JJK:n tarina kulutusjuhlista Kakkoseen: "Seura tarvitsee Joni Vesalaista"

Elettiin marraskuuta 2010. Espanjalaisen Benalmadenan katuja harppoi pitkä ja hoikka hahmo, joka puhui kännykkäänsä. Ilme oli innostunut, olemus kiihkeä.

JJK Keski-Suomi Oy:n toimitusjohtaja Joni Vesalainen oli flow-tilassa. Hänellä oli missio päällä. Se ei ollut yllätys. Vesalaisella oli noihin aikoihin alituisesti missio päällä.

Kala oli vonkalemainen. Oman seuran kasvatti, maajoukkuetasoinen laitalinkki Mikko Manninen oli tyrkyllä JJK:hon. Siksi Vesalainen soitti Espanjasta kaikkiin potentiaalisiin jyväskyläläisyrityksiin. Hän keräsi Mannisen hankintaan erillisrahoitusta.

– Jo 30 000 euroa koossa, kettupomo hihkui väliaikatietoja paikalla olleille suomalaisille.

Loppukin järjestyi. Muutaman päivän kuluttua pidettiin Helsingissä tiedotustilaisuus, jossa Vesalainen kertoi ylpeänä uusista vahvistuksista. Mannisen vanavedessä tuli Tamas Gruborovics. Vain viikko tätä ennen oli Jyväskylässä järjestetty info, jonka aiheena olivat Babatunde Wusun ja Eero Korten sopimukset.

Siinä tilaisuudessa Vesalainen herkistyi kyyneliin. JJK oli hänelle sydämen asia.

Enää ei ollut flow`ssa pelkästään Vesalainen. Koko seura oli, kaikki fanit olivat. Oli huuma, joka sokaisi jokaisen.

JJK:lla oli tuolloin takanaan kaksi kautta Veikkausliigaa, kaksi 13. sijaa ja 500 000 euron tappiot. Nyt oli tarkoitus saada aikaan muutos. Nyt piti hinata kettuseura ylös ja Eurooppaan.

Pakkomielteinen suunnitelma toteutui. Urheilullisesti.

Elokuussa 2011 JJK–HJK-ottelua seurasi Harjulla 5576 katsojaa. Lokakuussa Turussa jyväskyläläispelaajat ilakoivat SM-pronssien kera. Kannattajaryhmä Harjun Pojat hoilasi Vesalaisen korvaan Eurooppaan!, Eurooppaan!

Kaikilla oli erittäin mukavaa.

Kunnes taivas musteni.

JJK:n toimistossa karu totuus tiedettiin jo keskitalvella. Muille se selvisi vasta maaliskuussa 2012. Tilinpäätöstietojen mukaan JJK Keski-Suomi Oy oli tehnyt menestyskaudellaan 327 000 euron tappiot.

327 000 syytä huoleen, otsikoi Keskisuomalainen 16.3. 2012.

Tuona hetkenä sinetöityi kierre, jota jalkapalloyhtiö ei ole onnistunut oikaisemaan – ja joka johti siihen, että JJK putosi kaudella 2018 Kakkoseen.

JJK:n talo oli rakennettu nurinkurin, väärässä järjestyksessä. Savupiippua ei voi viimeistellä ennen kattoa, kattoa ei ennen runkokehikkoa eikä runkokehikkoa ennen perustuksia.

Tätä ei JJK:ssa hurjina volttivuosina oivallettu.

– Ei voi lähteä säästämään ja ajamaan toimintaa alas, Vesalainen latasi Keskisuomalaisen tilinpäätösjutussa 2012.

– Meidän pitää saada nostettua tulobudjetti ensin 1,5 miljoonaan ja jollain aikavälillä 3 miljoonaan asti.

2012 JJK imuroikin sisään europelien siivittämänä yli puolitoista miljoonaa euroa, mikä oli osoitus Vesalaisen myyntitaidoista.

Mutta koska pohja oli laho ja vuotava, sekään ei auttanut. Eurooppa-visiitti oli lyhyt, urheilullinen menestys hiipui, talous laahasi yhtä plusmerkkistä kautta (selityksenä Eero Markkasen myynti) lukuun ottamatta.

Flow lopahti. Tekijät väsyivät. Vesalainen uupui.

 

Janne Särkkä kuuluu JJK:n tukirakennelmiin. Entinen maalivahti oli pitkään hallituksessa, teki töitä taustalla ja keräsi oman verkostonsa kautta satoja tuhansia euroja myyntirahaa.

Nyt hän pitää toimittajan esittämää kysymystä kuta kuinkin tyhmänä.

– Totta kai siinä kävi niin, Särkkä sanoo.

– Pelaajille maksettiin liikaa. Siihen päälle valmennus, hallintohenkilökunta ja vakuutusmaksut... Ei auta että sisään tuleva raha on 600 000 euroa, jos kulut ovat 900 000.

Aikanaan tupsahtivat julki vuoden 2011 verotiedot. Niiden mukaan Mannisen kokonaisansiot olivat 86 000 euroa (osa vanhoja TPS-peruja), Wusun 48 000, Juha Pasojan 44 800, Janne Korhosen 44 400 ja päävalmentaja Kari Martosen 50 000.

Heitä ei voi soimata. Se otetaan, mikä annetaan.

Nyt vain oli niin, että JJK:lla ei oikeasti ollut heihin varaa. Ei vaikka taustalla oli jalkapallokulttuurin ystäviä, jotka matkan varrella pumppasivat seuraan satojatuhansia euroja.

Vesalainen oli yksi heistä. JJK-seikkailu maksoi hänelle henkilökohtaisesti 123 800 euroa.

Hätäapueuroilla selvittiin aina akuutista hätätilasta, ei koskaan kroonisesta. Kuopiossa, Seinäjoella ja Turussa jalkapalloseuroilla on mesenaattinsa, jotka kuittaavat kaiken. Jyväskylässä ei ole.

Nykyinen SJK:n myynti- ja markkinointijohtaja Vesalainen ei ilahdu, kun hänelle esittää, että JJK eli hänen aikanaan yli varojensa.

– Ongelmana olivat vanhat velvoitteet, Vesalainen muistuttaa.

– Kun JJK Keski-Suomi Oy perustettiin 2009, sen osakepääomaksi merkittiin 335 000 euroa. Moni ei tiedä, että tuosta summasta katosi heti 180 000 euroa Tuki ry:n vanhojen rästien hoitoon.

Omana isona virheenään Vesalainen pitää avainpelaajien kanssa tehtyjä pitkiä sopimuksia.

– Löimme pöytään useita kolmen vuoden papereita, Vesalainen manaa.

– Ja valmentaja halusi, että joukkue on seuraavaa kautta varten kasassa jo joulukuussa. Palkkakulut paisuivat taakaksi.

Timo Kuulasmaa on pitkäaikainen JJK:n taustahahmo, jämpti mies.

– JJK joutui liigaan noustessaan uuteen maailmaan. Ei ollut riittävästi osaamista, hän sanoo.

– Yleensä seurat hankkivat esimerkiksi ulkomaalaisvahvistukset keväällä. Palkanmaksuaika on huhtikuusta lokakuuhun.

JJK maksoi ympäri vuoden. Kuulasmaan mukaan toiminnan mallit ylittivät toiminnan resurssit.

Särkkä ja Kuulasmaa eivät syytä Vesalaista.

Kornia se olisikin. Vastuu ylikuumenemisesta oli lopulta hallituksella. Talouden seuranta oli heikkoa.

– Oltiin liian hyväuskoisia, Särkkä myöntää.

Hänen mukaansa Vesalainen on erinomainen myyntitykki ja yhteiskuntavastuun vaalija.

– Mutta hänen aisaparinaan seurajohdossa pitää olla tarkan markan mies, joka hillitsee laukat.

Tässä kohdassa Särkkä säväyttää.

– JJK tarvitsee Vesalaista jatkossakin. Hän olisi tärkeä henkilö uuden nousun tekemisessä.

– Jos Vesalainen olisi ollut JJK:n toimitusjohtaja liigakaudella 2017, hän ei olisi jäänyt surkuttelemaan, että joukkue joutuu pelaamaan muutaman ottelun evakossa Vaajakoskella.

– Ei, Joni olisi kuljettanut fanit laivalla paikalle.

Totta tämäkin. Vesalaisen ajan jälkeen JJK:ta on vaivannut alistunut kainous.

 

Särkkä innostuu. Hän puhuu urheiluseurajohtamisen tasapainosta. Tarvitaan hulvatonta mielikuvitusta, mutta ei yksin sitä.

– Seuraihmisten ongelma Suomessa on, että heille tulee pakoreaktio realismista, Särkkä huomauttaa.

– He haluavat lähteä mukavien juttujen perään, kun pitäisi pysyä perusasioissa: jäädä soittamaan puheluita, laatimaan tarjouksia, laskuttamaan, tekemään sitä ikävää perustyötä. Ne menestyvät, jotka kykenevät kurinalaisuuteen.

– Jos sen sijaan olet koko ajan lähdössä torille kahville, et saa mitään aikaiseksi.

Toisaalta tosikkomaisuuskaan ei ole vetovoimatekijä.

– Toinen puoli on se, että on saatava yhteisö syttymään, Särkkä korostaa.

– Ihmiset lähtevät mukaan siihen, mikä on esillä, mikä tuntuu hyvältä ja puhuttelee heidän arvojaan.

JJK on nyt yhden tien päässä. Benalmadenan ilta loi värikästä ja ikimuistettavaa historiaa, joka ei sellaisenaan toistu.

Jyväskylässä on viime päivät spekuloitu, mikä olisi järkevin korjausliike. Olisiko konkurssimenettely paras tapa puhdistautua?

– Se ei olisi viisasta, Timo Kuulasmaa neuvoo.

– Uuden rakentaminen konkurssin kautta olisi itsessään kallis projekti ja veisi vuosia.

Mutta Kuulasmaa ei halua jalkapalloyhtiön turvautuvan vanhaankaan.

– Uudistumista ja uutta verta JJK ennen kaikkea tarvitsee. Osakeanti pystyyn ja toiminnan visiot kuntoon. Siinä minun lääkkeeni.

Loppukaneetin lausukoon Särkkä.

– Jos Hippokselle tulee stadion, sateenkaaren päässä odottaa kultaruukku.

Mutta sitä ennen.

– Pitää laittaa peruspaketti kuntoon.

– Eikä yli voi lyödä. Ei enää.

JJK pelasi lauantaina toistaiseksi viimeisen ottelunsa Ykkösessä. AC Oulu–JJK päättyi 3–0.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .