Olympiakomitea haluaa olla oikeasti uusi

Toimitusjohtaja Mikko Salonen vakuuttaa, että virheistä rahankäytössä on opittu.

Suomen olympiakomitea on kutsunut itseään uudeksi olympiakomiteaksi sen jälkeen, kun liikuntajärjestö Valo yhdistyi siihen viime vuoden alusta. Uutta on myös nopeus, jolla komitean toimitusjohtajaksi viime vuonna valittu Mikko Salonen reagoi haastattelupyyntöön: hän soittaa minuutti sen jälkeen, kun hänelle on lähetetty sähköposti.

Toista oli vielä syksyllä 2016, kun olympiakomitea julkisti huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken ja lajiryhmävastaavien jatkosopimukset eikä silloinen puheenjohtaja Risto Nieminen vastannut puhelimeensa tuona iltana.

– Noin ei yksinkertaisesti voi toimia tänä päivänä, Salonen sanoo.

Ensi kuun talviolympialaisten jälkeen huippu-urheiluyksikön johtopaikat menevät avoimeen hakuun. Puheenjohtajan ja toimitusjohtajan lisäksi olympiakomitean muukin johto voi siis lähitulevaisuudessa uusiutua.

Heidän työssään olympiakomitean aiemman johdon toimien seuraukset tuntuvat silti yhä. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun viimevuotisen tutkimuksen mukaan vain 30 prosenttia suomalaisista piti olympiakomiteaa luotettavana. Miksi?

– Kysely tehtiin heti Rion olympialaisten jälkeen, ja moni ulkoinen tekijä ruokki sitä. Meillä ei ollut välttämättä tehty kaikkia asioita oikein, mutta nyt on pyritty kestävälle pohjalle, Salonen sanoo.

"Peiliin on katsottu"

Kihun kyselyyn vastanneiden useimmin mainitsema syy epäluottamukselle oli opetus- ja kulttuuriministeriön päätös periä olympiakomitealta takaisin vuoden 2014 valtiontukia. Viime vuonna valmistui myös olympiakomiteaan sulautuneen Valon erityistilintarkastus, ja tuloksena oli jälleen takaisinperintäpäätös.

Olympiakomitea on valittanut molemmista takaisinperinnöistä hallinto-oikeuteen. Salonen oli mukana päättämässä Valoa koskevasta valituksesta.

– Emme olisi lähteneet toimiin, ellemme olisi nähneet, että voitaisiin menestyä. Kyse on periaatteista, joilla avustuksia on myönnetty. Kyllä me siinä uskossa olemme, että valitus menestyy, Salonen sanoo.

– Pyrimme toimimaan siten, ettei tuollaisia jatkossa tulisi. Käytäntöjä on selkiytetty ja peiliin on katsottu. Ja haluan muistuttaa, että joka ikinen euro on mennyt sinne minne piti.

Viimeisellä lauseella hän viittaa Valon tilintarkastukseen.

Samaa ei voi sanoa ministeriön olympiakomiteaa koskeneesta tarkastuksesta. Sen tultua julki olympiakomitea keskittyi viestinnässään yleis- ja erityisavustusten eroon sekä oman varainhankinnan vaikutukseen valtionavustuksiin.

Ne ovat osalle urheiluyleisöstä hallintohepreaa, joka ei selittänyt tarkastusraportin kiusallisia yksityiskohtia: hankintoja ilman kilpailutusta, Sotshin olympialaisissa maksettuja tyhjiä hotellihuoneita sekä suurien summien kylvämistä kokouskuluihin, johtajien kilometrikorvauksiin ja jopa makeisiin.

– En ollut silloin talossa, mutta luin niistä penkkiurheilijana. Samalla tavalla niitä ihmettelin kuin muutkin, että mistä ihmeestä on kysymys. Ei noin voi toimia, se on ihan selvä, Salonen sanoo.

– Kun aloitin tässä hommassa, kaikki ohjeistukset käytiin läpi henkilöstön kanssa. Tuollaiset käytännöt ovat jo kaukana.

"Väärä syy"

Olympiakomitean ja sen rahoitusta säätelevän ministeriön välit ovat pulpahdelleet ajoin julkisuuteen urheilupäättäjien puheissa. Huippu-urheilun muutostyötä tutkinut Kimmo J. Lipponen on arvioinut, että olympiakomitea haluaisi yksityisen toimijan vapauden, vaikka sen rahoitus tulee julkisista varoista.

– Ei vastuullinen yritys toimi kuten (olympiakomitean tarkastusraportin) esimerkeissä. Kun olemme julkisen hankintalain alainen yksikkö, me toimimme sen mukaan, Salonen linjaa.

– On väärä syy selittää, että menettäisimme jotain toimintakykyä sen takia. Julkisen toimijan pitää toimia vastuullisesti siinä missä yrityksenkin.

Taustaa

Suomalaisen huippu-urheilun keskusjohtoa on uudistettu voimakkaasti tällä vuosikymmenellä:

– Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Risto Niemisen työryhmä (2008–2010) ehdotti huippu-urheilun muutosprosessia, joka käynnistettiin syksyllä 2010.

– Muutosta lähti ajamaan muutosryhmä Humu, joka sai aikaan paljon kritisoidun loppuraportin 2012 ja istutti suomalaiseen urheilukieleen "urheilijan polun".

– Humun työn pohjalta aloitti 2013 alussa toimintansa olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö.

– Muutostyötä tutkimuksessaan Menestyksen polulla Valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa (2017) arvioinut Kimmo J. Lipponen totesi, että olympiakomitean ja huippu-urheiluyksikön tavoitteita "ei ole selvästikään rakennettu kokonaisuutena ja suoraan toisiaan tukeviksi". "Vaikka tavoitteet on asetettu pikemmin tekemisen ja toimenpiteiden suuntaa osoittaviksi (kuin selkeästi mitattaviksi), niiden sekavuus aiheuttaa johtamisen ja seurannan kannalta ongelmia ja tekee myös strategisten tavoitteiden toteutumisen arvioinnin käytännössä mahdottomaksi."

– Esimerkiksi urheilijan polkuja on tehty yli 40, mutta Lipposen mukaan "seurantajärjestelmät näyttävät kuitenkin olevan pääsääntöisesti lajien vastuulla, eikä etenemisestä ja vaikutuksista ole selkeää kokonaiskuvaa edes lajiryhmittäin"

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.