Kommentti: La mauvaise farce des lions! - Ei tämän pitäisi olla mahdollista

"Sanotaan ihan farssi vaan", kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Tuomas Heikkilä Pariisista.

Katastrofi-sanaa ei pitäisi näinä levottomina ja ankarina aikoina suotta päiten urheilujutuissa viljellä, mutta jääkiekkoilullinen katastrofihan leijonien esitys Ranskaa vastaan eittämättä oli. Tai no, sanotaan ihan farssi vaan.

La mauvaise farce des lions!

Se oli selkeästi takapakkia Valko-Venäjä -ottelusta, vaikka vastustaja ei kokonaisuutena ollut pelaajamateriaaliltaan sen laadukkaampi.

Se oli pelillisesti koheltamista, josta usein puuttui sekä pää että häntä. Se jäi myös tunteen ja intensiteetin tasolla vajaaksi. Huolestuttavinta leijonien kannalta on, että melkeinpä pahiten kuutamolla olivat kärkihyökkääjät Sebastian Aho ja Valtteri Filppula. Filppula ja Aho sekä ykkösketjun kolmas lenkki Miro Aaltonen olivat kaukalossa kaikkien Ranskan tasakentällisin tekemien maalien aikana.

Ranska oli toki hyvä. Sen NHL-keihäänkärki on MM-tasolle melko terävä ja se porukka hinasi muutkin mukanaan hurmokseeen.

Mutta silti. Suomen. Ei. Pitäisi. Hävitä. Ranskalle. Jääkiekossa. Koskaan. Ikinä. Missään.

Päävalmentaja Lauri Marjamäen riskejä välttelevä pelitapa ei ole omiaan ruokkimaan tunnetta. Se on piirustuspöydällä loppuun asti hiottu ja seuravalmentamisessa satojen ellei tuhansien toistojen betonoima ja sitä kautta toimiva. Mutta onko se lyhyeen (toki omalla tavallaan myös kuolettavan pitkään) MM-turnaukseen sopiva?

Onko Marjamäen johtaminenkaan riittävän riuskaa, kun aikaa on vähän? Onko tässä joukkueessa riittävästi johtavia pelaajia, jotka ottaisivat porukan reppuselkäänsä vaikeilla hetkillä?

Kahden ensimmäisen Pariisin pelin perusteella sanoisin, että ei ole.

Marjamäki oli apumiehenä mukana, kun Suomi oli historiallisesti jäädä ulos puolivälieristä Minskissä kolme vuotta sitten. Jonkinlainen kokemus ja muistijälki hänellä siis on tilanteesta, jossa kaikki menee vihkoon. Mutta apuvalmentaja on apuvalmentaja ja päävalmentaja on päävalmentaja. Minskissä puikoissa oli valmentajien valmentaja Erkka Westerlund.

Voi olla, että mentorin puhelin pirahtaa tai on kenties tämän tekstin ilmestymishetkellä jo pirahtanut.

Mutta osaako vanha ja viisas Westerlundkaan kertoa, mitä tämän pariisilaisen kiekkofarssin keskellä pitäisi tehdä?

Ja Minskin joukkueen kapteeni oli Olli Jokinen, joka ei suinkaan pelannut uransa parasta turnausta, mutta oli johtaja isolla jiillä. Varakipparit olivat Leo Komarov ja Jori Lehterä. Alakerrassa isännöi Jere Karalahti. Maalinsuulla dominoi Pekka Rinne.

Tällaisia härkiä ei tässä ryhmässä yksinkertaisesti ole. Eikä sitä Westerlundiakaan.

Onko ongelma pelitapa vai sen toteuttaminen? - "En ole ihan varma..."

Kautta Teutateksen, hulluja nuo gallialaiset! - "Toivottavasti puhuttaisiin vähän meistäkin"

Puljujärvi "fiiliksissä": Mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut

Tshekin Birner ennakoi: Se on pelitapa, josta Suomen päävalmentaja pitää

Uskotteko kotona? – Suomi oli historiallisen surkea!