Hiihdon MM-kisat alkavat torstaina – maailmancupin vanhin naishiihtäjä hätyyttelee MM-kisoissa kymppisakkiin

41-vuotias Riitta-Liisa Roponen lähtee MM-hiihtoihin kovassa kunnossa

Talvesta 2002 alkanut arvokisaputki vain jatkuu yhden suomalaisurheilijan kohdalla. Toki tuohon Salt Lake Cityn talviolympialaisista startanneeseen tarinaan tuli yksi paha lommo kaksi vuotta sitten, kun kauan odotetut MM-kotikisat Lahdessa jäivät lopulta selkäleikkauksen takia väliin.

Mutta jos urheilijalta itseltään kysytään, niin tänä keväänä 41 vuotta täyttävän Riitta-Liisa Roposen kilpauraladun maali ei häämötä näkyvissä. Päinvastoin. Kuluneena talvena on näyttäytynyt, että maailmancupin ja Seefeldin MM-kisojen vanhin naishiihtäjä on noussut uuteen menestyskukoistukseen.

Viime keväänä tasavuosia täyttänyt Roponen myöntää kriiseilleensä hetken ikänsä kanssa aivan kuin moni muukin nainen tuossa iässä vain voi kipuilla.

– Muutaman kuukauden ajan tuntui ajatus hirveältä. Kirjoittaa iäkseen 40 vuotta.

– Se meni äkkiä ohi ja nyt tuntuu, etten ole ikinä ollut näin onnellinen kuin olen nelikymppisenä.

Roponen on vahvemmalla hiihtotavallaan, vapaalla, hätyytellyt talven maailmancupissa top 10 -sijoituksia. Toki kisat voittaneeseen Therese Johaugiin on jäänyt aikaeroa yhä rutkasti, mutta haukiputaalainen on ollut selkeästi Suomen toiseksi paras nainen luisteluhiihdossa Krista Pärmäkosken jälkeen.

– Kesän harjoituskauteni oli todella onnistunut. Tiesin jo ennen lumille siirtymistä olevani hyvässä kunnossa. Kisojen kautta pääsin todistamaan itselleni, että olen tehnyt oikeita asioita.

Kun takana on kestävyysharjoittelua vuosikymmenten ajan, täytyy aika ajoin löytää uusia virikkeitä sekä ärsykkeitä kehon kehittämiseen ja virittämiseen. Roposella se oli viime kesänä pikajuoksijana oman huippu-uransa luoneen Heidi Kamuttan, omaa sukua Hannulan, mukaantulo osaksi valmennusta.

Roponen kuvailee, kuinka pikajuoksusta tuodut harjoitukset ovat tuoneet pienillä jutuilla suuria muutoksia hiihtäjän jalkojen sekä keskivartalon toimintaan.

– Minusta ei tule koskaan pikajuoksijaa, mutta olen löytänyt jalkojen terävyyden ja lantion käytön takaisin hiihtooni selkäleikkauksen jälkeen. Samalla tasapainoni on parantunut.

Konkariurheilija sanoo uusien menetelmien motivoivan, vaikka samalla hän myöntää koordinaatiota vaativien tehtävien kuuluvan hänen inhokkiharjoituslistalleen.

Roposta valmentaa hänen miehensä Toni Roponen. Kun asutaan saman katon alla, on valmennussuhdekin jatkuvasti läsnä.

– Se on itselleni etu. Voimme muuttaa harjoittelua nopeallakin reagoinnilla.

Oulun Hiihtoseuran urheilija valmistautui Seefeldin MM-sirkukseen Toblachissa, missä oli muitakin suomalaishiihtäjiä hakemassa viime hetken iskuaan.

Kaikesta kokemuksestaan huolimatta Roposen mieli jo karkailee edessä olevaan.

– Viimeistelyviikoilla oloni on edelleen aika malttamaton ja välillä aika hermostunutkin. Työ on kuitenkin jo tehty. Täytyy pitää hyvää virettä ja tatsia yllä, Roponen paljastaa.

 

Roposten tytär Ida syntyi vuonna 2004. Äitiys on ollut aina läsnä Riitta-Liisa Roposen huippu-urheilija-arjessa.

– Siitä on ollut minulle hirveästi apua. Hiihtoni rentoutui heti Idan syntymän jälkeen, kun kotona oli se tärkein asia.

Tytär on tuonut myös valtavasti energiaa urheilun heikoilla hetkillä. Kun pikkutyttö on kapsahtanut kaulaan ja kehunut vanhempansa hiihtoa hienoksi, ovat elämän palikat taas löytäneet paikkansa.

Ida Roponen harrasti pitkään kilpauintia, mutta nyt 15-vuotiaan nuoren veri on vetänytkin kilpahiihtoladuille.

– Häntä ei ole missään nimessä tuputettu lajin pariin. Ida itse ilmoitti halustaan alkaa hiihtää kilpaa vuosi sitten. Onhan se ihanaa, kun voimme harrastaa nyt yhdessä.

Kun Lahden kotikisaunelma mureni Roposen osalta selkäleikkaukseen, lähtee hän revanssimielellä Itävallan Alpeille. Päämatkakseen hän nimeää jo Lahden ohjelmassa häntä odottaneen 30 kilometriä vapaalla hiihtotavalla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .