Matti Heikkisen kilometreillä ei kannata hakea Seefeldin MM-hiihdoista muuta kuin voittoa

Himoharjoittelijaksi tiedetty Matti Heikkinen yllättää heti kättelyssä.

– Aloitin tänään loman! Eilen tuli sellainen tunne, että nyt on aika aloittaa loma. Kroppa saa treeneistä lepoa ja itse pääsee vähän arjen rutiineista irti.

Eletään lokakuun kolmatta päivää Jyväskylässä. Heikkinen on valinnut tapaamispaikaksi Laajavuoren hiihtostadionin vieressä värjöttelevän purukasan, jonka alla piileksii valtava 10 000 kuution kuorma edellisenä talvena tykitettyä lunta.

Purukasa avataan ja sen sisältö levitetään parin kilometrin laduksi viimeistään loka-marraskuun vaihteessa. Se on juhlan paikka monelle hiihtäjälle ja ilman muuta myös nelinkertaiselle MM-mitalistille.

– On mukava tietää, että täällä on latua lokakuun lopussa. Kun tulen Val Senaleksen maajoukkueleiriltä kotiin, siinä on melkein parin viikon pätkä ennen Lapin lumille siirtymistä. On tärkeää, että pääsee hiihtämään heti ladulla: lumituntuma säilyy eikä tarvitse lähteä rullilla rymyämään.

Mutta se loma. Ammattihiihtäjä on tainnut 34-vuotiaana oivaltaa, ettei näppejään kannata polttaa kovin monta kertaa.

– Enhän minä viime talvena ollut missään vaiheessa hyvässä kunnossa, hän hymähtää.

– Analyysit on tehty. Olin jo elokuussa niin väsynyt, etten palautunut missään vaiheessa. Enkä antanut itselleni mahdollisuutta palautua, vaan ajattelin, että se aukeaa siitä, kun vähän harjoittelua keventää ja että se on vain sellaista väsymystä, josta selviää.

Pieleen meni. Nyt Heikkinen tietää, että se ei ollutkaan ”vain sellaista väsymystä, josta selviää.”

– Kokonaiskuormitus oli syksyllä liian kova. Sitä kuormitusta ei purettu missään vaiheessa vaan se siirtyi talvelle. Kun on harjoitustaustaa niin paljon kuin itsellä on, sitä kuormitusta kestää tosi hyvin ja se kuormitusta seuraava tason tippuminen ei tule hetkessä vaan pikkuhiljaa. Ja kun on väsynyt, ei pääse kovaa rennosti ja helposti, vaan kaikki pitää tehdä pakottamisen kautta. Sitä voi tehdä aina välillä, mutta sitä ei voi tehdä koko ajan.

Korean olympialaisissa Heikkinen pakotti kroppansa kovaan, mutta noin minuutin olympiavoittoa hitaampaan vauhtiin bravuurimatkallaan vapaan hiihtotavan 15 kilometrillä. Sijoitus oli ihan ok, 10, mutta voittoja janoavalle miehelle iso pettymys.

Tänä syksynä Heikkisen kuorma on kevyempi. Ainakin hän uskoo niin.

– Harjoitusmäärässä ei ole kuin minimaalinen muutos, mutta harjoittelu on rytmitetty paljon paremmin. Olen harjoitellut 5+2 -systeemillä eli tehnyt treeniä maanantaista perjantaihin. Lauantaina ja sunnuntaina on sitten lepoa.

Heikkisen laskelmien mukaan harjoitusmäärä on pudonnut loppujen lopuksi yllättävän vähän kahden edellisen kauden tasosta.

– Oli itsellenikin aavistuksen verran yllätys, että määrää on tullut niinkin hyvin ja sillä lailla, ettei miestä ole ajettu liian väsyneeksi. Maajoukkueleirit ovat toki rikkoneet rytmitystä, mutta hyvin vähän.

Seuraava maajoukkueleiri alkaa Italian Val Senalesissa ensi viikon lopulla 12.10.

– Sitä ennen olen Seefeldissä kuusi päivää perheen kanssa lomailemassa.

Heikkisen perheeseen kuuluu vaimo Suvi ja kolme lasta.

 

Seefeld tulee esiintymään huippuhiihtäjien puheissa usein alkavalla kaudella. Idyllinen itävaltalaiskylä isännöi MM-hiihdot yleensä aurinkoisissa alppimaisemissa 19.2.– 3.3. 2019.

Heikkinen oli mukana Suomen maajoukkueleirillä Seefeldissä syyskuussa.

– Pääsin käymään ladut jalkaisin läpi ajatuksen kanssa. Ensimmäisellä puoliskolla siellä on 2,5 kilometriä holmenkollen-tyyppistä työpätkää lähes ilman palautusta. Hieno latu.

Stadionalue jyrkkine nousuineen, laskuineen ja kiperine mutkineen tulee Heikkisen arvion mukaan olemaan taktisesti tarkka paikka.

– Yhteislähdöissä eli kaikilla muilla matkoilla paitsi miesten 15 kilometrillä ja naisten 10 kilometrillä ratkaisuja jää todennäköisesti myös stadionalueelle.

Kun Seefeldissä hiihdettiin MM-mitaleista edellisen kerran, vuosi oli 1985, Suomen päävalmentajana toimi Immo Kuutsa ja Kari Härkönen voitti maailmanmestaruuden.

Heikkinen ei kainostele kertoa, että hän haluaa tehdä Seefeldissä ”härköset”. Sen vuoksi hän vaihtoi suksimerkkinsäkin tällä kaudelle. Nyt alla ovat itävaltalaiset Fischerit.

– Se on iso, motivoiva tekijä ja varmuutta tuova asia. Moni on kysynyt, miksi vaihdoin merkkiä. Olen aina vastannut, että haluan voittaa.

Heikkinen voitti Fischereillä MM-kultaa Oslossa 2011. Hän ei pidä tempun uusimista Seefeldissä mahdottomana.

– Eihän minun kilometreillä kannata lähteä muuta kuin voittamaan. Olen tehnyt tätä hommaa niin kauan, että tiedän urheilun peruslainalaisuudet ja vaatimukset. Olen saanut voittaa omalla urallani ja uskon, että pystyn siihen jatkossakin. Eikä se ole mitään henkseleiden paukuttamista vaan sitä, että työt tehdään ja sitten jos se riittää voittamiseen se riittää.

Entä Seefeldin jälkeen? Jatkuuko kuluvan vuoden joulukuussa 35 vuotta täyttävän, kestävyysurheilua ihannoivan ja siitä kiksejä saavan miehen ura vielä seuraaviin arvokisoihin Planican MM-laduille 2021? Vai tanssiiko hän syksyllä 2020 tähtien kanssa television katsojien iloksi kuten teki uransa viime kauteen lopettanut Aino-Kaisa Saarinen?

– Katsotaan keväällä. Nyt on Seefeldin projekti käynnissä ja se viedään maaliin. Sen jälkeen on aika puntaroida näitä asioita, Heikkinen vastaa ja alkaa muistella, mistä kaikista viihdeohjelmista hän on kieltäytynyt.

– Nykyään tuntuu, että mitä vähemmän olen esillä, sitä parempi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .