Kolumni: Palloilukerhot menevät yu-harkkojen edellä

Onneksi Simo Lipsanen vaikuttaa varsin selväpäiseltä nuorelta mieheltä, joka ei ihan pienestä hätkähdä.

Tai no pienestä, pienestä. Hänen kun pitäisi tuoda tänään sunnuntaina Suomeen yleisurheilun arvokisamitali muistoksi koko kansalle näistä Berliinin stadionkekkereistä.

Koko keskustelu Suomen mitalitavoitteista, varsinkin niin kilpaillussa ja joka kolkkaan levinneessä lajissa kuin yleisurheilu, on karannut raiteiltaan ja kauas jo ajat.

Maailma missä Suomi urheilee on aivan toinen kuin 1970-luvulle, minkä kuuluisia suomalaismenestyskisoja osa meikäläisistä yhä elää ja kelaa VHS-nauhoiltaan ”kaikki oli ennen paljon paremmin” -mentaliteetillaan.

Toki arvometalli nousee puheenaiheeksi, jos ja kun lajijohto heittää satumaailmoista napatun tavoitteen julkisuuteen. Samalla SULin valmennusjohto nakkasi joukkueensa ylle todella vaivaannuttavan ilmapiirin, kun yläportaan hulluttelu ja duunariportaan realismi eivät kohtaa.

Yleisurheilu innoittaa jakamaan mielipiteitä Suomessa, koska iso joukko tykkää seurata kenttätapahtumia varsinkin YLE:n todella laajan ja taitavan toteutuskoneiston kautta.

YLE onkin opettanut meidät lajin suhteen liian helpolle. On huomattavasti kivempaa seurata kotimaista gp-sarjaa kotisohvalta kuin vaivautua aistimaan tunnelmaa paikan päältä.

Sama käy ilmi Taloustutkimuksen tekemässä tutkimuksessa reilut vuosi sitten, kun suomalaisilta kysyttiin arvostetuimpia urheilulajeja yleisarvosanan perusteella. Ykkönen oli jääkiekko 8,22, 2. ampumahiihto 8,09 ja 3. yleisurheilu 7,89.

Suomalaiset siis arvostavat yleisurheilua todella paljon, mutta siihen se tuntuu jäävän koko ajan enemmän.

Pelkällä arvostuksella ei yksikään SM-tason yleisurheilija elä tai tee kaivattua tulosta.

Yleisurheilun arvostus ei konkretisoidu suomalaiselle urheilukentälle. Ainakaan arvostus ei tarkoita sitä, että sen pariin hakeudutaan. Yleisurheilun asema lasten ykkösharrastusvaihtoehtona ei todellakaan ole entisensä. Ja tässä laji voi katsoa peiliin. Suomalainen yleisurheilu ei ole markkinoinut lajiaan lapsiperheille yhtä taidolla kuin moni muu laji. Matalan kynnyksen sijaan ollaan etäännytty.

Kun kilpailu on menetetty, niin yleisurheilu ei näyttäydy houkuttelevimmalta harrastukselta varsinkaan suomalaispoikien joukossa. Ei, he hakeutuvat mieluummin kiekkokouluihin, säbäkerhoihin tai futispiireihin. Vaikka juuri kaiken urheilun perustaa, monipuolista liikuntaa (oman kehon raajoja juoksuttaen, heittäen ja hypäten) yu-harjoituksissa olisi alkutaipaleella tarjolla yllin kyllin.

Kun lajin parissa ei kilpaile massoja, on materiaali, joista huippuyleisurheilijoita Suomessa viedään eteenpäin koko ajan pienempi.

Jos menee Suomella Berliinissä mitali- ja pistesijamenestyksen suhteen kuin viime EM-kisoissa tai jopa huonommin, niin eipä voimasuhteissa näyttäisi olevan järisyttäviä muutoksia yleisurheilun eurooppalaisten huippumaidenkaan joukossa.

Ennen kahta päätösiltaa parhaan maan tittelistä taistelevat Saksa, Iso-Britannia ja Puola, kun kaksi vuotta sitten EM-kärki oli lopulta Puola, Saksa, Iso-Britannia. Suomen sijoitus oli tuolloin 27:s eli yhden pronssimaan ryhmässä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .