Kommentti: Huuhkajat on Euroopan huonoin maajoukkue

Mietin tämän kommentin kirjoittamista parin päivän ajan. En siksi, että kaipasin miettimisaikaa sopivan näkökulman keksimiseksi, vaan siksi, että koko aihe turhauttaa ja suututtaa jokaista suomalaista jalkapallofania.

Lyödään karu totuus heti pöytään. Suomi ei tule pelaamaan Ranskan EM-kisoissa. Sunnuntain tappio Pohjois-Irlannille sammutti viimeisenkin toivonkipinän EM-haaveista.

Jos tuollainen ihme vielä kuitenkin nähdään, lupaan ajaa mummotyylisellä polkupyörälläni Keskisuomalaisen toimituksen pihalta Palloliiton toimistolle Helsinkiin esittämään nöyrimmät anteeksipyyntöni. Matkalle puen päälleni Suomen maajoukkueen pelipaidan, jota en viime aikoina ole kehdannut pukea päälleni edes yksin kotona valojen ollessa sammutettuina.

Euroopan huonoin maajoukkue

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on häpeätahra. Jos kääpiövaltiot jätetään laskuista, Huuhkajat on tällä hetkellä ehkä koko Euroopan huonoin maajoukkue. Haastan kenet tahansa nimeämään eurooppalaisen maajoukkueen, jonka Suomi nykykunnossaan pystyisi voittamaan.

Suurin vastuu karmaisevan huonosta menestyksestä on päävalmentaja Mixu Paatelaisen harteilla. Suomen peli on taktisesti köyhää, keskittyminen on heikkoa ja oma pää vuotaa kuin seula.

Päävalmentaja ei voi juurikaan vaikuttaa käytössään olevaan pelaajamateriaaliin. Käskyttäjän vastuulla on kuitenkin se peli-ilme, jolla joukkue kentällä esiintyy.

Huuhkajien otteissa ei viime peleissä ole ollut edes häivähdystä taistelutahdosta. Toimittajat ja kannattajat voivat jauhaa maailmanloppuun saakka pelaajien ammattiylpeydestä, mutta jos päävalmentaja ei saa pelaajiaan syttymään näin tärkeissä peleissä, hän ei ansaitse työpaikkaansa.

Taistelutahtoa ei ole

Sunnuntain pelin ainut taisteluhenkeä muistuttava tilanne nähtiin, kun vaihdosta kentälle tullut Paulus Arajuuri torppasi vastustajan pelaajaa kentän ulkopuolella keltaisen kortin arvoisesti.

Oman kokemukseni perusteella joukkueen tahtotilassa ja johtajuudessa on pahoja puutteita, jos jatkuva häviäminen ei purkaudu kentällä esiin. Ammattipelaajien ei kuulu kierähtää selälleen ja hyväksyä selkäsaunaa toisensa perään. Turhautumisen näyttäminen osoittaisi ainakin sen, että pelaajat kaipaavat muutosta.

Mixu ei kuitenkaan saa kenkää, koska Palloliitolla ei ole varaa erottaa päävalmentajaansa ja palkata tilalle pätevämpää vaihtoehtoa. Tästä syystä Mixu pysyy paikallaan, ellei jostain löydy pätevää valmentajaa, joka suostuu tehtävään ilmaiseksi.

Tämä on yhtä todennäköistä kuin Suomen pelaaminen Ranskan EM-kisoissa, eli en vielä ala pumppaamaan pyöräni renkaita.

Pelaajien taso ei riitä

Vaikka Paatelainen onkin päävalmentajana osoittautunut virhevalinnaksi, meneillään olevat karsinnat ovat paljastaneet karulla tavalla myös suomalaisten pelaajien tason.

Suomen ainoa kansainvälisen tason pelaaja on Roman Eremenko. Niklas Moisander täyttää myös paikkansa, vaikka kapteeni onkin aivan liian kevyt fyysisessä pelissä.

Muiden pelaajien tasoa en kohteliaisuussyistä halua lähteä tarkastelemaan.

Kun seurasin sunnuntain peliä itkun ja naurun välisellä rajapinnalla, huomasin kaipaavani menneiden aikojen suomalaispelaajia.

Uuden pohjanoteerauksen koin, kun tajusin kaipaavani (Luoja armahda!) kentälle jopa Jonatan "Tintti" Johanssonia! En olisi koskaan uskonut, että arvostukseni Suomen maajoukkuetta kohtaan voisi vajota näin alas.