Jalonen poistui yrmeänä

Jukka Jalosen viiden kauden pesti maajoukkueen peräsimessä ei päättynyt onnellisten tähtien alla. USA olisi ollut pronssiottelussa voitettavissa, mutta kehno alku maksoi mitalit. Suomi oli ensimmäisen erän pahasti kujalla ja Craig Smith ja Paul Stastny rankaisivat kerran mieheen.

Kolmannessa erässä Mikael Granlund otti koko porukan reppuselkäänsä ja alusti henkilökohtaisella taidollaan ja oivalluksillaan Lauri Korpikosken 1-2 ja 2-2 –osumat.

Rankkarikisassa jenkit pääsivät kuitenkin tuulettamaan, kun Alex Galchenyuk osui kahdesti ja Suomen ainoaksi onnistujaksi jäi Janne Pesonen.

Viimeisen maaottelun häviäminen kalvoi Jalosta rajusti, sen näki olemuksesta.

-Ei tässä juuri nyt mitään haikeutta ole. Enemmän sellainen v-alkuinen fiilis, Jalonen sanoi.

-Ylpeä olen kuitenkin joukkueesta tässä turnauksessa. Suomi ei pärjää yksilötaidossa huippumaille, mutta pystyimme jälleen kompensoimaan sitä tiiviillä yhteistyön jääkiekolla, hän lisäsi.

Kiekollisuus, pelirohkeus, tehokkuus

Jalosen aikakausi Suomi-kiekon lippulaivan peräsimessä on nyt siis ohi. Se sisälsi 2010 olympiapronssin ja 2011 maailmanmestaruuden. Mutta mitä muuta jäi käteen, mikä on riihimäkisen perintö?

-Ei tässä nyt oikein jaksa miettiä mitään viisivuotisyhteenvetoa, Jalonen puhisi ensin, mutta palasi kuitenkin asiaan.

-Kiekollisuus, pelirohkeus ja maalinteon tehokkuus olivat niitä asioita, joita halusin ajaa. On niissä myös menty eteenpäin, Jalonen arvioi.

Suomalaisen jääkiekon helmasynti on vuosien varrella usein ollut tiukoissa paikoissa jäätyminen. Esimerkiksi arvokisafinaalien tilasto ensimmäisestä loppuottelusta 1992 lähtien on melko vaatimaton. Yhdeksällä yrityksellä vain kaksi jättipottia. Hävitä voi toki muutenkin kuin jäätymällä. Jalonen arvioikin, että tässäkin asiassa on otettu viime vuosina edistysaskelia.

-Ei mulle tule mieleen kuin yksi totaalijäätyminen, Vancouverin välierä USA:ta vastaan. Muuten on aina pystytty vähintäänkin haastamaan hyvin ja pystytty myös tulemaan rinnalle ja ohi. Ei se tänäänkään kaukana ollut, Jalonen sanaili.

Viimeinen sivallus

Jalosen työt Pietarin SKA:n peräsimessä jatkuvat jo ensi viikolla. Vaikka haikeus maajoukkueen suhteen ei vielä mieleen hiipinytkään, löysi päävalmentaja sentään jotain, mitä tulee ikävä.

-Johtoryhmät ovat jokaisella kaudella olleet erittäin hyviä porukoita, vaikka miehet ovatkin vaihtuneet. Se on varmaan asia, jota tulee ikävä. Ja kansainvälistä huippukiekkoa myös, hän pohdiskeli.

Mielenkiintoinen asia on myös päävalmentajan loppukaneetti. Doug Shedden vuodatti Quebecissa pronssikyyneleitä, hänen edeltäjänsä Erkka Westerlund totesi olevansa tyytyväinen, kun pääsee pois Muppet-show’sta. Kivikasvoinen Jalonen ei kyynelehtinyt eikä jutellut muppeteista.

-Teidän tekemisillänne ei ole meille suurtakaan väliä. Aika harvaa toimittajaa arvostetaan jääkiekon asiantuntijan kovin korkealle. Se on sitten eri asia, kun valmentajakollegat heittelevät omia kritiikkejään. Heistäkään kovin moni ei ole ollut näin kovissa paikoissa, Jalonen sivalsi lopuksi.

Hmm… Kaksi edellistä päävalmentajaa, Shedden ja Westerlund, poistuivat maajoukkueesta jotenkin sympaattisemmalla tavalla.

Tosin kumpikaan heistä ei ole maailmanmestari.

Hytönen: "Urani raskain kausi"