Kaipolan Vireen kasvatti ei suunnittele, vaikka hänen poikaystävänsä, hiihtäjä Olli Tyrväinen, edustaa Ski Jyväskylää.

– On selvää, että pysyn Hämeenlinnassa niin kauan kuin meillä on näin hyvä porukka, Laura, Maija Hakala ja Terhi Pollari. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olen sen verran keskisuomalainen, että hirveän kivahan olisi tavallaan edustaa oman maakunnan tai seutukunnan seuraa.

Laajavuoressa asuva Keski-Suomen paras naishiihtäjä kilpailee tulevana viikonloppuna käytännössä kotikulmillaan. Hän osallistuu lauantaina Ski Jyväskylän isännöimiin Ensilumenhiihtoihin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .