Kaisa Mäkäräinen: "En mieti urani jatkoa"

Kaikilla ei ole Kaisa Mäkäräiselle suotua mahdollisuutta saunoa aamupäivällä.

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on tutussa tilanteessa aloittamassa uutta maailmancup-kautta. 35-vuotias urheilija tietää, että edessä on talvi, joka on täynnä kestävyysurheilun fyysistä tuskaa ja huippu-urheilun henkistä piinaa.

Hän on kuitenkin jälleen valmiina leikkiin. Kun Mäkäräiseltä kysyy innostuksen lähdettä, hän vertaa itseään kuntourheilijaan.

– Tottakai menestys motivoi minua, mutta kaikki lähtee omasta tekemisestä. Ihmiset kuntoilevat ja osallistuvat kuntotapahtumiin, jotta pääsevät mittaamaan omaa kehitystään. Minullakin on edelleen osa-alueita, joita pitää kehittää. Kilpaileminen tuntuu pahalta joka kerta, mutta kisoja varten minä treenaan.

Mäkäräisen henkilökohtainen valmentaja Jarmo Punkkinen nosti tänä syksynä yhdeksi kehityskohteeksi hiihtotekniikan.

– Oloksen leirillä jouduin kahdeksi päiväksi hopeasompatason hiihtokouluun. Sanoin Jarmolle, että vitsi, en tiedä, onko tämä nyt niin hirveän motivoivaa tehdä tällaista ja tajuta, että en taida vieläkään osata hiihtää, Mäkäräinen naureskelee.

Mäkäräinen pääsi Hochfilzenin MM-kisoihin keväällä 2005, ja aloitti ensimmäisen maailmancup-kautensa samana syksynä. Nykyään uuden kauden alkaminen on hänelle kauan odotettu hetki.

– On tosi kiva taas nähdä kaikkia niitä ihmisiä, jotka siellä pyörivät. Maailmancup-kiertueella on paljon ystäviä ja tuttuja. Urheilijoita ja valmentajia, joiden kanssa moikkaillaan ja jutellaan päivittäin. On haikea hetki, kun maailmancup loppuu keväällä ja tietää, ettei näe niitä ihmisiä puoleen vuoteen.

Maailman ampumahiihtoeliittiin kuuluva urheilija tietää olevansa etuoikeutetussa asemassa.

– Harjoitusleirin aikana olin saunassa, ja mietin, että ei ole monta ammattia, jossa voi aamupäivällä saunoa hyvällä omallatunnolla. Sitä ennen olin kylläkin ollut pari tuntia hiihtämässä ja ampumassa hirveässä sohjokelissä.

Kilpailukauden varjopuolena on jatkuva reissaaminen kisapaikasta toiseen.

– Pakkaaminen on minulle suurin riesa. Reissut ovat pitkiä, ja mukaan pitää ottaa paljon sellaisia spesiaalitavaroita, joita ei voi ostaa matkan varrelta.

Eikä julkisuuden henkilönäkään oleminen ole joensuulaiselle mitenkään helppoa.

– Kesällä sen välillä unohtaa, mutta talven aikana asemani julkisuudessa muistuu taas mieleen, kun tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan. On mietittävä tarkasti kaikkea mitä sanoo ja on aina käyttäydyttävä fiksusti.

Haastattelupäivänä Mäkäräinen kilpaili vesikelissä ja olisi kisan jälkeen halunnut päästä mahdollisimman nopeasti vaihtamaan kuivat varusteet.

– Maalialueella mietin, että nyt varmaan on ihmisiä, jotka haluavat nimmarin tai yhteiskuvan kanssani. Ja minulla on ihan märät monot ja ihan märät sukat.

Pahimmillaan märissä varusteissa seisoskelu voi johtaa sairastumiseen.

– Tietysti on kiva, että ihmiset tulevat katsomaan, ja olisi hirveän mukava antaa heille huomiota, mutta joskus on pakko olla itsekäs. Keho on tärkein työvälineeni, ja jos se ei toimi, sillä hetkellä ei mikään lämmitä.

Kilpailustressi tai menestymistoiveet eivät enää rasita Mäkäräistä samalla tavalla kuin uran alkuaikoina.

– Asiat ovat muuttuneet helpommaksi minulle. Ymmärsin sen, kun juttelin Oloksen leirillä minua yli kymmenen vuotta nuorempien Venla Lehtosen ja Suvi Minkkisen kanssa. Kun toivottua tulosta ei tulekaan, he käsittelevät asiaa aika lailla samalla tavalla kuin itsekin käsittelin kun olin heidän asemassaan aloittelemassa maajoukkueessa.

– Nyt mietin eri tavalla menestysjuttuja. Huominen tulee, menipä tänään miten tahansa. Pettynyt voi olla, ja saa olla. Mutta juna kulkee kuitenkin eteenpäin ja pitää vain yrittää pysyä mukana. Minulla ei ole enää niin dramaattisia käänteitä kuin oli kymmenen vuotta sitten.

Ylimielisyyttä tai voiton varmuutta on turha etsiä Kaisa Mäkäräisen olemuksesta tai kommenteista. Ampumahiihto on antanut hänelle paljon, mutta laji on myös opettanut paljon.

Pokljukassa parhaillaan käynnistyvä kausi on Mäkäräiselle 14:s maailmancupissa. Hänellä on kolme maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa, maailmanmestaruus ja viisi muuta MM-mitalia.

Oletko ampumahiihtäjänä jo kaiken oppinut?

– En, en todellakaan ole. En lähtisi muita neuvomaan kovin hanakasti. Tämä laji pitää jalat tiiviisti maassa.

– Punkkisen hiihtokoulussa tuli mieleen, että tänne asti olen tullut ja ihan perusasioiden äärellä vielä olen, hän sanoi nauraen.

Mäkäräinen ilmoitti viime keväänä, että ura jatkuu vielä ainakin yhden talven ajan. Eikä hänellä ole tällä hetkellä syytä tarkentaa päätöstään.

– En mieti urani jatkoa.

– Jokuhan tässä vetää puoleensa, vaikka kilpahiihtäminen ei ole ikinä tuntunut hyvältä. Ollaan monta minuuttia äärirajoilla ja välillä joudutaan vielä ampumaan. Tämä laji koukuttaa aika lailla sen haasteellisuuden puolesta. Ei ampumahiihdossa koskaan tunne olevansa valmis.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .