Saarhelo ponnistaa Brysselin esikaupunkialueelta kohti olympialaisia – "Katse on Pariisin 2024 kisoissa"

Painonnoston arvokisanostaja Marianne Saarhelo löysi lajinsa poikkeuksellisen myöhään, vasta 21-vuotiaana. Saarhelo harrasti aiemmin kokonaisvaltaiseen kuntoon tähtäävää crossfitiä. Hän vaihtoi lajia, kun huomasi olevansa hyvä crossfitin voimaliikkeissä.

Viisi vuotta myöhemmin Saarhelon elämä pyörii painonnoston ympärillä. Hän muutti kolmisen vuotta sitten Porvoosta Belgiaan, jossa pyörittää pientä painonnostosalia valmentajansa, tempauksen EM-kultamitalistin Anna Van Bellinghenin kanssa.

–  Vaikka painonnosto on yksilölaji, harjoitteluympäristö on tärkeä. Harjoitteluun pitää saada tukea muilta, Saarhelo kertoo STT:n puhelinhaastattelussa.

–  Salillamme Brysselin esikaupunkialueella ei ole eliittiurheilijoita, vaan paljon kansallisen tason nostajia. Suomessa kärkinostajat asuvat ympäri maan, joten on vaikea löytää hyvää treeniympäristöä.

Koronaviruksen takia liikkumista on rajoitettu Belgiassa Suomea enemmän, sillä maan sisällä poliisi valvoo liikkumista. Harjoitussali on kiinni, ja Saarhelo treenaa olohuoneessaan. Hänen onnekseen lajiin riittää 2x2 metrin tila ja painot.

–  Painot pitää laskea rauhallisesti lattialle, etteivät naapurit suutu, Saarhelo hymähtää.

Ammattilaiset eri lähtöviivalla

Saarhelo on valittu Suomen EM-kisajoukkueeseen Moskovaan. Kisat siirtyivät ensin huhtikuulta kesäkuulle, ja todennäköisesti painot kolisevat EM-lavalla vasta syksyllä. Saarhelo käyttää kilpailutauon pikkuvammojen kuntouttamiseen ja kevyeen harjoitteluun.

–  Kausi on ollut tosi pitkä, joten on hyvä, että tulee pieni lepo, Saarhelo kertoi.

EM-kisojen oli määrä olla eurooppalaisten nostajien tärkein etappi kohti Tokion olympialaisia, mutta nyt olympiatavoite siirtyi vuodella eteenpäin.

–  Tokio ei ole minun urallani päätavoite, vaan katse on Pariisin 2024 kisoissa. Tokioon pääsy vaatii tuuriakin, Saarhelo ennakoi.

Hän on muihin arvokisanostajiin verrattuna keltanokka, sillä useimmat ovat harjoitelleet lajia juniorista asti ja monet valtiojohtoisessa systeemissä.

–  Vastassa on ammattilaisia, enkä minä ole samalla lähtöviivalla, 59-kiloisten SE-nainen Saarhelo myöntää.

Sarjan kansainväliset voimasuhteet ovat kiinni jopa siitä, jääkö joku kilpakumppani kiinni dopingista tai millaisia kilpailijoita kärkimaat lähettävät arvokisoihin hänen sarjaansa.

Lajin huono maine ei vie harjoitushaluja

Dopingrikkomusten takia Armenia, Azerbaidzhan, Kazakstan, Valko-Venäjä ja Venäjä saavat Tokion olympialaisiin vain yhden mies- ja yhden naisnostajan. Se, mihin sarjoihin ne maat nostajan asettavat, ratkaisee paljon. Doping pitää myös Egyptin ja Thaimaan nostajia sivussa, ja Kansainvälistä painonnostoliittoa IWF:ää varjostavat korruptio- ja dopingsyytökset.

–  Yritän olla ajattelematta lajin kansainvälistä tilannetta ja miettiä vain sellaisia asioita, joihin pystyn itse vaikuttamaan.

–  Minulle ei ole koskaan tarjottu dopingaineita. Suomessa ja Belgiassa doping on ehdoton ei, terveyttä painottava Saarhelo sanoo. Hänet on testattu viimeksi helmikuussa SM-kisojen tuntumassa.

Saarhelo kertoo tunnistavansa kiellettyihin keinoihin syyllistyneiden maiden urheilijat.

–  Monesti dopingin käyttö ei ole urheilijasta kiinni, vaan hänen kotimaansa urheilukulttuurista. Eivät he ajattele, että doping on kiellettyä, vaan että kaikki muutkin käyttävät, mutta muut ovat vain heitä huonompia..

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.