Biologinen passi kohdentaa dopingtestausta – "Ohjaa siihen, ettei testaus ole tasaisesti sama kaikille"

Biologinen passi tuli kestävyyslajeissa käyttöön vuonna 2009.

Toissa syksynä norjalaishiihtäjä Therese Johaugin dopingtapauksen selvittelyssä kävi ilmi, ettei hän ollut antanut dopingtestin näytettä kuukausiin ennen käryään. Tieto nostatti kohun, mutta antidopingasiantuntijoiden mukaan aivan turhaan.

Johaugin monen kuukauden testaamattomuus ei ole nykyurheilussa kummajainen. Kestävyyslajeissa biologinen passi ohjaa testausta, koska sen avulla voidaan havaita muutoksia urheilijan verenkuvassa. Vaikka dopingtestejä ei tehtäisi, verinäytteitä kestävyysurheilijoilta otetaan usein harjoitus- ja kilpailukaudella.

– Biologinen passi ohjaa siihen, ettei testaus ole tasaisesti sama kaikille urheilijoille, sanoo Suomen urheilun eettisen keskuksen testauspäällikkö Katja Huotari.

Jos urheilijalla on vakaat arvot biologisessa passissaan, häntä ei välttämättä tarvitse testata niin paljon. Koska resurssit ovat rajalliset, niiden kohdentaminen on Huotarin mukaan tarkoituksenmukaista.

– Testaus ei tarkoita sitä, että urheilija olisi millään lailla epäilty. Testejä tehdään myös muilla perusteilla kuin biologisen passin arvojen perusteella, Huotari muistuttaa.

Testaajat haluavat pitää urheilijat varpaillaan, eikä testaamisen ajoittaminen saa olla ennalta arvattavaa.

Starttitestit jäivät historiaan

Biologinen passi tuli kestävyyslajeissa käyttöön vuonna 2009. Neljänsiin olympialaisiinsa osallistuvan hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen mukaan passin vaikutuksen huomaa eniten siinä, että kisojen starttilupaan liittyvät hemoglobiinirajat ovat poistuneet.

Aiemmin hiihtäjien ja pyöräilijöiden hemoglobiiniarvojen piti olla tiettyjen raja-arvojen alapuolella, jotta yleensä pääsi kisaan mukaan. Jos urheilijalla oli luontaisesti korkea hemoglobiini, kilpailuluvan anominen oli työlästä.

– Nyt jokaisella on omat hemoglobiinirajat. Yksilöitähän tässä ollaan. Niille, joilla on luonnostaan korkea hemoglobiini, tämä on helpotus, Saarinen kommentoi.

Hän ei ole huomannut biologisen passin vähentäneen tai lisänneen varsinaisia dopingtestejä.

– Enemmän testimäärä liittyy siihen, mitä paremmin hiihdät. Jos hiihdät hyvin, testimäärä nousee.

Steroidipassi voima- ja nopeuslajeissa

Vuonna 2014 käyttöön tuli erityisesti voima- ja nopeuslajeja palveleva biologinen passi, joka nojaa urheilijan elimistön hormoniarvoihin.

– Steroidipassi tutkii virtsanäytteitä, joista voidaan seurata eri steroidiarvoja. Se osoittaa merkkejä myös synteettisistä steroideista, kertoo Suomessa syksyllä vieraillut norjalainen antidopingasiantuntija Lasse Vestli Bäkken.

– Biologisen passin avulla ei etsitä vain (kiellettyä) ainetta, vaan aineen hyötyä ja vaikuttavuutta.

Vestli Bäkkenin mukaan biologisten passien tuottaman tiedon arvioimiseksi on tehty paljon tutkimustyötä, mutta tulevaisuudessa tutkimus voi tuottaa muitakin muuttujia seurattaviksi.

– Urheilijasta tutkitaan aina tiettyjä arvoja. Tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta, jotta voidaan havaita dopingin vaikutukset.