Herregud, mikä voimanpesä

Herregud. Vilket mål av Eero Markkanen. Han lägger 197 centimeter och 97 kilo bakom den här kanonkulan. Rakt upp i bortre krysset.

Ruotsalaisten televisioselostajien hehkutus on täysin ansaittua. Maali on fantastinen. Ylänurkkaan painuva kanuuna on tietysti hieno, mutta jo sitä ennen ensimmäinen kosketus ja kääntyminen ovat täydellisiä ratkaisuja.

– Olin suht lähellä maalia ja päätin ennen laukausta, että haen joko seinää jonkun kanssa tai sitten ammun. Veto lähti hyvin ja sitten näin, että se menee tosiaan maaliin. Sillä hetkellä mua vain nauratti. Olihan se aika uskomaton fiilis, Eero Markkanen itse muistelee Tukholman vanhassakaupungissa reilu kuukausi tähtihetkensä jälkeen.

– Olihan sen maalin jälkeen melkoinen hulina. Esimerkiksi Twitterissä Eero Markkanen oli Ruotsissa kymmenen suosituimman aiheen joukossa ja pelin jälkeen meni ainakin vartti maalista puhuessa. Ja puhelin oli pakko pistää pois päältä, kun tuli koko ajan jotain viestiä. Sen aukaisin uudelleen vasta aamulla.

Niin. Eero Markkanen, 22, on aloittanut maailmanvalloituksensa Tukholmasta. JJK on vaihtunut AIK:hon. Markkasen ei ole tarvinnut muuttua. Pelaajana hän on tietysti kehittynyt, mutta rauhallinen ja määrätietoinen persoona on säilynyt ennallaan. Koripalloilijan kokoinen hyökkääjä on oma itsensä niin Kakkosessa, Veikkausliigassa, Allsvenskanissa kuin Harjun Poikien fanijoukossa.

Miksi oikeastaan pitäisikään olla muuta?

Varkaudesta Ruotsiin

Markkasen ura on tarinointitavasta riippuen ihmeellinen tai tuiki tavallinen.

Ihmeellinen se tietysti on. Alle kaksi vuotta sitten hän iski maaleja Kakkosessa Warkaus JK:n paidassa. Tuolloin hän oli 20-vuotias nuorukainen, ei siis mikään lupaava lapsitähti. Nyt Markkanen on yhdessä hujauksessa yksi Ruotsin kuumimpia puheenaiheita. Pelikentän ympärillä puiset tyhjät katsomopenkit ovat vaihtuneet häkellyttävän suurella Friends Arenalla kovalla äänellä laulavaan villiin fanilaumaan.

– En mä tiedä, miten se on mahdollista.

Taitaapa hyökkääjälupaus silti sen tietää, sillä toisaalta tarinassa ei sittenkään ole mitään ihmeellisyyttä. AIK-fanien uuden lemmikin urheilijapolku on nopeista etenemiskohdistaan huolimatta kovin tavanomainen. On urheilijaperheen lahjakas nuori mies. On valtava määrä kovaa harjoittelua osaavien valmentajien silmien alla. Ja on käytännössä aina ollut ajatus urheilusta ammattina.

– 14-vuotiaana kehityin tosi paljon talven aikana. Silloin päässä alkoi kummitella ajatuksia jalkapallosta ammattina.

– Varmaan isän esimerkki on auttanut asiaa. On tiennyt, että se on mahdollista. Lisäksi isä on tietysti aina ollut todella kannustava.

Isää, Pekka Markkasta, ei oikeastaan tarvitse esitellä. Hän on koripallolegenda. Monessa maassa vieraillut huippuammattilainen.

Ihmeellinen tai tuiki tavallinen urheilutarina? Vaikea päättää. Kiinnostava Eero Markkasen matka joka tapauksessa on. Sitä on syytä tutkia tarkemmin.

Potentiaali näkyvissä varhain

Erityinen ilonaihe oli nuorten pelaajien esitys. Kuudesta juniori-ikäisestä pelaajasta komeimman suorituksen tarjosi Eero Markkanen, joka viimeisteli kolme maalia. Varsinkin ensimmäisen maalin syntytapa keräsi valmentajan kiitokset. Markkanen otti syötön vastaan noin 18 metrissä, kääntyi nopeasti ja pommitti pallon samantien yläkulmaan.

Näin kirjoitti Keskisuomalainen 23. toukokuuta 2010. FC Blackbirdissä lainalla esiintynyt JJK-juniori oli tehnyt vaikutuksen valmentaja Nellu Petrescuun. Mielenkiintoista on, että lähes identtisen tekstin olisi voinut kirjoittaa Markkasen tämän kevään herregud-tason osumasta. Se kertoo, että jo Kakkosessa Markkasen potentiaali oli nähtävissä, jos vain osasi katsoa oikein.

– Siinä maalissa pistin puikot pakilta, mutta laukaus oli enemmän sellainen sijoitus. Kyllä mä sen hyvin muistan, taisi olla ensimmäinen maalini Kakkosessa, Markkanen naurahtaa.

Neljä vuotta sitten Tukholman valloittaminen näytti kuitenkin kovin kaukaiselta. Seuraavan kauden siirto Vihtavuoren Pamaukseen ei välttämättä ollut Markkaselle mikään jättiloikka eteenpäin. Jos joskus, niin tuolloin, jopa hyökkääjällä itsellään oli pieniä epäilyjä ammattilaisuransa suhteen.

– ViPa-vuosi oli sellainen, että touhu ei ollut niin ammattimaista, lähinnä armeijan vuoksi.

– Mutta en ehkä silti koskaan lopulta epäillyt ammattilaisuuttani. Kyllä se oli koko ajan tavoitteena.

ViPassa Markkasta valmentanut Marko Ikonen muistaa nuoren lupauksen erinomaisesti.

– Jouduttiin vähän houkuttelemaan miestä silloin mukaan, kun Eero oli juuri aloittelemassa armeijaa ja havaittavissa oli pientä laiskuutta. Eero ei ollut siinä kunnossa, että olisi ansainnut avauskokoonpanon paikkaa. Näin hänessä kuitenkin kauhean potentiaalin ja laitoin hänet tavallaan vähän väkisinkin kentälle, Ikonen muistelee.

– Pääsääntöisesti joka pelissä kaveri teki maalin. Kesän aikana hän pääsi sitten nopeasti kuntoon ja syyskierroksilla Eero oli ilmiliekeissä ja vastustajien papereissa merkattu mies.

Markkasen potentiaali oli Ikosen mukaan ilmeinen.

– Erittäin kehityskelpoinen kaveri. Nopea oppimaan ja ennen kaikkea hyvä viimeistelijä. Erityisesti vasuri oli jo silloin todella hyvä.

Käännekohta vuonna 2012

Potentiaaliin tarttui kasvattajaseura JJK. Kesä 2012 muistetaan Jyväskylässä europeleistä ja tähdenlennosta nimeltään Eero Markkanen. Tuolloin nuoresta hyökkääjästä hiljalleen viriteltiin pelättyä maalitykkiä.

– Urani tärkeimmät boostit ovat ammattilaissopimus JJK:n kanssa, Warkaus-lainan purku ja sitten se hattutemppu. Sen jälkeen ei ole paluuta ollut, Markkanen laskee.

Hattutempulla hyökkääjä viittaa 22. heinäkuuta 2012 pelattuun MIFK–JJK-otteluun. Tuolloin hän pelasi toista kertaa JJK:n avauksessa ja iski itsensä hetkessä suomalaisten jalkapalloseuraajien tietoisuuteen tälläämällä kolme osumaa. 

Markkanen on kehittynyt selvästi portaittain. Välillä tuskallisen hitaasti askel askeleelta, välillä taas nopein harppauksin. Poikansa uraa läheltä seuranneen Pekka Markkasen mukaan kyse ei ole sattumasta.

– Eero on ollut sellainen, että hän tarvitsee uusia haasteita. Kun hän pääsi treenaamaan JJK:n mukana, motivaatio nousi selvästi. Samalla tavalla urheilijan ajatusmaailma kirkastui, kun pääsi pelaamaan Veikkausliigaa ja kun hän meni HJK:hon. Ja nyt sitten tietysti AIK:hon.

MIFK-ottelun hattutemppu oli merkittävä porras. Se todisti myös Markkaselle itselleen, että valtava potentiaali voi riittää jopa ulkomaan kentillä.

Kasvutarina ei kuitenkaan ollut vielä valmis, sillä hyvään kertomukseen kuuluvat – totta kai – raskaat koettelemukset ja taka-askeleet.

No niitähän oli tulossa. Aivan tarpeeksi.

Nilkkavamman jälkeen Ruotsiin

Nykyisen Allsvenskan-tähden henkiset voimavarat punnittiin syksystä 2012 alkaen. Läpimurtokausi päättyi loukkaantumiseen, ja lupaavien talvipelien jälkeen kauden 2013 avausottelussa Maarianhaminassa Markkanen loukkasi takareitensä.

– Alkukausi oli tosi hankala. Eka pelissä tuli loukkaantuminen ja kyllähän se pahalta kuulosti, kun sanottiin, että toipumisaika on 6–12 viikkoa. Mutta sen jälkeen vain vedettiin täysillä kuntoutusta.

Paluu tapahtui vasta keskikesällä. Ja se paluu jäi jo huolestuttavan lyhyeksi.

– Nilkan nivelsiteet repesivät, Markkanen tyytyy muistelemaan.

Nilkkavamman parannuttua käytännössä jo putoamaan tuomittu JJK päätti luopua kultakimpaleestaan. Kauden loppuun asti kestänyt lainasopimus Helsingin Jalkapalloklubin kanssa meni kuitenkin Markkasen kannalta pieleen, sillä mestariryhmästä ei peliaikaa lupaavalle jyväskyläläiselle juuri herunut. Kärjessä HJK:ssa hääri maalivireensä löytänyt Mikael Forssell.

AIK oli kuitenkin hereillä. Perinteikäs solnalaisseura näki Markkasen potentiaalin rikkonaisesta kaudesta huolimatta. Seurasiirto allekirjoitettiin joulukuussa. Kolmivuotinen sopimus vei pienenä lapsena paljon Eurooppaa nähneen Markkasen länsinaapuriin. Jalkapallon näkökulmasta hän lähti kuin uuteen maailmaan.

– Hän oli meidän testattavana ja oli ok, mutta ei fantastinen. Eero kuitenkin osoitti välähdyksiä osaamisestaan ja niistä asioista, joita me hyökkääjiltä haimme, AIK:n päävalmentaja Andreas Alm taustoittaa siirtoa.

Tässä vaiheessa tarinaa pitää vielä poiketa lapsuuteen ja nuoruuteen. Ikonen näki potentiaalin, Petrescu näki potentiaalin, Alm näki potentiaalin ja moni muukin näki Markkasen potentiaalin.

Mutta mistä se potentiaali tulee?

Lahjakkuutta pohtiessa ei voi unohtaa Markkasen perhettä. Isä on Suomen kaikkien aikojen parhaita koripalloilijoita, ja Riikka-äitikin pelasi SM-sarjassa. Eeron nuoremmat veljet Miikka ja Lauri pelaavat BC Jyväskylässä, ja erityisesti 17-vuotiaaseen Lauriin on ladattu koripallopiireissä kovia odotuksia. Väistämättä tulee ajatus, että joissakin perheissä kulkevat urheiluun paremmin sopivat geenit kuin toisissa.

– Jonkinlainen lahjakkuus on olemassa, mutta kaikki ovat myös kovaa treenanneet, perheen jalkapallotähti (tällä tarkoitetaan Eeroa, mutta on syytä muistuttaa, että ennen koripallouraansa Pekka Markkanen oli lupaava jalkapallomaalivahti) huomauttaa.

Pekka Markkanen allekirjoittaa vanhimman poikansa näkemyksen vain osittain.

– On Eero ollut lahjakkuus, mutta intohimoa harjoitteluun ei aina ole ollut. On hän paljon pelaillut, mutta ei Eero sillä tavalla ole aina ollut pompottelemassa palloa ja muuta. Ei ainakaan, jos vertaan tuohon nuorimmaiseen (Lauri). Eero on kehittynyt vähän myöhemmällä iällä, Pekka Markkanen miettii.

Lahjakkuutta on sekin, että kova treeni puree. Eikä lahjakkuuden lunastamisessa sovi unohtaa osaavien valmentajien merkitystä. Eero Markkanen antaa erityiskiitosta A-junioriaikansa vetureille.

– Nevanpään Tomilla ja Västisen Jukalla on varmaan ollut suurin vaikutus. Nevanpää pisti pelaajat kuntoon. Silloin juostiin aika paljon, mikä oli hyvä asia, vaikka tylsältähän se silloin tuntui. Västinen on varmaan lempparivalmentajani ja onkin. Hänen joukkueessa pelattiin tosissaan, mutta silti oli helvetin hauskaa. Sillä asenteella on sitten menty jatkossakin.

– Kolmantena on pakko sanoa (Kari) Martonen. Se uskoi muhun ja nosti mut rinkiin. Ilman sitä en olisi tässä, Markkanen kiittelee JJK:sta kesken viime kauden potkut saanutta luotsia.

Urheilullinen elämäntapa taustalla

Nuoren lupauksen kehityksessä tärkeä asia on urheilullisen elämäntavan noudattaminen. Urheilijaperheessä se on todennäköisesti ollut melko helppoa. Markkasilla keskustellaankin lähinnä urheilusta.

– Ei meillä paljon muusta puhuta. Urheilua se on päivästä toiseen, Eero Markkanen vahvistaa.

Isä-Pekka ei halua missään tapauksessa korostaa omaa rooliaan poikiensa taustalla.

– Ei niitä ole tarvinnut erikseen kannustaa, kun urheiluperheen elämää ovat aina nähneet. Itse he ovat reittinsä löytäneet. Joskus tuntuu, että ehkä mä olen ollut liiankin kriittinen poikia kohtaan ja paljon olen tietysti yrittänyt muistuttaa, että koulut pitää käydä ja muuta. Nykyisin on tietysti hyvä, kun opinnot voi hoitaa vanhemmallakin iällä.

– Siihen sitä pyrittiin, että kukaan ei pääse sanomaan, että ei oltaisi annettu mahdollisuutta ja että ei olisi esimerkiksi kuskattu treeneihin. Mun mielestä pojille pitää antaa mahdollisuus kokeilla kaikkea. Ja vanhempana olen sitten tietysti ollut ylpeä heidän menestyksestään, Pekka Markkanen korostaa.

Mahdollisuus kokeilla tarkoittaa, että lajeja ei ole pojille määrätty. Veljekset keskenään ovat yrittäneet toisiaan ohjatakin.

– Vähän sanoin pikkuveljille, että voitaisiin pelata futista ja itse asiassa kyllähän Lauri sitä pelasikin. Valitsi vain sitten koriksen, ja se oli varmasti sille hyvä ratkaisu, Eero Markkanen mainitsee.

Selvää on, että myös esikoinen viihtyy koripallon parissa, vaikka lajiksi valikoitui jalkapallo.

– Kun tulin Suomeen, luokkakaverit pelasivat futista. Koriksessa olen käynyt parit treenit. Sen lisäksi on kokemusta vain pihapeleistä. Niistä kyllä tykkään. Olisi musta saattanut jonkinlainen pelaaja tullakin.

Ja ohjeita voi tarjota yli lajirajojen. Eero on ehtinyt antaa vinkkejä Laurille siitä, millaista luonnetta huippu-urheilussa tarvitaan.

– Mä sanoin sille, että sen pitää olla röyhkeämpi. Tosin kun kerroin tästä Villelle (agentti Lyytikäinen), se nauroi, että mä olen väärä mies opettamaan röyhkeyttä, kun sitä ei ole itselläkään.

– Siinä olen kyllä mennyt eteenpäin. Kentällä en ole enää liian kiltti, vaan pyrin voittamaan kaikin keinoin. Ja se alkaa tulla ihan luonnostaan, kun sitä kovuutta tarvitaan jo myös treeneissä. Siellä mennään välillä aika surutta sukille.

Kuulostaa kovalta puheelta nuorelta mieheltä, joka on kentän ulkopuolella itse rauhallisuus. Tosin kovuus kuulemma oli olemassa myös niukasti pelirajojen ulkopuolella silloin, kun Markkanen kuului JJK:n kannattajaryhmä Harjun Poikiin.

– Kyllä mä siellä lauluja vedin ja olin yksi pahimmista tuomareille huutelijoista. Mukavaa aikaahan se oli. En mä ehkä silloin uskonut, että näin pitkälle pääsisin.

Odotukset ylitetty

Ei sitä uskonut varmaan moni muukaan. Tai ainakaan sitä, kuinka nopeasti nuori suomalaishyökkääjä oppii Allsvenskanin tavoille. Eikä nyt puhuta vain siitä yhdestä unelmamaalista.

– Hyvin on mennyt. Joukkueen peli paranee koko ajan. Itsellä oli välillä vähän kuiva kausi, mutta ei se mitään paineita tuonut, Markkanen mainitsee.

Markkanen on pelannut kevätkauden jokaisessa ottelussa. Osan avauksesta, osan vaihtopelaajana.

– Olen ollut tosi tyytyväinen vastuuseen. Vaihdostakin tullessa olen päässyt kentälle hyvissä ajoin, enkä miksikään viimeiseksi viideksi minuutiksi. Alun perin ajattelin, että saan lähinnä hajaminuutteja lopusta, sillä viime vuonna joukkue pelasi aika pitkälle samoilla kahdella kärjellä.

– Ja oma itseluottamus on tietenkin vain noussut onnistumisten myötä.

Lähtökohtaisesti olettamus oli, että Markkasen peliaika ainakin ensimmäisellä Allsvenskan-kaudella on tiukassa. Myös AIK:n taholta suomalaishyökkääjältä odotettiin lähinnä kehitystä.

– Totta kai toivoin, että hän pystyy näyttämään parhaita puoliaan samalla, kun hän kehittää sisuaan ja voimiaan. Täytyy muistaa, että Eeron potentiaali tulee esiin vain, jos hän pystyy jatkuvasti treenaamaan korkealla tasolla, päävalmentaja Alm selvittää.

Kehitystä on todellakin tullut. Ja sitä on tullut nopeasti.

– Näin Eeron jouluna ja sitten maaliskuun lopussa kauden avausottelussa. Sinä aikana Eerosta oli tullut ammattilaisurheilija kaikin puolin. Hän oli timmissä kunnossa ja jotenkin aikuistunut, Pekka Markkanen näkee.

– Kyllähän sitä väkisinkin kehittyy, sillä treeneissä on kovan tason tekemistä. Kehitystä on tullut eniten pallovarmuudessa, oman kropan käytössä ja pääpelissä, hyökkääjä itse arvioi.

Viime mainittu osa-alue on mielenkiintoinen. Jyväskylässä liki kaksimetristä hyökkääjää ei ole pidetty kummoisena pääpelaajana, mutta Allsvenskanissa Markkanen on ilmassa erittäin vahva.

– JJK:n aikoinakin pääsin usein palloon, mutta pallon jatkosuunta oli arvoitus. Nykyisin löydän kaverin paremmin.

Markkanen on AIK:ssa hyvässä koulussa, ja myös opettaja Alm on hänelle ihanteellinen.

– Valmentajat, siis myös apuvalmentaja, ovat olleet aikanaan itsekin hyökkääjiä, joten he osaavat antaa hyviä neuvoja. Tyytyväisiä he ovat olleet, mutta kertovat myös, jos on jotain parannettavaa, neljästi alkukaudesta osunut Markkanen paljastaa.

Fanit ottaneet hyvin vastaan

Oma lukunsa on itse seura. AIK:lla eli Allmänna Idrottsklubbenilla on perinteitä ja suuruutta sopivassa suhteessa. Vuonna 1891 perustettu seura on voittanut kaikkiaan 11 mestaruutta, joista viimeisin on vuodelta 2009. Viime kaudella joukkue sijoittui toiseksi.

– Mestaruus on tavoitteena ja vähintään pitäisi päästä europeleihin. Tärkeintä on tietysti voittaa paikalliskilpailija. Täällä derbymeininki on vahvaa, Markkanen kertoo.

Tässä mielessä on helppoa ymmärtää, että fanit ovat ottaneet nopeasti suomalaishyökkääjän suosikikseen, sillä Markkasen unelmamaali syntyi nimenomaan paikallisottelussa Djurgårdens IF:ää vastaan.

– Ihan hyvään paikkaan tuo maali sattui. Ja tosi hyvin minut on otettu vastaan kaikin puolin. Fanit ovat olleet aivan loistavia.

Fanitoiminta on pääosin hienoa. Esimerkiksi ennen kotiotteluita laulettava Å vi e AIK kaikuu yli 50?000-paikkaisella Friends Arenalla häkellyttävän komeasti, vaikka useimmissa peleissä katsomossa on enemmän tyhjiä kuin täytettyjä paikkoja. AIK-laulun lisäksi jokaisen kotiottelun tapoihin kuuluu 27. minuutilla huutaa Ivan Turinan nimeä. Siten kunnioitetaan reilu vuosi sitten vain 33-vuotiaana kuollutta ja sittemmin jäädytetyllä numerolla 27 pelannutta maalivahtia. Näistä esimerkeistä voi päätellä, että AIK:ssa ja Ruotsissa jalkapallolla on valtava merkitys.

– Tiesin toki, että jalkapallo on Ruotsissa tosi iso asia. Vaikea tietysti verrata Suomea pelkästään AIK:hon, jonka fanijoukko on Ruotsissa paljon suurempi kuin muilla, Markkanen toteaa.

Valitettavasti myös kulttuurin lieveilmiöt ovat Solnaan ja koko Ruotsiin löytäneet. Allsvenskan-kausi alkoi katastrofaalisesti, kun ennen Helsingborgs IF:n ja Djurgårdens IF:n ottelua yksi Djurgården-fani kuoli kannattajien välisessä tappelussa. Myös AIK:n ultrakannattajat ovat viime vuosien aikana "kunnostautuneet" nujakoissa.

– Ilmeisesti derbyn jälkeen oli ollut nahinoita, mutta muuten on ollut rauhallista. Pelaajan ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, vaikka huonosti menneen pelin jälkeen fanit saattavat buuata, Markkanen mainitsee.

Vapaata elämää Ruotsissa

AIK:ssa asiat hoidetaan perinteisiä arvoja kunnioittaen. Pelipäivä on juhlapäivä -sanonta on AIK:ssa todellisuutta, sillä otteluiden jälkeen pelaajat laittavat puvun yllensä.

– Seurasta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kämppä hoidettiin hienosti ja koko ajan kysellään, tarvitsenko jotain.

Markkanen asuu Solnassa, lähellä kotiareenaa ja harjoituskenttää.

– Samassa talossa asuu 6–7 pelaajaa. Jonkun verran ollaan hengailtu vapaa-aikanakin. Eniten tulee vietettyä aikaa toisen uuden pelaajan (Niclas) Eliassonin kanssa.

Toistaiseksi suomalaistähti on saanut kulkea Tukholmassa aika vapaasti.

– Ei ainakaan vielä kadulla pysäytetä häiriöksi asti. Usein näkee, että ihmiset tunnistavat, mutta harvoin silti tullaan juttelemaan. Jonkun verran vanhemmat pyytävät valokuviin heidän lapsensa kanssa ja mielelläänhän sen aina tekee.

Markkanen sulautuu Tukholman katukuvaan mainiosti ja kaikesta näkee, että hän on Ruotsissa kuin kotonaan, Jyväskylää unohtamatta.

– Jyväskyläläinen mä tulen aina olemaan, mutta tästä puhun nyt kotina.

Ruotsin kieltä Markkanen on saanut toki jo koulussa opiskella, mutta sen kanssa vielä riittää tekemistä.

– Englannilla hoidan asiat, mutta ymmärrän suurimman osan palavereissa jo ruotsiksikin. Jotain varmistelen joskus, mutta onhan meillä muitakin, jotka eivät ruotsia ymmärrä.

Joillakin jalkapalloammattilaisilla pienikin menestys saattaa nousta päähän. Markkasella tuskin on sitä vaaraa. Nuorukainen ei saapunut Vanhaankaupunkiin haastateltavaksi ylimakealla urheiluautolla, vaan kulkupelinä oli metro, johon astuessaan Markkanen joutui hieman ujosti tiedustelemaan, millä asemalla pitää jäädä pois.

– Jonkinlaisen auton hankkiminen on tässä menossa. Seura on luvannut auttaa siinäkin.

Valoisa tulevaisuus edessä

Joskus, joskus vuosia sitten Markkanen kenties unelmoi ammattijalkapalloilusta ulkomailla. Enää ei tarvitse unelmoida, sillä nyt hän elää unelmaansa. Silloin päähän kannattaa synnyttää uusia haaveita. Kaksi sellaista tulee helposti mieleen: vielä kovemmat eurooppalaiset sarjat ja Suomen maajoukkue. Markkanen tosin itse tuijottaa tulevaisuuteen varovaisesti.

– Jatketaan tätä näin, ja katsotaan mitä tulee. Kaukaisena haaveena on tietysti päästä Valioliigaa tai jotain muuta pelaamaan. Tällä hetkellä tiedän, että se on joskus mahdollista, mutta tiedän myös, että vielä se on tosi kaukana.

Realismi on tervettä, mutta yllättyä ei kannata, jos Markkanen kasvaa jo sopimuskautensa aikana liian suureksi AIK:hon, aivan kuten hän konkreettisesti on liian suuri Vanhankaupungin matalille kujille. Harjoitustausta Markkasella on edelleen tosi lyhyt ja kaikkea potentiaalia ei missään tapauksessa ole vielä valjastettu käyttöön.

– Eeron tulevaisuus on valoisa. Hän voi kehittää vielä valtavasti pelaamistaan ja ennen kaikkea fysiikkaansa, jolloin hän pääsee paremmin käyttämään hyväkseen valtavaa kroppaansa, AIK-luotsi Alm näkee.

Ruotsia suurempiin sarjoihin Markkasella voi olla vielä hieman työtä ja matkaa edessään, mutta maajoukkueeseen nousu ehti tapahtua nopeasti haastattelun jälkeen. Markkasta Tukholmassa seuraamassa käynyt maajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelainen kutsui hyökkääjän Suomi-paitaan ja ensimmäisen maaottelunsa Markkanen pelasi torstaina Liettuaa vastaan.

– Se on ollut oma unelmansa, että saisi pukea sen paidan ylleen. Ja olihan se sitten aivan mahtava fiilis, vaikka tulos ei ollut kauhean hyvä, Markkanen myöntää.

Isä-Pekka näkee Huuhkajat poikansa seuraavana portaana.

– Uskon, että maajoukkue on taas Eerolle uusi haaste, joka motivoi harjoittelemaan yhä paremmin.

Markkasen onnistumista maajoukkueessa on turha epäillä. Viimeistään menestys AIK:ssa osoittaa, että nuori hyökkääjä on oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.

Sitä hän oli pienenä poikana isänsä jalanjäljillä Euroopassa, sitä hän oli junioripalloilijana, sitä hän oli Harjun Pojissa, Vihtavuoren Pamauksessa, JJK:ssa, HJK:ssa ja on nyt Tukholmassa. Aivan varmasti hän on oma itsensä myös tuoreena maajoukkuehyökkääjänä.

Eero Markkanen on ymmärtänyt, että omana itsenään on hyvä olla.

Ja siksi. Siksi hän menestyy.