Kulissien Jyväskylä-mafia

Tuskin arvasi kiekkoföönipersoona Pentti Matikainen, minkä meni tekemään syksyllä 1992. Leijonien silloinen käskijä otti ja kutsui jyväskyläläisen Jari Rautiaisen maajoukkueen fysioterapeutiksi.

- JYP:n leijonapuolustaja Harri Laurila toimi puhemiehenä, ja Pena tuli käymään Jyväskylässä. Sovittiin asiat saman tien, Rautiainen muistelee.

Se oli menoa. Maajoukkue sai Jyväskylä-tartunnan, joka muuttui epidemiaksi Hippos-taustaisten valmentajien Hannu Aravirran ja Erkka Westerlundin myötä.

Ei siis ihme, että Halifaxin leijonakulisseissakin operoi roteva Jyväskylä-mafia. Rautiainen hoitaa yhä fysioterapiaa yhdessä Timo Vaitisen kanssa. Huoltajalegendana häärää Kari Virpiö. Mediakoordinaattorina mestaroi puolestaan Henry Järvinen.

Hämeenlinna yrittää rimpuilla

Leijonapesän enkelikuorossa käydään tiukkaa kaupunkikisaa.

- Meillä on menossa Jyväskylä-Hämeenlinna -kamppailu. Molemmista kaupungeista on taustajoukoissa neljä kaveria, Virpiö kertoo.

- Mutta me olemme niukasti niskan päällä, Vaitinen huomauttaa.

Koko nelikko on yhtä mieltä siitä, miksi Jyväskylän panos on näin kova.

- Mitä ovat menneet valitsemaan maajoukkueeseen päävalmentajia, joiden ponnahdusalustana on ollut Keski-Suomi, Virpiö kuittaa.

Jyväskylä-mafia on leijonamielinen. Ilman hullunhassua suhtautumista jääkiekkoon mukana ei voisi kitkutella.

- Suurta palkkaa himoitsevien ei tarvitse vaivautua, Järvinen hymähtää.

- Palkka ja palkka... Kyllä ne jotakin maksavat. Mutta tietenkin, jos järjellä ajattelisi, ei täällä mukana olossa ole mitään järkeä, Jyväskylän Fysioterapia Oy:n omistajaportaaseen kuuluva Rautiainen heittää.

Vaitinen on työntekijänä samassa firmassa.

- Kun kaksi kaveria on yhtä aikaa viikkokausia muilla mailla, vaatii se työnantajalta aikamoista urheiluhenkisyyttä.

Virpiöllä kahden kuukauden reissu

Ken leijonakaravaanin kyytiin hyppää, saa tuta nopeasti, että kysymys ei ole hetken hiekkalaatikko-leikistä.

Pitkän kaavan Virpiö lähti reissuun maaliskuun 28. päivä.

- Sen jälkeen olen ollut kaksi yötä kotona.

Seuraavan kerran rauhallinen ja neuvokas huoltaja ryömii kotipunkkaansa toukokuun 22. päivä.

- Olisit voinut vuokrata vuoteesi kahdeksi kuukaudeksi, muut jyväskyläläiset veistelevät.

Virpiö ei ole vinoilusta moksiskaan - kuten ei ole yleensä mistään.

- No, tämä matka ja jääkiekko unohtuvat, kun menemme emännän kanssa neljäksi viikoksi Ähtärin-mökille, mies virnistää.

Toisaalta JYP-huoltaja odottaa jo nyt innolla uutta liigakautta. Oma poika Jouni pelaa taas Hippoksella.

- Tuntuuko hyvältä? No, kyllä tuntuu, Virpiö myöntää kakistelematta.

Kanadan järjestelykoneistolle jyväskyläläiset antavat vain tyydyttävän arvosanan.

- On vähän nihkeätä. Sellaista italialaismallista joo-joo -touhua, Virpiö tuhahtaa.

- Kun tänään kysyy jotain, huomenna saattaa jopa tapahtua.

Järvinen huokaa, että onneksi Suomi on Halifaxissa pelaavista maista jääkiekkorankingin kakkonen Kanadan jälkeen.

- Saimme toiseksi parhaan pukukopin. Kolmos- ja nelosvaihtoehdot ovat jo varsin vaatimattomia luukkuja.

Leijonaa ei tarvitse holhota

Nelikko toimii pelaajien tukijoukkona. Suomalainen huippukiekkoilija on tullut tutuksi.

- Leimallista on ammattimaisuus, Rautiainen valaisee.

- Esimerkiksi fysioterapeutti ei voi puhua omasta alueestaan puutaheinää. Pelaajat tietävät alasta jo niin paljon, että ottavat heti kiinni. Siinä menee nopeasti uskottavuus.

- Toisaalta nykyleijonia ei tarvitse enää holhota, Virpiö kertoo.

- Ei kaivata sääntöjä, että tällä kellonlyömällä voit ottaa yhden oluen, muuten et. Jokainen tajuaa tilanteen ja vastuunsa - ja tiedostaa, milloin oluensa voi napata ja miten paljon sietää.

Järvisen ristinä on surffailla Leijonien ja median välimaastossa. Kysymys kiekkotoimittajista saa miehen virnistämään.

- Suuria persoonia. Mutta toimeen on opittu tulemaan.

- Pelaajat suhtautuvat mediaan tyylikkäästi, vaikka eivät totta puhuen aina ole välttämättä innostuneita ammattinsa siitä puolesta.

Entä jos Tania...?

Lopulta Jyväskylä-mafia hämmentyy. Kun pöytään nakkaa kuvan Norjan joukkueen fysioterapeutista, missimäiset piirteet omaavasta, tummahipiäisestä kaunottaresta Tania Longesta, varsinkin Rautiainen ja Vaitinen säpsähtävät.

- Mutta hänhän on kauniimpi kuin minä ja Rautiainen yhteensä, Vaitinen lopulta puuskahtaa.

Entä jos Tania jonain aamuna ilmestyisi hoitamaan leijonapelaajia?

- Saattaisivat pojat olla tyytyväisiä, Rautiainen sanoo - tippaakaan hymyilemättä.