Painivat Sarkkisen sisarukset saattavat pistää Pasi-isäänsä paremmaksi

Jyväskylässä nykyään asuvan painin entisen päävalmentajan Pasi Sarkkisen lapset Jonni, 16, ja Sanni, 14, saattavat tehdä sen, mikä isältä jäi tekemättä.

Sarkkinen ei voittanut koskaan komean painiuransa aikana aikuisten Suomen mestaruutta. Eikä hän päässyt koskaan painijana aikuisten arvokisoihin, vaikka kuului vuosia maajoukkueeseen.

Nyt Sarkkisella on syytä jännittää, pistääkö seuraava sukupolvi paremmaksi. Sekä Jonni että Sanni ovat jo nuorten Suomen mestareita – eivätkä aio tyytyä siihen.

– Haluan tulla ihan parhaaksi. Tavoitteena on olympiakulta, Jonni ilmoittaa painokkaasti.

Pirteää pikkusiskoa Sannia houkuttelee ajatus kehittyä yhtä hyväksi painijaksi kuin maailmanmestari Petra Olli.

– Parhaani teen, että sinne asti pääsisin, mutta ei sitä ikinä tiedä, hän aprikoi.

Jyväskyläläistä Harjun Woimaa edustavat Jonni ja Sanni ovat syntyneet Nastolassa kuten myös perheen esikoinen, jalkapalloa harrastava Juuso. Juuri noina vuosina (2000-2004) Pasi-isä puursi painin päävalmentajana. Nykyään hän toimii Suomen olympiakomitean leivissä kamppailulajien lajiryhmävastaavana.

Sarkkisten lasten innostus urheiluun lienee perittyä, sillä perheen äiti Tuuli Matinsalo on kaksinkertainen aerobicin maailmanmestari.

– Olen harrastanut painia ihan pienestä pitäen. Iskän kautta menin salille. Jo aika pienenä voitin Suomen mestaruuden pienimmässä sarjassa. Taisin olla silloin kuudennella luokalla, Jonni muistelee.

Nyt Jonni käy ensimmäisestä luokkaa Kuortaneen urheilulukiossa. Se on monen muunkin painilupauksen opinahjo. Ammattimaisesta valmennuksesta vastaa Jyväskylästä kotoisin oleva Ville Pasanen.

– Siellä on hyvä yhdistää urheilu ja koulunkäynti. Meillä on lukujärjestyksessä 10 tuntia painia tai ohjattua fysiikkaa. Päivässä on kaksi treeniä: aamulla fysiikkaa ja iltaisin painia. Meillä on tosi hyvät olosuhteet ja porukka, Jonni kehuu.

Urheileminen ei aja Kuortaneellakaan opintojen edelle.

– Meitä vahditaan paljon. Valmentaja katsoo, miten koulu menee. Ja sen pitää mennä hyvin.

Kuortaneelle mielii myös Sanni, joka käy Jyväskylän normaalikoulun kahdeksatta luokkaa.

– Olen ajatellut, että lähtisin jo ensi syksynä Kuortaneelle ysiluokalle ja hakisin sieltä Kuortaneen urheilulukioon. Laji on kuitenkin keskitetty sinne ja siellä on hyvät valmentajat.

Painia Sanni on harrastanut kolmisen vuotta eli siitä lähtien, kun Harjun Woimaan perustettiin tyttöjen painiryhmä.

– Iskä oli aina sanonut, että sitten kun kasvat vähän vanhemmaksi, lähdet sitten painimaan. Olin juuri lopettanut yleisurheilun. Minulla on polvessa patellajänteen haurastuma, minkä vuoksi jouduin lopettamaan monta lajia. Jalka tuli tosi kipeäksi. Painissa se ei ole kuitenkaan paljon haitannut varmaankin siksi, koska alusta on pehmeä.

Ennen painin aloittamista Sanni ehti harrastaa yleisurheilun lisäksi tanssimista ja taitoluistelua.

– Kun molemmat vanhemmat ovat urheilleet, aina on ollut jotenkin mielessä se, että joku urheiluharrastus pitää olla.

– Olen musiikkiharrastustakin yrittänyt, mutta en osaa pysyä niin paljon paikoillani, että semmoiseen jäisin. Koetin pianoa ja lauloinkin, mutta en ollut niin lahjakas siihen hommaan, Sanni naurahtaa.

Painiin Sanni on ilmeisen lahjakas. Hän voitti syksyllä Porvoossa alle 18-vuotiaiden Suomen mestaruuden sarjassa 49 kiloa osallistuttuaan SM-kisoihin ensimmäistä kertaa elämässään.

– Olihan se aika ylläri. Mukana oli niin paljon enemmänkin harrastaneita. Neljä matsia tuli.

Jonni on hävinnyt kolme kertaa peräkkäin 18-vuotiaiden SM-finaalin, mutta syksyllä tärähti makea turnausvoitto Ruotsista. Hän voitti kaikki kuusi otteluaan ja pusersi finaalissa ylivoimaisen pistevoiton vantaalaisesta Joona Mustosesta, samasta kaverista, jolle hän oli hävinnyt tuoreimman SM-finaalin.

– Se nyt oli vain yksittäinen matsi, joka sujui hyvin, Jonni kuittaa vaatimattomasti Ruotsin finaalin.

– Seuraavaksi olen menossa Herman Kare -turnaukseen Kouvolaan, ihan miesten kisaan kokeilemaan. Se on kova kisa, koska mukana on kotimaisten huippujen lisäksi paljon ulkomaalaisia. Sarjana on 72+2 kiloa, mikä on minulle ihan hyvä sarja.

Herman Kare-turnaus painitaan tänä viikonloppuna.

 

"Painissa ei pärjää, jos on ihmispelkoinen"

Sanni Sarkkinen viihtyy erinomaisesti Harjun Woiman painisalilla, jossa treenikaverit ovat hyvin usein poikia.

– Kun täällä porukassa ollaan, kukaan ei häpeä olla siinä. Olemme yksi iso porukka ja kaikki uskaltavat olla siinä. Täällä ei oikein hävetä mitään, hän kuvailee.

Sannin mukaan treenimolskilla opitaan paitsi painiotteita myös vuorovaikutustaitoja.

– Painissa ei pärjää, jos on ihmispelkoinen. Täällä pitää osata puhua ja ottaa kontaktia muiden kanssa. Se on mielestäni kiva juttu.

Harvinaisen viisaita sanoja 14-vuotiaalta, jolle ei hänen sarjassaan, 49-kiloisissa, harjoitusvastustajia Keski-Suomen tyttöpainijoista tahdo löytyä.

Koulukavereille Sannin painimenestys ei ole enää suuri ihmettelyn aihe.

– He ovat sanoneet, että jos olemme ulkona, on turvallista olla kanssasi, kun kukaan ei varmaankaan uskalla tulla ryppyilemään tai vastaavaa, naurahtaa Sanni, joka ei todellakaan ole mitenkään roteva.

– Kyllähän se aika usein yllättää, kun olen aika pieni, että miten minä muka voisin harrastaa painia.

SM-turnauksessa Sannin polvi kipeytyi sen verran, että hän on joutunut pitämään kilpailutaukoa.

– Helmikuussa on Itävallassa kisat. Siinne yritän saada jalan kuntoon.

Sannin suunnitelmissa ovat myös PM-kisat keväällä Latviassa ja mahdollisesti 15-vuotiaiden EM-turnaus Puolassa PM-kisojen jälkeen. Hän täyttää 15 vuotta maaliskuun alussa.

Isoveli Jonnin tähtäimessä tälle vuodelle on kaksi arvokilpailua. 18-vuotiaiden EM-mitaleista väännetään juhannuksen tienoilla Italiassa ja MM-mitaleista elokuussa Bulgariassa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .