Lanny MacDonald – mies ja viikset

Kun Kanadassa ollaan, ovat perinteet arvossaan. MM-kisojen Kanada-USA –ottelua katsomaan kutsuttiin vaahteranlehtimaan vuoden 1976 Kanada cupin voittajajoukkue. Legendoja löytyi joka lähtöön: valmentajavelho Scotty Bowman, käsitteeksi muodostunut puolustaja Bobby Orr ja niin edelleen.

Osa porukasta pistäytyi myös kansainvälisen median edessä Metro Centren haastattelualueella ja kuhina oli suurempi kuin kertaakaan näissä kisoissa.

Suurimman huomion veti puoleensa luonnollisesti Orr, mutta vieressä seisoskellut mursunviiksinen hahmo oli myös kysyttyä tavaraa. Eikä niistä pensseleistä voinut erehtyä, vaikka pelivuosien tulenpunainen väri on sittemmin vaihtunut valkoista hipovaan harmaaseen.

Lanny MacDonaldhan se siinä. Stanley cup –voittaja, Kanada cup voittaja. Yli tuhat pelattua NHL-ottelua, joissa 500 maalia ja 506 maaliin johtanutta syöttöä.

-Mahtavaa olla täällä. Ei näitä kavereita tule ihan joka päivä nähtyä. Juttu on lentänyt ja olemme nauraneet vedet silmissä, MacDonald kehui.

”Kaikki joukkueen eteen”

Kanada mallia 1976 pullisteli NHL-tähtiä. MacDonaldin mukaan sen menestyksen salaisuus oli kuitenkin nimenomaan yhtenäisyys joukkueena.

-Kun katsoo joukkueen kokoonpanoa, niin 17 tai 18 kaveria on nykyisin Hockey Hall of Famessa. Silti kaikki tehtiin joukkueen eteen, eikä kukaan rutissut pienestä peliajasta, MacDonald kertaa.

Siinäpä pohtimista myös leijonamiehistölle, jonka hyökkäyskalustossa on 20 minuutin ottelukohtaiseen peliaikaan tottuneita miehiä niin, että päät kolisevat yhteen.

Suomen mahdollisuuksia pärjätä MM-kisoissa MacDonald pitää silti hyvinä. Ehkä se on perikanadalaista kohteliaisuutta, ehkä ei.

-Suomella oli jo muutenkin hyvä ryhmä kasassa, mutta Sakun ja Teemun tulo vahvisti sitä entisestään. Suomalaispelaajat ovat kovia kilpailijoita ja Suomi pelaa kanadalaisempaa kiekkoa kuin mikään muu Euroopan maa, MacDonald arvioi.

Omalta pelaajauraltaan MacDonald muistaa äkkipäätään kaksi suomalaispelaajaa.

-Pekka Rautakallio ja sitten oli Risto… Risto… Siltanen! Heidän kanssaan pelasin kauan, kauan sitten. Ne olivat hienoja aikoja MacDonald virnistää.

Niiden hienojen aikojen pelaajat eivät kuitenkaan olleet absoluuttisesti yhtä hyviä kuin nykypelaajat.

-Nämä jätkät ovat uskomattomia urheilijoita. Kiekko tarttuu mukaan vaikka kuinka kovassa vauhdissa, riippumatta siitä tuleeko se suoraan lapaan vai napsahtaako luistimiin. Suurin ero on ehkä maalivahdeissa. Kun 1970- ja 80-lukujen maalivahdit olivat urheilijoina korkeintaan joukkueensa keskitasoa, nykyään he ovat ryhmiensä ehdotonta eliittiä, MacDonald näkee.

Olutta joka lähtöön

Tätä nykyä sympaattinen viiksimies pelaa jääkiekkoa kerran viikossa ja omistaa pienen Tamarack Brewing –nimisen panimon Lakesidessa Montanassa.

-Kannattaa tulla käymään siellä joskus, meillä on olutta joka lähtöön, MacDonald vinkkaa kiekkotoimittajille.

-Löytyy porteria, alea, stoutia ja hefewelzenia, mies listaa.

-Mainioita oluita kaikki, mutta oma suosikkini on ehdottomasti Old Stache Porter, myhäilee Lanny MacDonald ja sukii legendaarisia viiksiään.

Heatley laukoi voiton Kanadalle