Nalle murisi ensin, lupasi sitten jäätelöt ja kas, Kirittäret alkoi takoa juoksuja

Kun pesäpallo-ottelu päättyy 2–0 (2–0, 25–1) ja ottelun kesto lähentelee kolmea tuntia, tekisi mieli jupista tasoeroista, liian pitkästä penkillä istumisesta ja monesta muustakin asiasta.

Mutta eipä jupista tällä kertaa ainakaan ensimmäisenä.

Sen sijaan ihaillaan Kirittärien vaatimustasoa. Siitä keskiviikkoillan ottelu Lappajärveä vastaan antoi mainion kuvan. Kun ottelun voittaja oli käytännössä selvä jo hutunkeitossa, voi se helposti heijastua pelaajien mielialaan. Ylivoimaisen suosikin osakaan ei ole helppo.

– Kovissa peleissä syttyminen tulee itsestään. On aivan inhimillistä, että näissä peleissä ei, Kirittärien pelinjohtaja Jussi "Nalle" Viljanen myönsi.

Inhimillistä toki, mutta hyväksyttävää ei. Ainakaan, jos kyse on huippujoukkueesta. Ja Kirittärien kohdalla sellaisesta on kyse.

Toisen jakson murskajaiset olivat seurausta Kirittärien kömpelöstä avausjaksosta. Jyväskyläläisten sisäpeli kulki jossain heikon, huonon ja surkean välimaastossa, ja Saana Suménin lyömistä juoksuistakin toinen oli lahja Lappajärveltä. Kuvaavaa oli, että toisen vuoroparin jälkeen omien esityksiin tuskastunut Viljanen otti aikalisän.

– Piti sanoa pelaajille, että tulkaa lähelle, ettei katsomon tarvitse kuunnella kiroilua. Me ei oltu siinä hetkessä pelissä mukana, Viljanen mainitsi.

– Tauolla sen sijaan ei tarvinnut pitää kopissa meteliä. Silloin pelaajat itse toimivat, Viljanen huomautti.

Kopissa kovien sanojen sijasta Viljanen käytti toista metodia.

– Eka jakso oli meiltä nihkeä ja peli-ilmekin oli kateissa. Tauolla sovittiin, että nostetaan tasoa ja pelinjohtajakin lupasi palkinnon, ilmiömäistä lyöntipeliä esittänyt Virpi Hukka kertoi.

Palkitsemismetodi oli toimiva. 15 lyödystä juoksusta jäätelöpalkkion luvannut Viljanen innostui jopa kehumaan ryhmäänsä, mitä hän ei ihan pienen perustein tee.

– Mahtuihan niihin 25 juoksuun lahjoituksiakin, mutta oli siellä todella hienoja lyöntejä mukana.

Niistä on syytä mainita ainakin Hukan kunnariin johtanut kakkospuolen sivallus, joka hipoi täydellisyyttä. Jokeripaitainen Sumén puolestaan löi peräti kahdeksan juoksua kovilla tehoilla.

– Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö vetää jarrua. Toisaalta sitten onnistumisia tuli niin mukavan laajalla rintamalla.

Toisen jakson toisessa vuoroparissa Kirittäret teki pääasiassa hienoilla lyönneillä yhdeksän juoksua. Niitä oli lyömässä peräti seitsemän eri pelaajaa.

– Muutamassa kohdassa myös etenijöiden suoritukset olivat erinomaisia. He tekivät itse ratkaisuja lähteä kotiin, kun näkivät pallojen menevän väliin, Viljanen muistutti.

Viimeisessä vuoroparissa Lappajärvi sai ainoansa harhaheiton myötä. Siitä Viljanen ei pyyhkeitä ryhmälleen antanut.

Jossain kulkee siis myös kovan vaatimustason raja.

Vähän pitää kuitenkin juputtaa.

Jotain on urheilutapahtumassa pielessä, jos sen loppuessa katsojia on selvästi vähemmän kuin sen alkaessa. On pelaajiakin kohtaan väärin, että palkitsemisia on seuraamassa enää kourallinen katsojia. Yleisöä on tilanteessa helppo ymmärtää, sillä viimeistään Kirittärien toisen jakson toisen vuoroparin jälkeen oli enää ottelun loppumisen odottelua. Ja tässäkin tapauksessa odottavien aika oli pitkä.

Pelkästään pitkä kesto ei ole ongelma, sillä tasaista ja jännittävää urheilutapahtumaa jaksaa seurata kauankin.

Mutta sellainen keskiviikon koitos ei ollut.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .