Kommentti: Keskisuomalaisen jalkapallon tulevaisuus hirvittää – kuka rohkenee vielä yrittää?

Pistää hirvittämään.

Ei niinkään se, että JJK Keski-Suomi Oy:n taru oli taloudellisesti yksisarvinen ja konkurssi tunnusluvuiltaan hämmentävä.

Enemmänkin viluttaa se, millainen on keskisuomalaisen jalkapalloilun tulevaisuus.

Kuka rohkenee tämän jälkeen enää yrittää?

Sillä ei JJK:ta voi intohimon puutteesta syyttää.

Kettuyhtiö eli kymmenen vuotta ja koitti etsiä onneaan monenlaisilla turkin tuuheuksilla ja värityksillä.

Aluksi oltiin rempseitä ja äänekkäitä – tehtiin tulosta kentällä, mutta ei toimistossa. Sitten vetäydyttiin koloon ja oltiin varovaisia, liiankin kainoja – ei tehty tulosta kentällä eikä toimistossa.

Jalkapallo pyöri Harjulla, mutta kokonaisuudessaan JJK:n näytelmää oli ahdistava seurata. Toimistolta poistui monta stressin runtelemaa tekijää, hyviä urheiluihmisiä.

He uupuivat jokapäiväiseen taisteluun euroista. Kamppailuun isompia voimia vastaan.

Inhimillisesti ajatellen – ehkä muutenkin – konkurssi olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

 

Voidaan kuitata, että tekijöillä ei ollut riittävästi osaamista. Ja ollaan kaiketi oikeassa.

Mutta perusjuuri tämä ei ole. Iso totuus muhii syvemmällä. Kuopiossa, Seinäjoella ja Turussa ei olisi mahdollista toteuttaa kansallista huippufutista ilman tuhtia mesenaattia, rahoittajaa.

Tämä pätenee myös Jyväskylään. Noustakseen takaisin joskus vuosien päätä ja pysyäkseen ylhäällä JJK tarvitsee oman maharadzansa. Stadion tulee, jos tulee. Se on hyvä. Junioreita on. Se on hyvä. Kulttuuria on jo vähän sipaistu. Sekin on hyvä.

Mutta näiden lisäksi tarvitaan vakaata rahaa. Huojuvan rahan tie on nyt kuljettu loppuun.

JJK alas, Kiri alas. Moni muu jyväskyläläinen urheiluseura tuskailee kassakriisiensä kanssa.

Nyt lienee viisasta olla hetken hiljempaa ja uhoamatta. Puhutaan Suomen liikuntapääkaupungista sitten taas vähän myöhemmin. Kun aika on.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .