Juniorijalkapallossa riittää massaa, mutta timanttien hiomisessa riittää haasteita – pelaajapolulta löytyy paljon kiviä väistettäväksi

Virallinen tietohan on, että jyväskyläläisellä juniorijalkapallolla menee hyvin. Suomen Palloliiton tarkastuskierroksilla Jyväskylä saa lähes aina huippuluokan arvosanat. Ja useimmiten myös virallinen puhe, jota seuratoimijat tuottavat, kertoo samaa tarinaa.

Sitten on hiljaisempi ääni. Se, joka hiljaa kuuluu eri tapahtumissa ja vanhempien kohtaamisissa. Eli että kaikki ei sittenkään ole aivan kunnossa.

Tämä juttu kertoo siitä äänestä.

Hiljainenkin ääni antaa krediittiä alueen toimijoille. Jalkapallon harrastajamäärät ovat korkeat, olosuhteet ovat Jyväskylässä nykyisin kunnossa ja erityisesti pieniä lapsipalloilijoita on suuri määrä.

– Junioritoiminta ja pelaajapolku ovat paperilla olemassa. Mutta käytännössä voidaan nähdä jo pitkältä ajalta, että Keski-Suomi on musta aukko jalkapallokartalla. Toiminnasta puuttuu seurojen välinen yhteistyö, pelaajapolku ja ammattimainen valmennuksen koordinointi, kun tavoitteena on kilpailullinen toiminta, Antti Liukkonen täräyttää.

– Suurin huoli on, että missään ikäluokassa ei pelata pääsarjatasolla. Nyt asia voi tosin korjaantua B-junioreissa, missä SM-karsinta on kesken. Erityisesti asia koskee juuri B-juniori-ikäisiä, jotka pohtivat tulevaisuuttaan jalkapallon parissa. Tässä vaiheessa he saattavat miettiä muuttoa toiselle paikkakunnalle parempien kehitysmahdollisuuksien vuoksi ja on heitä jo lähtenytkin. Viimeistään tässä iässä olisi tärkeää seurojen välinen yhteistyö, Liukkonen jatkaa.

Liukkonen on jalkapalloperheen isä, joka on seurannut kahden lapsensa junioriuraa useiden vuosien ajan. Hän on huolissaan alueen jalkapallon tilasta ja sen kehityksestä.

– Jyväskylän jalkapalloseuroista on tullut muutama nuorisomaajoukkuetason pelaaja, mikä on upea asia. Suuri merkitys näiden pelaajien kehitykseen on ollut seuratoiminnan lisäksi omatoiminen harjoittelu, lahjakkuus lajiin ja tavoitteellisuus. Eli yksittäisiä taitavia nuoria tulee, mutta se pohja, joka alueen seuroissa on luotu, se hukataan johonkin, Liukkonen harmittelee.

Ongelman tunnistaa tai tunnustaa myös virallinen taho.

– Alakouluikäisinä tehdään hyvää työtä monessa seurassa. Mutta tämänkokoisessa kaupungissa meidän pitäisi sen jälkeen pystyä tarjoamaan selkeämpi pelaajapolku, JJK Junioreiden junioripäällikkö Ari Laiho myöntää.

Pienten junioreiden kanssa toimijoita riittää. JJK:n lisäksi tahoillaan hyvää työtä tekevät myös Komeetat, Palokan Riento ja FC Vaajakoski.

– Siinä iässä niiden parhaiden pitäisi tehdä yhdessä jotain. Nyt pelaajat ovat hajautuneet eri seuroihin ja me ei ehkä nähdä kokonaisuutta riittävän selkeästi. Pelaaja ei täällä ehkä aina ole keskiössä, Laiho miettii.

Yläkouluiässä tai viimeistään B-juniori-ikäisenä kaikki lupaukset olisi siis syytä kasata yhteen seuraan.

– Jos voimien yhdistäminen onnistuu esimerkiksi Kuopiossa, pitäisi sen onnistua täälläkin, Liukkonen toteaa.

– Jos nuori saa tasoaan vastaavaa harjoittelua ja pelejä, silloin hän kehittyy. Olisi tärkeää pelata korkeimmalla juniorisarjatasolla. Sen avulla yksilöt ja seura saavat näkyvyyttä valtakunnallisesti. Tämän johdosta pelaajan urakehitys on valoisampi, Liukkonen uskoo.

Paljon jalkapalloa nähnyt futisisä ei ole täysin vakuuttunut valmennuksen tasosta.

– Lajitaito-ja fysiikkavalmennuksessa on selkeästi puutteita. Fysiikkaharjoittelun tärkeys jätetään liian vähälle huomiolle. Oletetaan sen olevan kunnossa. Hyvällä fysiikkavalmennuksella on myös suuri vaikutus vammojen ennaltaehkäisyyn. Vaatimustasoa harjoituksissa pitäisi nostaa, jopa pelaajat itse sitä toivovat, Liukkonen selvittää.

Positiivisena Liukkonen näkee koulujen lisääntyvän roolin.

– Erinomainen lisä seuratoimintaan ovat urheilulukion aamuharjoitukset. Tämä toki on mahdollista vain pienelle osalle junioripelaajia. Tässäkin yhteistyön lisääminen olisi suotavaa.

– Tarvittaisiin lisää ammattitaitoisia ja tavoitteellisia valmentajia luomaan pelaajille paremmat edellytykset kehittyä. Sama ongelma on monissa muissakin junioriseuroissa, Liukkonen summaa,

Valmennuksen laadullisesta tasosta Laiho on eri mieltä.

– Väittäisin, että meillä valmentajat ovat riittävän hyviä ja koulutettuja.

Yksi suuri uhkakuva on myös aikuisjalkapallon taso. JJK:n konkurssin myötä alueen ykkösjoukkue on Kakkosessa pelaava FC Vaajakoski. Kakkonen on kelpo sarja, mutta selvää on, että huipulle pyrkivälle nuorelle se ei ole unelma, jota kohden töitä tehdään. Jonkinlainen väliaskelma se voi olla.

– Nuoret tarvitsevat esikuvia. Mitä pienempi pelaaja on, sitä enemmän hän ihailee ja katselee edustuksen pelaajia, Liukkonen huomauttaa.

– Ihannetilanne olisi, että täällä olisi liigajoukkue ja lisäksi joukkue Ykkösessä tai Kakkosessa. Jyväskylässä pitää olla yksi pääseura edustustasolla, joka toimii hyvässä yhteistyössä alueen muiden seurojen kanssa. Tätä pitäisi myös Palloliitto olla tukemassa, Liukkonen näkee.

Varmasti näin. Ikävä kyllä siihen menee vielä muutama tovi. Toisin sanoen siihen menee vielä aika monta juniori-ikäluokkaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .