Eero Hirvonen saa alleen Matti Heikkisen MM-sukset – "On suomalaisen talviurheilun etu, että Eero pärjäisi"

Yhdistetyn hiihdon suomalaiseksi ykköstähdeksi noussut Eero Hirvonen saattaa taistella ensi talvena Itävallassa MM-mitaleista samalla suksiparilla, jolla Matti Heikkinen kiri 50 kilometrin MM-pronssille Lahden MM-hiihdoissa maaliskuussa 2017.

Teoreettinen mahdollisuus urotekoon varmistui, kun Heikkinen päätti siirtyä ensi kaudeksi Fischerin suksitalliin. Hirvonen halusi puolestaan vaihtaa Rossignolin tallista Salomonille, jonka suksia Heikkinen ehti kiidättää seitsemän kautta.

Lopputulos on se, että kymmenkunta Heikkisen käytössä ollutta huippuluokan vapaan hiihtotavan kilpasuksiparia kierrättyy Keski-Suomi-hengessä Jyväskylästä Laukaaseen. Mukana on myös se mustaksi maalattu pari, jolla Heikkinen porhalsi ohi mitalien ulkopuolelle karvaasti jääneen Norjan tähden Martin Johnsrud Sundbyn MM-hiihtojen 2017 kuninkuusmatkan loppusuoralla.

Ei ole mahdoton ajatus, että Hirvonen hurjastelee Seefeldin MM-hiihdoissa ensi talvena MM-mitalistiksi Heikkisen MM-pronssisuksilla.

– Periaatteessa mahdollista, Heikkinen arvioi.

– Mutta toivotaan, etttä kehitys menee eteenpäin niin, ettei Eeron tarvitse enää vanhoilla suksilla hiihtää. Siihenhän aina kaluston suhteen pyritään, että kierto olisi sellainen, että aina löytyisi uusia ja parempia suksia.

Voi kuitenkin olla, ettei Salomonilta – tai miltään muultakaan tallilta – löydy Seefeldin lumille Heikkisen MM-pronssiparin päihittäjää.

– Sanotaan niin, että sillä suksella, jolla sen parin voitat samantyyppisessä olosuhteessa kuin Lahdessa oli, on varmasti mahdollisuus menestyä, Heikkinen muotoilee.

Nykyhiihdossa olosuhteet ratkaisevat hyvin paljon sen, millaisen suksiparin huippu-urheiluja kilpailuun perinpohjaisen testaamisen jälkeen valitsee. Heikkinen kuvailee MM-pronssipariaan universaalisukseksi.

– Minulle universaalisuksi tarkoittaa yleiskelin suksea. Ei haittaa vaikka olisi pikkuisen kosteaa eli keli voi olla nollan tuntumasta viiteen, kuuteen pakkasasteeseen ja lumi vanhaa, kompaktia.

 

Hirvonen hyötyy kierrätyksestä varmasti, vaikka Heikkisen kaluston saaminen omaan käyttöön ei ollutkaan pääsyy hänen päätökseensä vaihtaa suksimerkkiä.

– Olisin muutenkin vaihtanut merkkiä, mutta on hyvä plussa se, että minulla on nyt valmiiksi hyviä kisasuksia, joilla on hiihdetty kilpaa ja jotka toimivat. Se helpottaa suksien valintaa, Hirvonen valottaa.

Ennen päätöstään siirtyä Salomonille Hirvonen soitti Heikkiselle ja uteli, millaisia kokemuksia jyväskyläläisellä vuoden 2011 mailmanmestarilla ranskalaistallin toimintatavoista on.

– Kerroin, mitä Eero halusi tietää ja ehkä jotakin vähän ekstraakin. Sitten kun oma tilanne selkiytyi, totta kai yritin edesauttaa, että oma kalusto siirtyisi Eerolle jos mahdollista. Olemmehan samanpainoisiakin (64 kg.). Isommassa kuvassa on suomalaisen talviurheilun etu, että Eero pärjäisi.

Hirvosen, 22, soitto lämmitti kovasti Heikkisen, 34, mieltä.

– On aina menestysnälkäisen urheilijan merkki, että etsii ja haluaa tietoa. Se on merkki, että hän haluaa jotain ollakseen parempi.

Heikkinen ei voinut viedä suksiaan suoraan Hirvoselle, koska hän ei ollut niiden omistaja. Talliurheilijoiden sukset omistaa talli.

– Kun luovutin sukset Salomonille, esitin siinä vaiheessa pyynnön, että niistä pystyisi siirtämään Eerolle kaikki ne parit, jotka hän kokee tarpeellisiksi.

Sekä Hirvosen että Heikkisen tallivaihdosten takana on sama syy. Eikä se ole raha, vaikka molemmat urheilijat sitäkin uusilta suksimerkeiltään mukavan summan saavat.

– Uskon, että saan paremman kaluston ja paremmat sukset. Sitä kautta se auttaa pärjäämään paremmin, tiivistää Hirvonen, joka taisteli viime talven olympialumilla kolme kertaa kuudenneksi.

Heikkinen sanoo asian vielä suoremmin.

– Haluan voittaa!

– Niin moni on tätä kysynyt ja olen miettinyt, mikä on lyhyt vastaus. Jos haluat asioiden muuttuvan ja kehittyvän, on tehtävä muutos.

Heikkinen voitti vuoden 2011 MM-kultansa 15 kilometrillä nimenomaan Fischerin perinteisen hiihtotavan suksilla.

Pitkä loma palautti ilon ja pilkkeen Heikkisen silmäkulmaan

Kaikesta näkee, että Matti Heikkinen on taas elementissään. Sadan kilometrin normipyörälenkki kotoa Jyväskylän Äijälänrannasta Korpilahden Kärkistensalmen sillalle ja takaisin ei näytä painavan pohkeissa, kun hän loikkaa ketterästi satulasta ja alkaa kertoa.

– Pidin puolitoista kuukautta lomaa keväällä. Kun väsyy riittävästi, ei ole mitään muuta tietä ulos kuin se, että lepää. Sitten tulee taas se nälkä tehdä asioita.

Puolentoista kuukauden loma oli Heikkisen tasoiselle kestävyysurheilijalle harvinaisen pitkä. Se tuli kuitenkin tarpeeseen – ja tepsi.

– Norjan leirin perusteella voi sanoa, että se oli hyvä päätös. Nyt on sellainen jaksava olo harjoitella. Kirjoitatpa tai et, mutta se ajamisen ilo taas löytyy. Kun yksin pitää tehdä paljon, ja kilometrejä pitää tehdä paljon, pitää olla ilo ja pilke silmäkulmassa.

Ajamisen ilo on Heikkistä sponsoroivan saksalaisen automerkin slogan. Sen taloustietiedettä opiskeleva älykkö on oppinut ujuttamaan lähes jokaiseen haastatteluunsa.

Heikkinen hiihti toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla noin 400 kilometriä Norjan jäätiköllä Sognefjellletissä lähes 1500 metrin korkeudessa porottavan auringon alla. Hiihtäjien maajoukkueleirillä rehki mukana myös kolme yhdistetyn miestä, Eero Hirvonen, Arttu Mäkiaho ja Leevi Mutru.

– Hyvä juttu, että he ovat kasvaneet urheilijoina niin, että pystyvät treenaamaan hiihtäjien kanssa. Pojille vähän sarkastiseen sävyyn sanoinkin, että tehän olette kehittyneet. Nyt teidän kanssa voi hiihtää rauhallista lenkkiäkin, Heikkinen naurahtaa ja iskee silmää.

– Huumori on hurttia urheilussakin.

Hyväntuulista Heikkistä ei viime talven tärkeimmillä hetkillä ollut olemassa. Tilalla oli itseensä Korean olympialaisissa pettynyt 34-vuotias huippu-urheilija, joka joutui kysymään itseltään, onko enää järkeä jatkaa.

– Se oli kova ja pitkä paini. Tietyllä tavalla on mukavaa, että se paini on nyt käyty. Sitten jossain vaiheessa, kun ura loppuu, sitä painia ei tarvitse enää käydä.

Uran päätepiste ei häämötä välttämättä vielä ensi keväänä.

– Tuleva talvi voi olla viimeinen – tai sitten ei, Heikkinen myhäilee tyylilleen hyvin uskollisena.

Heikkisen valmentajana jatkaa edelleen Toni Roponen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .