Kirittärien huippulupaus Maija Vastamäki, 15, päätti asettaa hyvinvointinsa pesäpallon edelle – "Vuosi oli liian raskas kahdeksasluokkalaiselle"

Huippu-urheilun paineita voi kokea, vaikka olisi vasta lapsi, ja vieläpä kansallisella tasolla.

Jyväskyläläisellä Maija Vastamäellä muiden odotukset ja oma elämä eivät ole aina olleet tasapainossa.

15-vuotias Vastamäki teki viime syksynä kaksivuotisen pelaajasopimuksen Kirittärien edustusjoukkueen kanssa. Arkeen tuli junioripelien seuraksi treenejä aikuisten kanssa. Eläminen heidän kanssaan oli väsyttävää nuorelle. Vastamäki haluaa, että pesäpallo ja muu elämä, kuten opiskelu tai työskentely, ovat tasapainossa. Sitä se ei ollut talvella, joten hän purki sopimuksen kesäkuussa.

– Arvomme eivät kohdanneet. Haluan edetä nyt rauhassa. Vuosi oli liian raskas kahdeksasluokkalaiselle mennä aikuisten maailmaan. Sen lisäksi, että elämä on aika hektistä, elin koulun ulkopuolella koko ajan aikuisten kanssa. Se oli tosi vaikeaa ja hektistä, Vastamäki harmittelee.

– Superin kanssa treenaaminen on tosi kehittävää, useasti viikossa huippuporukassa. Tietenkin haluan päästä Superpesikseen, mutta haluan päästä pelaamaan silloin, kun olen oikeasti superin tasoinen pelaaja. Haluan, että pesis ei määrittele kaikkea, mitä teen arjessa, ja että pystyn nauttimaan pesäpallosta ja hoitamaan opiskelut tai muut haluamani asiat.

 

Jyväskylässä ei ole tällä hetkellä tyttöjen Superpesis-joukkuetta, koska Kirittäret ei saanut B-tytöissä joukkueellista kasaan. Seurajohtaja Petri Kaijansinkon mukaan joukkue olisi voitu koota, jos C-tytöt olisivat muodostaneet puolet kokoonpanosta. Sitä ei koettu hyväksi vaihtoehdoksi.

– Pelaajien kehittymisen kannalta oli järkevämpää, että he pelaavat naisten Suomensarjaa, tai Kantasen Siljan tapauksessa Superia. Se oli oikea ratkaisu. C-tytöt voittivat SM-pronssia. Itseluottamus ja tunne pärjäämisestä on todella tärkeää junioreille, Kaijansinkko kertoo.

Viimeisen C-ikävuotensa ensi kaudella aloittavalle Vastamäelle B-tyttöjoukkueen puuttuminen on tuntunut suurelta aukolta.

– Jotain on varmaan tehty väärin, koska hirveän suuri osa pelaajista on lopettanut tietyistä ikäryhmistä. Tosi harvana vuonna on ollut joukkue, joka olisi ollut kokonaan sen ikäinen. Omalla kohdallani on ollut suuri pelastus, että pääsin pelaamaan omanikäisten poikien kanssa. Se on ollut tosi kehittävää, kun on saanut omantasoisia pelejä.

Kirittäret aikoo seurajohtaja Kaijansinkon mukaan koota joukkueen tyttöjen Superpesikseen ensi kaudeksi.

– On tehty periaatepäätös, että kasataan joukkue kaikin mahdollisin konstein, vaikka se tarkoittaisikin, että käytettäisiin C:ssä pelaavia ikäluokkaa vanhemmissa. He ovat menneet niin merkittävästi eteenpäin, Kaijansinkko lupaa.

 

Kirittärien vuoden 2017 juniorina palkittu Vastamäki luottaa omiin taitoihinsa. Pesäpalloelämä kulkee suvussa, kun sekä isoäiti että äiti ovat pelanneet pääsarjatasolla. Vastamäki on jo nuoresta käynyt katsomassa silloisen Jyväskylän Kirin pelejä.

– Siellä on Kirin pipo päässä syöty makkaraa ihan junnusta lähtien, Vastamäki kertoo nauraen.

Myös harjoittelu on kulkenut. Joukkueiden lajiharjoitusten lisäksi Vastamäki on käyttänyt rutkasti aikaa kehittyäkseen.

– Siihen päälle fysiikkatreenit ja ihan hirveä määrä omatoimisia; Verkolla lyönti- ja syöttötoistojen määrä on tosi iso, kun käy treenaamassa muutaman tunnin päivässä. Niitä on äitin kanssa tehty pienestä asti. Vaikka lumet eivät olisi edes sulaneet, verkolle mennään heti hakkaamaan palloa.

Vastamäki tiedostaa, että halukkaita ottajia varmasti löytyy, joten hän ei ole tehnyt päätöksiä ensi kauden pelipaikasta. Pääkriteeri on oma hyvinvointi.

– Toivoisin, että olisi pelipaikka, joka olisi mahdollisimman kehittävä ja jossa saisi vastuuta.

– Toive on tulevaisuudessa enemmän se, että pelaan Superia ja nautin pelaamisesta. En määritä paikkaa, missä ja milloin se tulee olemaan. Kun pesis asettuu hyvälle paikalle elämässä, pelikin kulkee.

 

Vastamäki aikoo hakea yläasteen jälkeen Vuokatin urheiluakatemiaan pesäpallolinjalle. Hän on ollut kahtena vuonna akatemian yläkoululeirityksessä ja pitänyt kokemuksia antoisina ja motivaatiota nostavina.

– Se on ollut vuosien pelastus. On pystynyt nauttimaan elämästä, kun on päässyt urheiluopistomaiseen rytmiin.

Hän toivoisi, että siellä opetetut asiat pätisivät entistä paremmin seuratoiminnassakin.

– Leirityksessä saa monenlaista käsitystä urheilijana kasvamiseen. Kaikki huippu-urheilijat eivät kasva samalla tavalla. Jyväskylässä mennään ehkä enemmän pesiksen ehdoilla, enkä ole kokenut saavani täyttä tukea siihen, miten kasvaa urheilijaksi, Vastamäki toteaa.

– Olisi hyvä, jos seura pystyisi yksilöimään pelaajapolkua. Olisi selkeä polku, jota edetä, ja olisi aina sopivantasoinen paikka Jyväskylässä, jossa pelata. Ei tarkoita sitä, ettei tarvitsisi itse tehdä töitä, mutta seuran pitäisi nähdä yksilön tarpeet paremmin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .