Kolumni: Saako Laura haastatella Anssia?

Tiedän, että saan kuulla olevani kateellinen ja pikkumainen tosikko, kirjoittaa Heikki Kärki.

Tiedän, että tämä ei ole suosittu mielipide. Tiedän, että saan kuulla olevani kateellinen ja pikkumainen tosikko.

Sanon silti. Minusta on noloa, että Ylen hiihtotoimittaja Laura Arffman on haastatellut aviomiestään, hiihtäjä Anssi Pentsistä kisojen jälkeen. Vielä nolompaa on se, että Yle Urheilun päällikkö Panu Pokkinen syytti muuta mediaa työrauhan rikkomisesta sen jälkeen, kun oli linjannut, että Arffman ei voi enää haastatella Pentsistä.

Keskustelupalstoilla enemmistö on kanssani toista mieltä. ”Se on ihan sama, kuka kysyy, luistiko suksi tänään”, huomauttavat toiset. ”Ihanaa saada rakkautta ruutuun”, hihkuvat toiset.

Varmaan niinkin. Ydinkysymys on, miten määritellään 1) urheilu, 2) urheilujournalismi.

Jos urheilu on puhdasta viihdettä ja Yleisradion urheilujournalismi tuon viihteen välittämistä, niin suuri enemmistö on oikeassa. Ihan sama vaikka kaikki toimittajat olisivat naimisissa urheilijoiden kanssa.

Mutta jos urheilua ajatellaan bisneksenä, tilanne muuttuu. Silloin Arffmanin ja Pentsisen halailua voidaan tulkita niin, että Suomen suurimpia mediaresursseja hyödynnetään yksittäisen ammattihiihtäjän brändin rakentamiseen.

Jos olisin itse toimittajana samanlaisessa tilanteessa kuin Arffman, se tuntuisi kiusalliselta. Tietäisin ihmisten pitävän minua jäävinä työhöni.

Ja jos totta puhutaan, epäilijät olisivat oikeassa. Jos tosipaikassa laitetaan perhe ja journalismi vastakkain, niin minun arvomaailmassani perhe voittaa.