Kolumni: Tarvitseeko kukaan Jukkaa?

”Tätä Muppet-show’ta ei tule yhtään ikävä”, totesi Erkka Westerlund kuuluisasti ensimmäisen Leijona-päävalmentajakautensa viimeisessä lehdistötilaisuudessaan keväällä 2007. Herrasmiesmäisellä kiekkoprofessorilla ei koskaan ole ollut taipumusta julkiseen kiukutteluun, joten hän tyytyi hillitysti toteamaan, että työhön luontaisetuna kuuluvaa mediasirkusta oli tullut kiintiö täyteen.

Jukka Jalosella oli vuonna 2013 samat tunnelmat. Jalosen leipääntyminen ei kiteytynyt yhteen letkautukseen kuten Westerlundilla. Pitkäkestoinen tiuskiminen ja äyskiminen oli tehnyt viestin selväksi.

Silti sekä Jalonen että Westerlund palasivat vielä uudestaan Suomen A-maajoukkueen peräsimeen.

Westerlund sai luovia tyvenessä läpi yhden kauden 2013–14 tynkäpestinsä. Viime vuonna tehtävään palannut Jalonen sen sijaan ei jäänyt odottamaan, että tympääntyminen iskisi tai ulkoinen Muppet-show lähtisi pyörimään. Hän lähti oma-aloitteisesti pyörittämään näytelmää, jonka nimi on Jöröjukka-Rock.

 

Otetaan vertailuun vielä kolmas entinen Leijona-luotsi. Satuin perjantaina törmäämään parin kollegan kanssa Kari Jaloseen, joka toimii näissä MM-kisoissa Saksan taustajoukoissa neuvonantajana.

Tämä Jalonen tunnettiin päävalmentajauransa alkuaikoina kuivana ja totisena tyyppinä, jonka joukkueet pelasivat kuivaa jääkiekkoa. Maine pysyi, vaikka ennen pitkää se alkoi olla erittäin menestyvää jääkiekkoa.

Kosicessa tavattu ”Kojo” oli aivan eri maata. Hän puhui asiaa ajankohtaisista jääkiekkoaiheista, mutta oli läpi juttutuokion yhtä hymyä ja leppoisaa tarinaniskijää.

Ei olisi viime vuosikymmenellä olisi arvannut, että kahden Jalosen persoonat näyttäytyivät näin päin vuonna 2019.

 

Jukka Jalosen mediastrategia vaikuttaa täysin tietoiselta ja harkitulta valinnalta. Joukkueessa, joka haluaisi maksimoida positiivisen julkisuuden, MM-kisaryhmää ei julkistettaisi sunnuntai-iltana kello 23. Joukkueessa, joka pelaa hyvin, valmentajan ei tarvitsisi vetää karun hymyttömällä linjalla.

Jos Leijonilla menisi huonosti ja Jalosen paineet kasvaisivat, päävalmentajan kireys ei olisi uutisaihe, koska kireys on ollut normaali asiaintila.

Nyt ei mene huonosti. Leijonien ympärillä vallitsee mukava ilmapiiri. Joukkueenjohtaja Mika ”Kölli” Kortelainen pyörittää haastattelurumbaa avuliaasti, pelaajat ja valmentajat – Jalonen pois lukien – vastailevat kysymyksiin ystävällisesti. Läppäkin lentää leppoisasti.

Lauantain jääharjoituksen yhteydessä Kortelainen kysyi toimittajilta: tarvitseeko kukaan Jukkaa nyt haastateltavaksi?

Ei tarvinnut. Jalonen on lakonisella linjallaan saanut aikaan sen, ettei huomio pyöri päävalmentajan ympärillä.

Se ei ole pelkästään huono juttu. Antaa pelaajien puhua.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .