Urheilua vai ei: Suomalaiset hurahtivat frisbeegolfiin

Frisbee, tuo rantavarusteiden liitävä ja harmiton vakiojäsen, on ainakin esineenä tuttu liki jokaiselle.

Pienestä pitäen se on omista kätösistänikin lähtenyt ilmojen teille. Yhtä usein se myös katosi pihapuskien syövereihin.

Poikasena erilaisten leirikeskusten ympäristössä ihmettelin erikoisia metallisia säleikköjä. Olivat kuulemma koreja, frisbeegolfkoreja. Toimintaa en koskaan noiden outojen kettinkikehikkojen ympäristössä nähnyt. Outo laji jäi hämärän peittoon. Se "oikea" golf kiinnosti enemmän.

Edelliskesään mennessä olin selvittelyn tehnyt. Ja niin näemmä moni muukin, korien ympärillä nimittäin riitti kuhinaa.

Jo muutama kierros heittelyä kavereiden kesken vei mukanaan. Tuttua muovista pihafrisbeetä selvästi jämäkämpi kiekko lensi hetken nyrpistelyn jälkeen jopa eteenpäin. Sielunkumppaninsa tavoin sekin osasi ansiokkaasti piiloutua pusikkoihin. Kiinnostukseni oli silti herännyt.

Sitten jo havahduin.

Seisoin heittopaikalla kädet ilmassa ja huusin riemusta. Tuo veikeä väline oli liitänyt koriin yhdellä heitolla. Pitkään tavoittelemani hole in one oli syntynyt  siinä ”väärässä” golfissa.

Mitä ihmeen touhua tämä oikein on?

Kymmeniätuhansia harrastajia

Frisbeegolf on kiistämättä yksi Suomen nopeimmin kasvavista lajeista. Harrastajia on jo kymmeniätuhansia. Urheilukauppojen lisäksi myös automarketeista löytyy pullistelevia kiekkohyllyjä. Tarkempien arvioiden tekeminen on vielä mahdotonta, niin räjähdysmäistä kasvu on ollut.

– Tuossa aurinkoisena päivänä laskeskelin, että täällä Laajavuoressa 500-700 ihmistä kävi kentän kiertämässä, Jyväskylän Liitokiekkoilijat ry:n frisbeegolfjaoston vastaava Jani Saukko kokoaa.

Kunnille tai yhdistyksille ratoihin investoiminen maksaa vain muutamia tuhansia, joten uusia kenttiä avataan tiuhaan purkamaan kasautuvaa painetta.

– Kolme vuotta sitten ei Jyväskylässä ollut radan rataa. Nyt on neljä valmiina ja kolme suunnitteilla. Lähikunnissa tilanne on sama. Onhan tämä suosio vähän räjähtänyt, Saukko naurahtaa.

Lajissa viehättää sen helppous – monella tapaa.

– Tämä on edullista ja vaivatonta aloittaa. Kentät ovat pääasiassa ilmaisia ja kiekot saa hankittua muutamalla kympillä. Vauhtiin kun on päässyt, niin kehittyminen on hurjaa, Saukko kuvailee.

Kuin sauvakävelyä

Kuulostaako tutulta: Mystisen nopeasti suosiotaan kasvattanut, edullinen ja helposti kokeiltavissa oleva laji.

Liitokiekkobuumi muistuttaa jopa hämmentävän paljon toista liikunnallista menestystarinaa. Sauvakävelyn suosio on väistämättä laantunut, mutta se on liikuntamuotona pitänyt pintansa.

Frisbeegolfilmiökin tulee aikanaan tasaantumaan. Sitä ennen se saattaa kuitenkin tehdä ”sauvakävelyt”. Seuraavaksi kestoliikuttajaksi nouseminen

Armotonta hikiliikuntaa peli ei tarjoa, mutta koukuttava heittely tuo mukanaan myös kilometrejä. 18 väylän kiertäminen vie radasta riippuen noin parisen tuntia. Esimerkiksi Jyväskylässä Laajavuoren harjanteilla kiertävä rata tarjoaa liikkujalle jo oikean haasteen.

"Pussikaljoittelijoiden peli"

Määritelmäero liikuntamuodon ja urheilun välillä on monimutkaisempi. Kilpailutoimintansa osalta frisbeegolf on avoimesti velkaa isoveljelleen golfille. Frisbeegolfradallakin tehdään pareja ja birdieitä, avataan driverilla ja putataan putterilla. Tosiharrastajan kantolaukusta löytyy kiekkomalleja kaikkiin tilanteisiin, aivan kuten golffareilla mailoja. Heittotyylit ja kierteet vaihtelevat lyöntivalikoiman tapaisesti.

Lajilla on siis kansainvälinen kattojärjestö Pro Disc Golf Association (PDGA), määritykset amatööri- ja ammattilaispelaajille, eri suuruisia kiertueita ja tietenkin rahapalkintoja. Samankaltaisuudet ovat lähinnä nimellisiä, sillä jo rahamäärät tekevät suurimman pesäeron. Kiekkoa viskelemällä huiputkaan eivät yllä vuodessa palkintorahojen osalta kuin 30 000 dollarin tietämiin. Esimerkiksi viheriöiden puolella suomalaisgolffari Mikko Korhonen tienasi heinäkuun alussa Ranskan Avointen sijaluvusta 26 lähes 27 000 euroa.

Rahamäärät eivät kuitenkaan sanele urheilullisia arvoja. Frisbeegolf on kansainvälisesti kilpailtu laji, vaikka emämaa Yhdysvalloissa se ei nauti järin suuresta suosiosta.

– Maine pussikaljoittelijoiden pelinä elää siellä mielikuvissa sitkeästi, Saukko selventää.

Suomen vanavedessä myös muissa Pohjoismaissa kytevä buumi tekee hyvää myös yhdysvaltalaisille, jotka edelleen hallitsevat huippupelaajien määrässä lajikenttää. Ruutuaikaa kirjautettiin muun muassa viime sunnuntaina, kun Yle lähetti suorana maailman kärkinimet Tukholmaan koonneen European Mastersin päätöspäivän ratkaisuhetket.

Ei turhaa tosikkomaisuutta

Turhaa tosikkomaisuutta ei frisbeegolfpiireistä löydy. Kotikutoisuus ei sulje kuitenkaan pois kilpailullisuutta. Keski-Suomessakin kisaillaan jossain päin maakuntaa lähes viikon jokaisena päivänä.

Golfswingissä ensimmäinen haaste on jo pieneen palloon osuminen. Frisbeegolfin heittotekniikka on nopeammin omaksuttavissa. Maailman kärkeen nouseminen vaatii toki lahjakkuutta, mutta kansallisen tason tekijänimeksi nouseminen voi onnistua jo muutaman vuoden tavoitteellisella harjoittelulla. Henkisen kantin on toki golfin tapaan oltava rautainen, mikäli menestystoiveita haluaa elätellä.

Kuka tietää, kenties frisbeegolf on aloittamasta nousuaan arvostettujen yksilölajien joukkoon. Rennoista ja huolettomista ominaispiirteistään sen ei silti tarvitse tinkiä.

Urheilua vai ei -juttusarjassa pohditaan urheilun olemusta.