Sotkamon jokeri Roope Korhonen on kultajahdissa nuorimmaiselle

Sotkamon Jymyn jokeritykki Roope Korhosen, 38, kaulaan ripustetaan meneillään olevan miesten Superpesiksen finaalisarjan jälkeen uran yhdeksästoista mitali. Kahdettatoista SM-kultaansa jahtaava Korhonen uskoo Joensuun Mailan kanssa käytävän taistelun ratkeavan pieniin asioihin.

–  Kumpi tekee vähemmän virheitä ja antaa ilmaisia juoksuja, on vahvoilla. On myös toki selvää, että henkinen puoli ja riittävä kovuus tilanteissa ratkaisee paljon, Korhonen pohtii.

Jymy palasi finaaleihin viime kauden heikomman hetken jälkeen. Korhonen kokee nälän kasvaneen tällä välin.

–  On hienoa olla taas tilanteessa, mitä varten on tehty töitä. Pelasimme ennen tätä sarjaa Vimpelin Vedon kanssa monet vuodet kultaotteluja, eli Joensuun kohtaaminen tässä vaiheessa on tavallaan hyvin piristävää.

Sunnuntaina pelatussa ensimmäisessä loppuottelussa Joensuu oli pirteämpi ja ryösti Sotkamolta kotiedun. JoMa moukaroi loppulukemat 2–0 (13–4, 5–3)

Kaikki pesäpallotietäjät eivät olleet ennen kautta valmiina ojentamaan Jymylle lippua finaalisarjaan, sillä joukkue muuttui paljon. Uudet kasvot Ville Väliaho ja Joni Rytkönen täyttivät kuitenkin paikkansa erinomaisesti.

–  Varsinkin alkukausi lähti kulkemaan jopa yllättävän hyvin. Olin varautunut siihen, että uuden koostumuksen sisäänajo vie oman aikansa, mutta pelimme on sujunut läpi kauden, mikä on luonnollisesti nostanut joukkueen itseluottamusta, Korhonen sanoo.

Tärkeä perhe

Korhoselle tärkeimmät kannustajat finaalipeleihin ovat yhdentoista, kymmenen ja kohta kahden vuoden ikäiset lapset. Jokeritykki haluaa mestaruuden omistaakseen sen nuorimmaiselleen.

–  Kaksi vanhinta ovat jo saaneet mestaruuksia, mutta nuorimmaiselta se puuttuu. Haluan ottaa kullan hänenkin vuokseen.

Avovaimo ja lapset ovat lähes aina paikalla Sotkamossa pelattavissa peleissä. Läheisten tuki on Korhoselle tärkeää.

–  He ovat tosiaan usein läsnä, ainoastaan huonolla säällä nuorimmaista ei oikein viitsi tuoda paikalle. Samalla on selvää, että heidän tukensa on minulle merkittävää.

Roopen pelipalkinnoilla on myös vankka kysyntä, ne katoavat nopeasti miehen käsistä.

–  Pokaalit menevät lasten leikkeihin ja lahjakortit avovaimolle. Jos joku sattuisi antamaan XL-kokoisen paidan, saattaisi se sentään jäädä minulle, Korhonen nauraa.

Peleissä ovat usein katsomossa myös Korhosen vanhemmat. Miestä hymyilyttää hänen kertoessaan mainion muiston isänsä sutkautuksista.

–  Löin eräässä pudotuspelissä seitsemän juoksua yksittäisillä lyönneillä. Yhdestä yrityksestä tuli kuitenkin niukka palo, mihin isä tuumasi: "Olisi sen kahdeksannenkin voinut lyödä".

Korhosen ura jatkuu myös ensi kaudella, sillä nälkää riittää yhä.

–  Jos ei mitään isompia vammoja tule, niin kentälle juostaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.