Kolumni: Ehkä jääkiekon MM-kisoilla on sittenkin toivoa – ja paikkansa

"Kun kilpailu kansalaisten vapaa-ajasta kiristyy koko ajan, on jääkiekonkin kasvettava ja kehityttävä", kirjoittaa Tuomas Heikkilä Kööpenhaminasta.

Vuosien varrella on kyllästymiseen saakka jauhettu jääkiekon MM-kisojen liiallisesta joukkuemäärästä. Juuri päättyneen turnauksen alkulohkoissa nähtiin jälleen liuta otteluita, joissa kohdanneiden joukkueiden ei olisi pitänyt olla samassa kaukalossa.

Mutta voisiko mammuttiturnauksella olla sittenkin funktionsa? Millaisella tasolla olisi esimerkiksi tämän kevään kisaisännän jääkiekko, jos se olisi joutunut tekemään koko ajan hissiliikettä A- ja B-sarjojen välillä? Tanska nousi ensi kerran näihin karkeloihin mukaan Suomen kisoihin 2003 ja on siitä lähtien pitänyt paikkansa.

Jos MM-kisat olisi yhä 12 joukkueen kokoontuminen, tätä tuskin olisi nähty. Nyt Tanskalla on terävä kärki, mutta runko ei ainakaan vieä riitä sveitsimäisiin sensaatioihin.

Sveitsin kärki on terävämpi ja runko jämäkämpi, koska Sveitsin NLA on ollut vuosikausia tasokas sarja ja kotimaisten pelaajien asemasta on mustasukkaisesti huolehdittu ulkomaalaiskiintiöllä.

Kun kilpailu kansalaisten vapaa-ajasta kiristyy koko ajan, on jääkiekonkin kasvettava ja kehityttävä. Vaikka olen 16 joukkueen kisat manannut useita kertoja alimpaan hiilikellariin, on silti pakko myöntää, että joukkuemäärän kasvattaminen on nostanut pelin tasoa monessa maassa.

Globaalisti pieni laji tarvitsee lisää markkinaa.

Markkinasta puheen ollen. Suomalaisen jääkiekkojournalismin Winston Churchill, hyvä ystäväni Juha Hiitelä havainnoi välierien alla kanadalaisturistien määrän kasvaneen MM-kisoissa vuosi vuodelta. Ja uskokaa pois, Hiitelä kyllä tunnistaa kanadalaisen, kun sellaisen näkee.

Numeroita en ole nähnyt, mutta kun kisareissuja muistelee, on oltava samaa mieltä. Ehkä IIHF:n satavuotisjuhlaturnaus kymmenen vuotta sitten Halifaxissa ja Quebecissa kylvi jonkinlaisen kiinnostuksen siemenen. Tai mikä lie ollutkaan, mutta takavuosina kanadalaisia kisaturisteja ei juuri näkynyt, nyt näkyy.

Nuorten MM-kisat ovat Kanadassa olleet perinteisesti se kovin juttu yhdessä NHL-aikakauden olympialaisten kanssa. Jos tämä Skoda cupiksikin kutsuttu kilpailu ui edes jollain tavalla sisään kanadalaiseen kiekkokollektiiviin, se on iso askel MM-kisoille.

Toinen ikuisuuskysymys on se, pitääkö kisat pelata joka vuosi. Tämä keskustelu ei ole kovin relevantti niin kauan, kuin IIHF ammentaa turnauksista säkkikaupalla rahaa. Tämän taloudellisen vipuvarren avulla se sanoo järjestävänsä liudan vähäpätöisempiä, alempien divisioonien turnauksia, jotka taas osaltaan levittävät lajin ilosanomaa.

On totta, että jääkiekon MM-kisoissa ei olla kuuttatoista päivää huippu-uheilun syvimmässä ytimessä. Eikä edes huippujääkiekon.

Mutta ehkä jokavuotisella Skoda cupilla sitten on tehtävänsä ja tulevaisuutensa, ainakin toistaiseksi.