Näin epo vaikuttaa

Epo-hormoni on jo runsaan vuosikymmenen ajan ollut kestävyysurheilun suurin tunnettu kummitus. Näkymättömästä aineesta tuli testausmenetelmien kehityksen ansiosta näkyvä vuosituhannen vaihteessa, jonka jälkeen epo-käryt ovat piinanneet koko hikiurheilukenttää. Epoa tiedetään käytetyn yleisesti ainakin ammattipyöräilyssä koko 1990-luvun ajan ja aineen epäillään aiheuttaneen myös useita urheilijoiden "selittämättömiä" kuolemantapauksia viime vuosikymmenellä.

Mutta mitä epo-oikeastaan on?

Erytropoetiini on elimistön oma peptidihormoni, joka syntyy pääasiassa munuaisissa. Hormoni säännöstelee veren punasolutuotantoa ja saa luuytimen vähentämään tai tuottamaan lisää punasoluja muuttaen samalla hemoglobiinimäärää.

Dopingaineena eposta on etua urheilijoille, jotka tarvitsevat suoritukseensa lihasmassaa ja kestävyyttä. Kun veressä on runsaasti happea kuljettavia punasoluja, lihasten hapensaanti kasvaa ja ne jaksavat työskennellä pitempään suuremmalla rasituksella. Erytropoietiinin vaikutus vastaa toisen urheilussa kielletyn menetelmän, veridopingin, vaikutusta.

Häviää nopeasti

Erytropoetiini on kehitetty lääketieteellisiin tarkoituksiin jo 1980-luvulla. Sillä on onnistuttu parantamaan muun muassa anemiaa. Ainetta annostellaan ruiskulla suoneen tai suoraan kohdekudokseen 8-12 viikon ajan. Tutkimusten mukaan jo kolme viikoittaista epo-ruisketta vereen lisää hapenottokykyä 10 prosenttia. Kymmenen kilometrin hiihdossa tämä voi merkitä jopa yli minuutin aikavähennystä lopputuloksessa.

Epon dopingkäytön suosion takana on sen nopea häviäminen elimistöstä, sillä kehon normaaliin epo-määrään nähden ylisuuri jäämä katoaa noin kolmessa päivässä, mutta hapenottokykyä parantava vaikutus säilyy runsaan viikon.

Aineen pitkäaikaisemmalla käytöllä saadaan samalla pitkäkestoisempia vaikutuksia, mutta oikea annostelu suhteessa käryriskiin vaatii suurta ammattitaitoa.

Aineen käytön sivuvaikutuksina voi esiintyä verenpaineen kohoamista, vilustumista muistuttavia tuntemuksia lihas- ja luustosärkyineen, kouristuskohtauksia, hyytymishäiriöitä (veritulppia), turvotusta ja päänsärkyä.

Epo on ollut Kansainvälisen Olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 1990 ja ensimmäiset epo-testit tehtiin Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000. Suomen Antidopingtoimikunta on tehnyt epo-testejä vuodesta 2003 lähtien.

Lähteet: Helsingin Yliopiston Kemian laitos, Suomen Antidopingtoimikunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.