Urheilun huikeaa juhlaa vai katoava kansanperinne? Katso kuvasatoa Keski-Suomen maakuntaviestistä

Viesti hiihdettiin tänä vuonna Saarijärvellä.

– Hyvä hyvä Kasperi!

– Onko mitään tietoa, mikä meidän sijoitus on?

– On tämä kovaa hommaa!

– Hieno hiihto, Henri. Jäikö vielä voimiakin jäljelle?

– Hyvä Anni!

Ensikertalaisetkin, tässä tapauksessa toimittaja ja valokuvaaja, alkavat melko nopeasti päästä jyvälle, mistä tässä hiihdon maakuntaviestissä oikein on kyse.

Ja sitten kaikki kysymykset saavat lopullisen vastauksen yhdessä hetkessä. Viitasaaren kuudennen osuuden hiihtäjä Jussi Palonen, 76, lähettää matkaan alle 16-vuotiaiden tyttöjen osuuden hiihtävän Peppiina Holmin. Palonen on naimisissa Peppiinan äidin Johanna Holmin tädin kanssa.

Historia ja perinteet, yhteisöllisyys; oman kunnan, oman joukkueen, monessa tapauksessa oman suvun tai perheen puolesta kaikkensa likoon laittaminen.

Asioita, joiden säilymisen puolesta kannattaa hikoilla.

Antaa palaa, nuoriso – on teidän vuoronne!

Jussi Palonen laskee osallistuneensa maakuntaviestiin noin 35 kertaa.

– Vuonna 1978 täällä Saarijärvellä ensimmäisen kerran. Olin Viitasaaren kolmosjoukkueen aloittaja. Muutama kerta on jäänyt flunssan takia väliin.

Se, että Palonen oli taas mukana, kertoo paljon teräsvaarista itsestään, mutta myös nykyajasta.

– Ei saatu hiihtäjää 16-vuotiaiden poikien sarjaan, niin minä korvasin tämän.

Erikoiselta kuulostava vaihto on mahdollista viitisen vuotta käytössä olleiden sääntöjen puitteissa. Keskisuurilla ja pienillä kunnilla on mahdollisuus korvata joidenkin osuuksien hiihtäjä eri sarjan edustajalla.

– Ei ole nuoria. Tai niitä ei kiinnosta hiihto. Pelit ja muut kiinnostavat, mutta tähän lajiin ne eivät lähde. Sama juttu joka pitäjässä, Palonen harmitteli.

– Meitä huru-ukkoja kyllä riittää. No, aina joskus joku nuoristakin silti innostuu.

Palonen itse innostui hiihtämisestä vasta noin 35-vuotiaana.

– Paino alkoi nousta, ja aloin lenkkeillä ja hiihtää. 1980-luvulla Viitasaari voitti viestin viidesti peräkkäin, ja olin kahdesti voittajajoukkueessa.

Tänä talvena Palonen on jo voittanut SM-pronssin M75-sarjan viiden kilometrin perinteiseltä.

– Tämä on vaan niin mukavata. Ja lääkärit ovat oikein yllyttäneet. Noin 20 vuotta sitten minulla todettiin sydämessä ylimääräinen ääni, ja valtimoissa on vähän kalkkeutumaa. Mutta se ei estä liikkumista. Ei muuta kuin lisää vauhtia!

Palosen lisäksi Viitasaaren ykkösjoukkueessa hiihtivät Holmin perhe eli isä Jari, äiti Johanna sekä tyttäret Lottaliina ja Peppiina, Palosen pojantytär Riina, Toni ja Tiia Huuskonen sekä Lauri Pietiläinen.

– Toinen pojantyttäreni Miina hiihti kakkosjoukkueessa. Meitä on Viitasaarella vielä kaksi perhettä, jotka harrastamme hiihtoa, Palonen veisteli.

Onneksi joku muukin vielä hiihtää. Tosin liian harva, ainakin jos hiihtoväeltä kysytään. Ennen niin suositussa maakuntaviestissä oli enää 15 joukkuetta 12 kunnasta, eli puolet Keski-Suomen kunnista ei saanut edes joukkuetta mukaan.

– Ehkä hiihtoharrastuksen säilyminen vaatisi vanhemmiltakin enemmän viitseliäisyyttä. Joukkuelajit vievät lapsia. Ajatellaanko, että tämä on jotenkin liian hankalaa, ja on helpompi jättää lapsi pallopelin pariin? Meillä tämä on koko perheen harrastus, 36. kerran maakuntaviestiin osallistunut Jari Holm mietti.

– Aina yritämme saada kaksi joukkuetta kasaan. Sen kyllä huomaa puhelinlaskusta, Johanna naurahti.

– Meihin on iskenyt tämä hiihtohulluus, jota yritämme levittää myös lasten keskuuteen. Itse olen Kinnulassa lastentarhan opettaja, ja vedämme myös hiihtokouluja Viitasaarella. Mutta kyllä tässä miettimisen paikka on, mitä näille maakuntaviesteille pitäisi tehdä, etteivät nämä loppuisi ihan kokonaan, Johanna Holm huokasi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .