Kolumni: Suomalaisen yleisurheilun nousukiito on vahva, mutta lipunkantaja vielä puuttuu

Tämä kesä on osoittanut, että nyt se on täyttä totta eikä mitään sanahelinää. Siis se, että suomalaisella yleisurheilulla pyyhkii hyvin tai ainakin se on vahvassa nousukiidossa pohjalta ylös.

Kesän aikana on nähty useita Suomen ennätyksiä, hienoja gp-kisoja ja niin paljon hyviä tuloksia, että Suomen joukkue MM-kisoihin kasvaa selvästi suuremmaksi kuin moneen vuoteen.

Ne ovat hyviä signaaleja koko lajille.

 

Nousukiidosta kuuluu kiitos lähinnä naisille. Kentille on ilmestynyt lahjakkaita urheilijoita ja mielenkiintoisia persoonia.

Korkeushyppääjä Ella Junnila, 20, lähestyy sentti sentiltä jopa maailman kärkeä. Itsevarma ja sanavalmis toisen polven hyppääjä on epäilemättä tuonut yleisurheilulle uusia seuraajia. Ja niin hyvä urheilija Junnila on, että itse uskon vahvasti Suomen ennätyksen siirtyvän yli kahden metrin jo kahden seuraavan kesän aikana.

Kaksi päivää Junnilaa vanhempi pituushyppääjä Taika Koilahti taas on nopea ja kimmoisa luonnonlapsi, joka voi tehdä melkoisia taikoja hiekkakasan äärellä tulevina vuosina. Lappeenrannassa hypätty 669 on vasta alkusoittoa.

Ottelija Maria Huntington, 22, on urheilijatyyppinä poikkeuksellinen suomalaiseen yleisurheiluun. Lappeenrannan ottelu oli räjähtävältä Huntingtonilta loistava, mutta silti jäi tunne, että vielä paljon parempaa on luvassa. Ainakin Satu Ruotsalaisen iäkäs SE-tulos on vaarassa jo Dohassa.

Jyväskylän gp-kisoissa moukarin Suomen ennätyksen heittänyt Krista Tervo, 21, on vielä kaukana melko kaukana maailman aikuishuipuista, mutta Tervo on moukarinheittäjäksi vielä todella nuori, joten hänellä on vielä rutkasti aikaa löytää lisämetrejä. Ei ole syytä epäillä, etteikö räväkkä persoona niitä löytäisi.

Camilla Richardsson ei 25-vuotiaana ole enää juniori, mutta kestävyysjuoksijan kehityskäyrä lupaa pelkästään hyvää. Richardsson on löytänyt Jukka Keskisalon valmennuksessa askeleeseensa aivan uutta lentoa ja kauneutta. Richardssonilla on tie auki kovaksi eurooppalaiseksi juoksijaksi joko esteillä tai ehkä jopa ennemmin ilman.

Ja sitten Suomessa on naisaiturit, joita on hehkutettu hyvästä syystä jo koko kesä.

 

Yleisurheilun nousu on ollut vauhdikas, mutta tyytyväisyyteen lajiväellä ei ole vieläkään yhtään varaa.

Dohaan lähtevä joukkue on erittäin nuori, joten tulevaisuus näyttää hyvältä. Mutta toisaalta syksyn MM-kisoissa on yhä se tilanne, että Suomella ei ole yhtään urheilijaa, joka on todennäköinen mitalisti. On itse asiassa aika suuri yllätys, jos joku onnistuu Qatarista mitalin nappaamaan.

Suomalainen yleisurheilu tarvitseekin lipunkantajan. Urheilijan, joka lähtee aina arvokisoihin suurimpien suosikkien joukossa. Yleensä se on löytynyt keihäänheittäjien porukasta, mutta nyt sellaista ei ole näköpiirissä.

Paikka on siis auki esimerkiksi edellä mainituille lupaaville naisille. Ja ainakin eurooppalaisella tasolla myös Topi Raitaselle.

Jo se on yleisurheilulle myönteistä, että nyt tulevaksi lipunkantajaksi on sentään vaihtoehtoja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .