Kolumni: Piinaava ja riemastuttava naisten kesä

Enempi aikaa uusi aika syö vanhaa aikaa ja muokkaa moukaroiden tulevaisuutta mieleisekseen.

Oikein ei pysty sanomaan, onko tulema hirviö vai kaunotar.

 

Painavan piinavaa. Turpaan lyövää.

The Handmaid's Tale (Orjattaresi) lienee ylivoimaisesti parasta ja raskainta sarjadraamaa, mitä televisio on sisuksistaan ulos, silmiemme ja sielujemme sulatettavaksi, tuutannut.

Tiedän. Margaret Atwoodin romaaniin (1985) tukeutuvaa sarjaa eivät kaikki pysty seuraamaan, vaikka haluaisivat. Dystopian kuva- ja tunnekuja on liian ahdistava, pelottava ja siitä käryää nykymaailmassa liian kanssa tuoksuja. Siksi on helpompi ja helpottavampi kääntää katse toisaalle.

Tuotantokausien myötä The Handsmaid's Talen keskiössä ovat yhä vahvemmin naiset. Tarina kasvaa alleviivaamaan, kuinka väärien voimien ryömiessä valtaan nainen voidaan pudottaa välineeksi.

Raiskattavaksi orjattareksi, kuten Elisabeth Mossin nyanssinomaisesti tulkitsema Frediläinen.

 

Vaikka Handmaid's Tale on kärjistettyä fiktiota, jo sen vihjaukset synkän tuulen pyörteistä hirvittävät. Siksi on hyvä ja huojentavaa elää näinä samoina viikkoina jalkapallon naisten MM-kisojen kanssa.

Tämä turnaus on läsnä nyt, se on totta. Se antaa jonkinlaisen kuvan maailman menosta kesällä 2019. Eikä kuva voisi olla paljon riemastuttavampi.

Naiset pelaavat erinomaista jalkapalloa, he urheilevat urheillakseen.

Ja heidän jalkapalloaan seurataan sekä arvostetaan. Toisin kuin aikaisemmin.

 

Eihän siitä ole kauan kuin kinastelin naisten palloilusta.

Sain osakseni virnistyksiä. Hah, naisten palloilu ei voi mitään markkinavoimille, jotka lyövät, muka lyövät, rytmin kaikkeen viihdeurheiluun. Jos ihmisiä, siis kuluttajia, ei naisten MM-turnaukset massoittain kiinnosta, niin hah, mitään ei ole tehtävissä. Naiset pitäytykööt mokkapalakioskien sisuksissa (missä sielläkin toki tehdään arvokasta työtä).

Nyt arvaan sanoa itse hah. Keväällä Suomessa pelattiin ikimuistettavan dramaattiset jääkiekon MM-kisat. Kesällä Ranskassa eletään futiksen MM-huumassa. Naisten palloilu kiinnostaa, hitto, että kiinnostaakin – jonkin verran jopa Suomessa, vaikka oma joukkue ei estradilla kirmaakaan.

Entä jos todella kirmaisi?

Taitaa olla niin, että markkinavoimia ovat tämänkaltaiset tapahtumat alkaneet kiinnostaa. Ehkä olisi parempi, jos ne eivät koskaan kiihottaisikaan samalla överillä bisneshulluudella kuin miesten jalkapallo. Siitä markkinavoivat ovat paisuttaneet rumiluksen – olkoonkin, että ärsyttävän kiehtovan sellaisen.

Olisi parempi, jos naisten jalkapallon kanssa ei liioiteltaisi. Pysyttäisiin vain enempi urheilun maaperällä.

 

The Handmaid's Tale on nähty ajankohtaisena kuvastona juuri nyt, kun Yhdysvaltain presidenttinä häärää diiliuskovainen Donald Trump.

Yhdysvaltain jalkapallomaajoukkueen hyökkääjänä loistaa Megan Rapinoe. Hän on selvin sanoin ja elein vastustanut Trumpin hallintoa.

Trump on moisesta suuttunut, totta kai. Hänen mukaansa Rapinoen pitäisi keskittyä enemmän pelaamiseen kuin puhumiseen.

Tänä kesänä The Handsmaid's Talen dystopia ja jalkapallon naisten MM-turnaus tuntuvat olevan ihastuttavan kaukana toisistaan.

Vaikka toisaalta. Onko välimatka sittenkään turvallisen pitkä?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .