Kolumni: Aurinko ei nouse oikein mistään

Kaukoidästä ei nyt oikein kajahda. Etelä-Korea pani paljon paukkuja jääkiekkoon Pyeongchangin olympiaprojektin vuoksi ja pärjäsikin kotijäällään helmikuussa hienosti, mutta parissa kuukaudessa tähdenlento on sukeltanut suoraan kaseikkoon. Kanada ja Suomi ovat tarjonneet MM-Tanskassa kunnon selkäsaunat. Näkymät paremmalle ja vakaammalle tulevaisuudelle eivät ole häävit.

Seuraava aasialainen yrittäjä on Kiina. Syy on sama kuin Etelä-Korealla, siis tuleva talvikisaisännyys. Etelä-Korean jääkiekkoon heittämät rahat ovat murusia Kiinan panostuksiin verrattuna.

Omia rahojani en laittaisi sen puolesta, että Kiina menestyy neljän vuoden päästä olympia-Pekingissä. Kiire on jo nyt.

Tänne Tanskaan matkatessa olin samalla lennolla kuin Leijonien koko joukkue ja kymmenet muut suomalaiset median edustajat. Minulle viereiseen penkkiin osui kaikista mahdollisista ihmisistä itse Juhani Tamminen.

Mediapersoona Tammisen esiintymisiä en enää paljon seuraa, mutta vieressäni istuikin siviili-Tami, jonka kanssa oli miellyttävä käydä asiallista lätkäkeskustelua. Juttelimme muun muassa Japanin jääkiekkoilusta.

Tami tuntee nousevan auringon maan kiekkoilun menneisyyden ja nykyisyyden. Tällä kaudella japanilaisessa Nikko IceBucksissa pelasi leijonalegenda Petteri Nummelin, jonka Tami turkulaisena tietenkin tuntee hyvin.

Palkat ovat Japanissa kohdillaan. Suhteellisesti vielä paremmat ne olivat 1970–80-luvun vaihteessa, jolloin Tami, Seppo Suoraniemi ja sittemmin lahtelaistunut Seppo Repo lähtivät suomalaispioneereina Kokudon joukkueeseen. Myöhemmin Tami palasi Kokudoon kahdeksi kaudeksi pelaaja-valmentajana.

”Sain siellä paremmat fyrkat kuin missään muualla aiemmin”, Tami kertoi. Kokudossa nettopalkka oli moninkertainen verrattuna siihen mitä hän sai lyhyellä Amerikan-valloitusyrityksellään. Se päihitti myös SM-liigan liksat.

Rahasta se ei ollut kiinni, mutta jääkiekko ei Japanissa lähtenyt lentoon. Liian vähän harrastajia, liikaa kilpailua muiden lajien kanssa. Ennen kaikkea liian vähän asiantuntevaa väkeä, jotka olisivat saaneet pelaajat sitoutettua lajiin ammattilaisuuden edellyttämällä tavalla.

Japani keksittiin ottaa MM-kisoihin Aasian kiintiöpaikalla 1998. Sen turvin maa sinnitteli korkeimmalla tasolla seitsemän kautta putkeen. Kiintiöstä luopumisen jälkeen Japani putosi 2004 eikä ole enää noussut, ei edes lähelle. Nyt Japani on 1B-divisioonassa eli kolmostasolla.

Vertailun vuoksi on syytä mainita, että MM-tason nykyisin itsestäänselvyysmaihin kuuluva Tanska nousi korkeimmalle tasolle vasta 2003. Toisin kuin nousijoilla on ollut tapana, Tanska ei pudonnut enää koskaan vaan tuli kertalaakista jäädäkseen.

Ensi vuoden MM-kisoihin nousevat perinteinen hissijoukkue Italia ja 25 vuoden tauon jälkeen Britannia. Saarivaltakunta tuo turnaukseen eksotiikkaa, jonka tarinasammiosta media ja yleisö kiittävät, mutta peliesityksistä en odota liikoja.

Olisi kivempaa, jos muistakin kuin jääkiekon suurmaista voisi puhua myönteisemmin ja optimistisemmin. Kenenkään ei tarvitsisi nälviä MM-hömppäkisoista, jos siellä olisi 16 tasokasta maata ja Suomikin joutuisi todella taistelemaan paikastaan jatkopeleissä. Tarvitaan lisää tanskoja. Tanska ei ole vielä ihan huipulla, mutta lähellä sitä.

Jääkiekon tähden toivon, että Leijonat ei tänään ota rökälevoittoa kisaisännistä. Tanska, pankaa parastanne.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .