Pesäpallon ex-mahtiseura, maratontaulukon neljäs – nyt Kiri pelaa miesten piirisarjaa C-junioreilla

Lehden vanhasta arkistosta löytyy kymmenittäin kuoria, jotka pursuavat kuvia Jyväskylän Kiristä ja sen viimeisimmältä – mahdollisesti viimeiseltä – kultaiselta aikakaudelta.

Mustavalkoiset kuvat pakottavat istumaan arkiston lattialle. Ne tuoksuvat 1980-luvulta, pesäpallolta, Hippokselta, puisilta katsomorakenteilta, Köyhälammelta ja ajalta, jolloin kentän ämyreistä poppasi ulos pahasti rätisten Laura Braniganin Self Control.

Kuvassa Unto Poikolainen tykittää hirmulaakan, joka kasvaa vastustajan takakenttäpelaajien painajaiseksi. Toisessa otoksessa Kalevi Luoma velmuilee vastustamattoman näpyn, joka pistää vastustajan etukenttäpelaajien sääret solmuun. Kolmannessa Kari Kuusiniemi karkaa kakkoselle, neljännessä yleisö on haltioissaan.

Maratontaulukon nelonen

Ei hitto, arkiston lattialla istuessa tulevat vilunväreet ja kyynelaihiot yhtä aikaa. Kiri valtasi mestaruuden kesällä 1982 ja kesällä 1984.

Nyt on edessä pesäpallokausi 2018.

– Kiri pelaa miesten piirisarjaa pääosin C-junioreista kootulla joukkueella, seuran puheenjohtaja Veijo Lindberg on sanonut äsken puhelimessa.

Piirisarja on viidenneksi ylin sarjataso. Sen yläpuolella ovat superpesis, ykköspesis, suomensarja ja maakuntasarja.

Vuonna 1930 perustettu Kiri on lajin maratontaulukossa neljäntenä. Edellä ovat vain Sotkamon Jymy, Hyvinkään Tahko ja Vimpelin Veto.

"Outoa on"

Jari Ahola on pelannut Kirissä, tehnyt Kirissä yhtä ja toista sekä sitä sun tätä, yrittänyt omalta osaltaan pelastaa seuran massiivisen velkataakan alta. Viime syksynä hän luopui väsyneenä miehenä puheenjohtajuudesta.

Tänäkin keväänä Ahola on käynyt Hippoksen lumesta kuoriutuneella kentällä. Ei hänellä sinne mitään varsinaista asiaa ole ollut, mutta ei ole voinut olla käymättäkään.

– Tunnelmiani parhaiten kuvaava sana on ”outo”, tilanne on peräti kummallinen, hän sanoo.

– Mielessä on myllertänyt.

"Sydäntä riipaisee"

Henrik Tawastille, 38, Kiri oli rakas seura jo lapsuusvuosina Haminassa. Tädin mies Jukka Nyrhinen pelasi valkosinisissä. Ei ihme, että Tawastin tie vei Jyväskylään ja tietysti Kiriin, jossa hän touhusi useita vuosia. Tavaramerkkinä oli baseball-syöksy pesään.

– Sydäntä riipaisee mennä kesällä Hippokselle katsomaan Sotkamon Jymyn ja Alajärven Ankkurien välistä miesten superpesis-ottelua, Tawast toteaa.

– Mutta mentävä on. Olen pesismies.

Sotkamo ja Alajärvi kohtaavat kesäkuun 14. päivä Jyväskylässä. Kyseessä lienee jonkinlainen näytösottelu tai pr-tapahtuma tai nostalgiailta. Ihan sama, se ei lohduta ketään.

Tällaisen häpeän ei pitänyt koskaan olla mahdollista. Muukalaiset tulevat tekemään ristiretken pesäpallon kehtoon.

Koska Kiristä ei nyt todellakaan ole temppelinherraksi.

Taustayhtiö konkurssiin

Veijo Lindberg sai syksyllä selvittääkseen Kirin taloudellisen tilanteen.

– Se oli pahempi kuin etukäteen kuvittelin, Lindberg myöntää.

– Velan suuruutta en tässä nyt kerro, mutta media on ollut arvioissaan aika lailla oikeassa haarukassa.

Keskisuomalainen arvioi viime syksynä taakan määräksi 300 000–500 000 euroa.

– Velkaa on pelaajille, seuran entisille työntekijöille, verottajalle ja kaupungille, Lindberg listaa.

Kaikki on käännetty. Taustayhtiö Keski-Suomen Kotipesä Oy on asetettu konkurssiin. Se perustettiin aikoinaan hallinnoimaan pesäpalloilijoiden pelaajaoikeuksia.

– Kotipesän alasajo keventää velkakuormaa jonkin verran, 60 000–100 000 eurolla, Lindberg toteaa.

Mutta ei ratkaisevasti. Seuraavaksi kysytään, mitä tapahtuu Jyväskylän Kiri ry:lle.

– Katsotaan, mikä on tilanne ensi syksynä. Toistaiseksi kukaan ei ole innostunut hakemaan seuraa konkurssiin, Lindberg kertoo.

– Minun toimenkuvaani kuuluu tietysti sanoa, että uskon yhä Kirin nousuun.

Tämän todettuaan puheenjohtaja on hetken inhorealisti.

– Jos minun pitäisi yksin päättää, olisin kaiketi valmis putsaamaan pöydän ja aloittamaan uudelta pohjalta. Mutta minä en voi asiaa yksin päättää.

Lindberg tarkoittaa pöydän putsauksella vararikkoa. Kaikki eivät tähän taivu, koska konkurssi merkitsisi luopumista perinteisestä ja komeasti kalskahtavasta Kiri-nimestä. Se olisi monelle liian kova pala.

Epäoikeudenmukaista?

Kalevi Luoma oli Kirin menestysvuosien mailavirtuoosi, sittemmin myös pelinjohtaja. Hän ei ymmärrä, mitä rakkaalle seuralle on tapahtunut.

– Fiilikset eivät ole häävit. Surku tilanne, Luoma saa sanottua.

– Ovat kutsuneet minut ja Falinin Jyrkin Sotkamo–Alajärvi-ottelun palkintoraatiin. Toivottavasti ei satu kylmä ilma.

Luoma ei ymmärrä Pesäpalloliiton toimia. Liitto eväsi Kirin superpesislisenssin syksyllä 2016.

– Semmoinen mielikuva tässä on, että menikö siinä prosessissa kaikki sääntöjen mukaan.

Jari Ahola on samoilla linjoilla.

– Miksi liitto ei antanut Kirille aikaa, kuten se tänä vuonna antoi samassa tilassa olevalle Oulun Lipolle? Yhdenvertainen kohtelu jäi toteutumatta.

Ehkä näin. Ehkä myös niin, että ulkopuolisia tahoja tai olosuhteita Kiri ei voi lopulta sormellaan osoittaa. Kyllä: seurassa on sählätty, jo pitemmän aikaa.

– Tietysti myös urheilubisnes on tässä kaupungissa poikkeuksellisen raakaa, Tawast huomauttaa.

Muita löytyy

Tulevasta ei kukaan tiedä. Pelaako Kiri tai jotain muuta nimeä kantava jyväskyläläinen pesäpalloseura vielä joskus miesten superia?

Aikaa ainakin menee. Jaloilleen könyäminen on työläs projekti.

– Eikä tekijöitä ole kauheasti ilmoittautunut, Ahola huokaa.

Tawast maalaa synkillä väreillä.

– Toivottavasti huippupesis ei kokonaan kuole Jyväskylästä, kuten kävi Helsingissä Puna-Mustien vapaan pudotuksen jälkeen, hän heittää.

Todennäköisesti ei kuole. Uskoa antaa uudelleen viritetty junioritoiminta. Kiri&Kirittäret Juniorit on käynnistänyt työnsä terhakasti. Sitten on Kirittärien naisjoukkue, joka tarjoaa korkean tason urheiluviihdettä, vaikka senkin talous on säröillä. Sitten on vielä lähellä ykköspesiksen Lievestuoreen Kisa ja Koskenharjulla suomensarjan Lohi.

– Käyn katsomassa kesällä näiden kaikkien joukkueiden otteluja, Ahola lupaa.

Alakuloinen miehen mieli silti on. Kesä ilman Kiriä on kuin vappu ilman vappuaattoa.

Kirin mies

Maaliskuussa saatettiin kaupungin vanhalla hautausmaalla ikuiseen lepoon Juha-Pekka Nieminen. Hän oli Kirin kulttipelaaja 1980-luvulla, henkeen ja vereen seuran mies, lempinimeltään ”Ankka”.

Hautajaistilaisuudessa pöytiä koristivat Kirin viirit ja liput.

Niemisen toivomus oli, että hänet on arkkuun laitettaessa puettu Kirin verkkareihin.

Tahto toteutettiin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .