Leijonien katastrofi syvenee – Tulivoimainen Tshekki ei anna armoa

Ranskaa vastaan eilen kontannut Suomi tuskin kestää ilalla lohkon kakkossuosikin kyydissä.

ASETELMA: Toisen peräkkäisen nöyryytyksen vaara vaanii leijonia. Tshekille ei ole häpeä hävitä, mutta ellei joukkue pysty parantamaan pelaamistaan useita pykäliä, edessä voi olla hyvinkin ruma selkäsauna. Kanada on tämän lohkon suosikki, mutta Tshekki tulee hyvänä kakkosena. Joukkueiden keskinäisen Kanada vei 4-1, mutta Tshekki roikkui loppuun asti mukana.

Joukkueen tulivoima on aivan toista luokkaa kuin tähän mennesä kohdatuilla Valko-Venäjällä tai Ranskalla. 34+36=70 tehot Bostonissa paukuttaneen nuoristähti David Pastrnakin johdolla porukasta löytyy yhtensä 72 NHL- ja 78 KHL-maalia tältä kaudelta. Pariisissa tehokkain tshekki on toistaiseksi ollut kapteeni Jakub Voracek saldolla 1+3. NHL:ssa Voracek kiskoi Philadelphialle tehot 23+40=63.

Ranskaa vastaan näkyi, että leijonissa on paljon pelaajia, joilla päävalmentaja Lauri Marjamäen pelitapa ei ole selkäytimessä. Liian moni joutuu miettimään kaukalossa ja silloin tulee yleensä kiire. Osittain edelliseen liittyen Suomen helmasynti on ollut kiekkojen hukkaaminen keskialueella, jopa oman siniviivan päällä. Se on avannut vastustajille herkullisia vastaiskun paikkoja.

Kokoonpanostaan leijonaleiri ei ottelun alla juuri hiiskunut, sitä kun ei ole pakko julkistaa kuin vasta tunti ennen ottelun alkamista. Selvää kuitenkin on se, että kapteeni Lasse Kukkonen on edelleen loukkaantuneena sivussa, Jesse Puljujärvi pitää Ranskaa vastaan ottamansa paikan Joonas Kemppaisen ketjussa ja Joonas Järvisen kisapassi on leimattu.

ARVIO: On vaikea keksiä perusteluja sille, miksi Suomi tämän ottelun voittaisi. Ranskaa vastaan maalipaikkoja toki oli, nyt niiden rakentaminen on vaikeampaa. Suomen pitäisi olla äärimmäisen tehokas, kun tontti aukeaa, mutta luontaisia maalintekijöitä ei ryhmässä juuri ole. Tshekki iskee neljä tai viisi, Suomi yhden tai kaksi.

SEURAA HEITÄ: Jesse Puljujärvi on tänä iltana leijonalauman mielenkiintoisin pelaaja. Nuorukainen oli kuin myrkyn niellyt jouduttuaan 13. hyökkääjäksi, mutta kun käsky pelaavaan kokoonpanoon kävi, alkoi hymynkarettakin löytyä. Ranska-ottelun lopulla kaukaloon päästyään Puljujärvi oli eräs Suomen parhaita pelaajia, vaikka ennätti pelata vain kuusi vaihtoa. Virtaa isossa miehessä näyttää olevan kuin pienessä kylässä.

1990-luvun alussa JYPissä pelanneen Leo Gudaksen poika Radko on pelannut 269 ottelua NHL:ssa. Niissä on syntynyt myös kelpo tehot 18+51=69 ja plakkarissa on kaksi yli 20 pisteen kautta. Mutta se ei ole nuoremman Gudaksen pelin pääpointti. Jos isäpappa olikin aikoinaan tulisieluinen ja likainenkin pelaaja, niin poika on vienyt rumat temput monta pykälää pidemmälle. Esimerkiksi Kanadaa vastaan Gudas täräytti surutta turpaan Kanadan kapteenia Claude Giroux'ta - siis oman seurajoukkueensa kipparia!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Leijonien hyökkäysketjuihin muutoksia – Rantanen ykkösnyrkkiin

Selfikeppimies: Päävalmentaja ja GM piileskelivät – Kuka leijonalaivaa oikein ohjaa?

Puljujärvi nousee Kemppaisen ketjuun – muut muutokset hämärän peitossa

Tshekin tähtipelaaja Voracek uskoo tietävänsä, miten Suomi kaatuu