Miksi Leijonille kelpasi vasta neljäs asema?

MM-finaali vahvisti käsitystä siitä, mitä jääkiekko nykyään vaatii, kirjoittaa Ilkka Kulmala.

Jääkiekko päivitettiin syksyllä 2016. Silloin pelattiin World cup, jossa laji siirtyi uudelle tempoasteikolle, adagiosta (hitaasti) allegroon (nopeasti). Rohkeus ja nuoruus kumosivat arkuuden ja rutinoituneen käsityksen siitä, miten menestyvää lätkää toteutetaan.

Aseman nimi oli Toronto.

Oli ymmärrettävää, että Suomi ei ehtinyt Kanadan ja Pohjois-Amerikan nuorten kyytiin vielä ensimmäisellä junan pillin vihellyksellä.

Mutta sitten tulivat vastaan Pariisin ja Kölnin asemat keväällä 2017 sekä eteläkorealainen Gangneungin asema helmikuussa 2018. Meni puolitoista vuotta, eikä Leijonat ollut vieläkään valmis.

Vasta neljäs pysäkki – Herning toukokuussa 2018 – oli se, jolla Suomi rohkeni liittyä matkaseurueeseen.

Sunnuntaiyön MM-finaali kertoi kaiken oleellisen.

Kun Ruotsi kukisti rankkarikisan kautta hienon Sveitsin joukkueen 3–2, elettiin neljä erää jääkiekon tätä päivää. Kaukalossa ei tuumailtu, siellä mentiin ilman kankeita pelipaikkarooleja, paahdettiin ja osattiin vielä hillittömässä vauhdissakin tehdä ja oivaltaa.

Tällaisenaan jääkiekkoa on mahtava katsoa.

Isossa kuvassa Tanskan kisat antoivat vahvan signaalin. Versioitu pelitapa ei takaa arvoturnausmenestystä. Mutta se antaa siihen mahdollisuuden. Maalla, joka ajattelee ja toteuttaa vanhakantaisesti, ei ole enää sitä mahdollisuuttakaan.

Suomella oli nyt korkea – ellei peräti laitimmainen – hetki ilmoittautua mukaan.

Herningin päiviä ei muisteta tuloksekkaasta leijonakiekkoilusta, mutta turnaus liitetään silti lajin suomalaiseen evoluutioon tärkeänä nahanluontina. Siksi tulosta ei kannata liikaa synkistellä, se jää tässä kohdassa toisarvoiseksi.

Päävalmentaja Lauri Marjamäkeäkään on turha pahemmin tervata. Sen voi toki kysyä, miksi hänen puheensa muuttuivat teoiksi vasta maajoukkueuran päättäneissä kisoissa, vasta sillä neljännellä asemalla. Olisihan tuossa voinut toimia vähän ripeämmänkin.

Herningissä pelitapa oli osalle pelaajista uusi. Tämä saattaa selittää sen, että Tanska, Saksa ja Sveitsi olivat parempia. Koko joukkue ei ehtinyt sopeutua tulevaisuuden kiekkoon.

Nyt katsoen tulevaan on hyvä suhtautua optimistisesti. On uusi sukupolvi ja uusi asenne, kera uusien kujeiden.

MM-turnauksesta lähti viesti myös kotimaan kiekkokaukaloihin.

Maajoukkue on lipunkantaja. Helppo arvata, että ensi kauden Liigassa kaasutellaan allegron merkeissä.

Jääkiekossa on edetty tilanteeseen, jossa nopeat syövät lopullisesti hitaat.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .