Petter Kukkonen elää unelmaansa lähellä urheilijaa – "Huomasin jo urheilu-urallani, että tykkään auttaa, opettaa ja ohjata muita"

Tunteet saavat päävalmentaja Petter Kukkosen äänen värisemään. Yhdistetyn maailmancupin pariviestin tulokset näkyvät Lahden hiihtostadionin tulostaululla, ja ylimpänä listalla hehkuvat nimet Ilkka Herola ja Eero Hirvonen.

–  Voitte vain kuvitella tunnelmani, Kukkonen saa sanotuksi.

Kukkonen muistaa pojat "kymmenvuotiaista räkänokista". Pojankoltiaisista on sukeutunut äijämäisiä urheilijoita, jotka hypähtivät 9. helmikuuta Salpausselällä askeleen lähemmäksi päävalmentajan haavetta.

–  Suomalainen yhdistetyn urheilija korkeimmalla korokkeella, mieluiten arvokisoissa. Sen haluaisin nähdä, Kukkonen paljastaa.

Se on tavoite, mutta Kukkosen ura tuskin päättyisi siihen.

–  Tarvitseeko valmennusta koskaan lopettaa? Sitähän voi tehdä eri tasoilla. Tarjoilemme ihmisille vain sirkushuveja, mutta se on silti monille tärkeää, Kukkonen sanoo työstä, jota hän on puskenut maajoukkueessa pian seitsemän vuotta.

Kukkonen elää unelmaansa.

–  Huomasin jo urheilu-urallani, että tykkään auttaa, opettaa ja ohjata muita. Jäin usein katsomaan ja neuvomaan nuorempia omien treenien jälkeen. Tämä on jonkinlainen kutsumusammatti.

Lujalla otteella alkuun

"Räkänokkien veturina" Kukkonen käänsi kurssia ankarasti, kun hän sai päävalmentajan pestin 2012.

–  Petter on päämäärätietoinen, tavoitteellinen, analyyttinen, muttei enää älyttömän tiukka, Herola arvioi maajoukkueen komentajaa.

–  Alussa oli turhantuntuista ehdottomuutta, mutta ehkä sellaista otetta tarvittiin siinä vaiheessa.

Maajoukkueen fysiikkavalmentaja Jari Hiekkavirta muistaa, miten Kukkonen tarttui tehtävään.

–  Petterin piti tehdä harjoituskulttuuriin tiukka linjanmuutos. Oli pakko ottaa luja ote, Hiekkavirta uskoo.

Hiekkavirta toki tunnustaa päävalmentajan kyvyn kiihtyä nollasta sataan.

–  Mutta Petter myös leppyy yhtä hyvin, Hiekkavirta naurahtaa.

Herola vahvistaa, että juttuun tullaan, vaikka joskus asiat selvitellään "naamat punaisina huutaen".

–  Uskallamme olla eri mieltä, ja niiden tilanteiden ratkominen kuuluu kanssakäymiseen, Herola korostaa.

Maailman paras pesti

Kukkosen rooli on muuttunut, kun maajoukkue on aikuistunut.

–  Työni ydintä on nähdä urheilijoiden kehitysaskeleet ja ymmärryksen kasvu, Kukkonen selittää.

–  Sitä joutuu tai pääsee aika lähelle toista ihmistä, kun olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta ja 200 päivää vuodessa.

Aamiaisilla keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, puidaan politiikkaa tai mietitään ilmastokysymystä. Kitaransoittoa opetteleva päävalmentaja on myös yksi maajoukkueen bändin rivijäsenistä.

Bändissä pomottaa rumpali ja biisientekijä Herola.

–  Petter pyrkii elämään tätä hommaa fiilistemme kautta, eikä johda jostain norsunluutornista, Herola kiittää.

Kukkonen valmentaa läheltä ja iholta. Maailman parhaassa työpaikassa.

–  Toiveammatti? Ehdottomasti. Oma maa, oma kieli, ja olen tuntenut urheilijat pikkupojista. En ole edes miettinyt muuta, Kukkonen vahvistaa.