Anne, 42, jäi koukkuun ensimmäisen maratonin jälkeen, nyt hän pystyy juoksemaan yli 100 kilometriä päivässä – "Juoksen ihan omaksi iloksi"

Toukokuun puolivälissä juostava Helsinki City Marathon on Suomen suosituin maraton, johon osallistui tänä vuonna noin 1 800 juoksijaa. Anne Kiljuselle, 42, ei kuitenkaan pelkkä maraton riittänyt. Hän pisteli 63 kilometrin tuplan, eli ensin puolikkaan ja sitten kokonaisen maratonin putkeen, ja voitti naisten sarjan ylivoimaisesti loppuajalla 5:09.

– Välissä oli kyllä parin tunnin tauko. Siinä oli 60–70 juoksijaa kaikkiaan mukana, miehiä ja naisia. Yksi mies ehti juuri edelle, Kiljunen muistelee.

Juoksemisesta hän innostui kunnolla vasta aikuisiällä.

– Minulla ei ole nuoruudesta mitään vakavaa urheilutaustaa. Noin yhdeksän vuotta sitten juoksin ensimmäisen maratonin ja jäin heti koukkuun.

Kiljunen kiertää ahkerasti erilaisia juoksutapahtumia, joiden luettelossa 42 kilometrin maraton kuulostaa suorastaan lyhyeltä. Pelkästään kilometreillä mitaten pisin suoritus on tähän mennessä 134 kilometrin Ylläs-Pallas-Hetta -polkujuoksu, jossa Hippoksen maratonkerhoa edustava Kiljunen teki viime kesänä naisten reittiennätyksen alittamalla 20 tunnin rajan.

– Sellaisissa kisoissa lajin luonteeseen kuuluu kävelykin siellä matkalla. Ja pidemmissä kisoissa tulee kannettua juoksureppua, jossa on juomista, energiageelejä ja vähän muutakin syötävää. Juoksun lisäksi olen ollut mukana rogaining-kisoissa.

Rogaining muistuttaa hieman suunnistusta. Osallistujat saavat kartan pari tuntia ennen lähtöä ja yrittävät sitten määrätyssä ajassa kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä karttaan merkityillä rasteilla.

– Olen lähdössä piakkoin 24 tunnin rogaining-kisaan. Ja syksyn suunnitelmissa on yksi 100 kilsan polkujuoksukisa, Kiljunen kertoo.

Tahti kuulostaa hurjalta, kun miettii että maailman parhaat maratoonarit osallistuvat yleensä vain kahteen tai kolmeen kilpailuun vuodessa. Kiljunen ei kuitenkaan ole kovia aikoja tavoitteleva huippu-urheilija, vaan kuntoilija, joka haluaa haastaa itseään.

– Juoksen ihan omaksi iloksi. Toki olen jonkin verran kilpailuhenkinenkin. Juoksemisesta on tullut elämäntapa, Kiljunen kuvailee.

– Jaksan juosta kisoja tiiviiseen tahtiin. Aika nopeasti palaudun. Ja kun juoksen monenpituisia matkoja, niin välillä voin käydä juoksemassa jotain kympin kisoja ihan treenilenkkinä.

Urakointia helpottaa sekin, että Kiljunen on onnistunut säästymään juoksijoita vaanivilta vammoilta. Juoksemisen lisäksi hän harrastaa suunnistusta, kuntosalia, sekä hiihtoa talvisin.

– Lähes joka päivä teen jotain. Juoksua on ehkä keskimäärin noin viisi kertaa viikossa. Treenilenkkien pituus vaihtelee viidestä kilometristä sinne 20 kilsaan. Välillä innostun tekemään pidempiäkin lenkkejä.

Kiljunen on kotoisin Lappajärveltä. Jyväskylään hän muutti aikanaan kemian opintoihin. Työpaikka löytyi Rambollilta, jossa hän työskentelee ympäristöasiantuntijana. Jyväskylän juoksuympäristöt saavat häneltä kehuja.

– Onhan täällä hyvät reitit. Tää Jyväsjärven ympärys on ihan huikean hieno. Sitten on maastojuoksupaikkoja esimerkiksi Laajavuoressa ja Halssilassa, sekä paljon merkittyjä luontopolkuja, jos on polkujuoksusta kiinnostunut. Liikuntapääkaupunki on nimensä veroinen, Kiljunen toteaa.

Hän on myös Hippoksen maratonkerhon puheenjohtaja. Kerho järjestää yhteislenkkejä pari kertaa viikossa ja jäsenistö kiertää monissa juoksutapahtumissa yhdessä.

– Kaikentasoiset kuntoilijat ovat tervetulleita seuran toimintaan. Uudet jäsenet ovat kokeneet mukavaksi sen, että on yhteislenkkejä ja niissä on tarvittaessa vauhtiryhmiä. Porukasta saa myös innostusta siihen, että tulee lähdettyä johonkin juoksutapahtumaan, Kiljunen kannustaa.

Hänen oma maratonennätyksensä on muuten 3.16.

– Se on kuntoilijalle ihan ok.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .