Kun Turkki suli suomalaishöyryyn – ja kivityskin kääntyi

Suomen jalkapallomaajoukkueella täydellinen arvopelisaldo Turkissa.

Suomen jalkapallomaajoukkueella on historia puolellaan, kun MM-karsinta jatkuu perjantaina Turkissa. Saldo vierasjoukkueille armottomana paikkana tunnetussa Turkissa on yllättävästi tappioton ja arvoturnauskarsinnoissa jopa täydellinen: kaksi ottelua, kaksi voittoa.

Joukkueiden edellistä peliä Turkissa moni yhä muistelee. Syksyllä  1998 Suomi voitti EM-karsinnassa Istanbulissa 3–1, ja päävalmentaja Richard Möller Nielsen kuvaili voittoa yhdeksi uransa parhaista. Sama mies, joka oli reilu kuusi vuotta aiemmin juhlinut Euroopan mestaruutta Tanskan luotsina.

”Sulimme suomalaisessa höyrykylvyssä”, kuvaili puolestaan turkkilaislehdistö katastrofitappiota, ilmeisesti hieman tietämättömänä suomalaisesta saunakulttuurista. Kuumaa Istanbulin lokakuisessa illassa kuitenkin oli, kuten sai kivuliaasti kokea Jonatan Johansson – jo reilusti ennen 2–0-maaliaan.

– Olimme tutustumassa kenttään ennen ottelun alkua, ja ”Tintti” sai kolikon päähänsä, kertoo maajoukkuetta jo tuolloin kaitsenut maajoukkuepäällikkö Lennart Wangel. Hän ei muista, olisiko maajoukkuemies aiemmin tai sen jälkeen saanut tuta kotikannatusta samalla tavalla.

Kolikot lensivät katsomosta

Uransa toisen maaottelun tuolloin pelannut Jari Ilola puolestaan muistelee hämmästelleensä neljän tunnin bussimatkaa hotellilta peliin Istanbulin liikennekaaoksessa. Ja kentälle pääsykin oli omanlaisensa.

– Kaikki mellakkapoliisit suojasivat meitä kilvillään. Ja lämmittelyt piti hoitaa keskellä kenttää, kun kolikoita lensi katsomosta.

Kolikkosade vaihtoi kuitenkin suuntaa loppuvihellyksen vihdoin soitua, ylenmääräisten lisäminuuttien jälkeen. Minuuttien, joiden ehkä piti tuoda Turkille tasoitus, mutta jotka todistivatkin Jari Litmasen 3–1-maalia.

– Yleisö osoitti meille suosiotaan, ja poliisit olivat siirtyneet suojaamaan turkkilaispelaajia. Vaihtui niin, että katsojat kivittivät omiaan, Ilola kertoo.

Antalyasta jo voitto alla

Suomen arvovoitot Turkissa saivat alkunsa syksyllä 1984 MM-karsinnassa, 2–1-voitolla Antalyassa. Siis samassa paikassa, jossa Suomi pyrkii perjantaina jatkamaan menestyksekästä Turkki-saldoaan.

Antalya ei ole Istanbulin tapainen hornankattila, mutta vähäisempää ei kotikannatus ole sielläkään.

– Yleisö lauloi stadionin lehtereillä kuusi tuntia ennen pelin alkua, muistaa Olli Huttunen, joka vartioi Suomen maalia syksyn 1984 voitossa.

Metelistä huolimatta Suomi johti tauolla 1–0.

– Pelasimme hyvin. Puoliajalla pukukopista sitten sähköt katkesivat yllättäen, Huttunen nauraa.

Sähköt ehkä pysyvät perjantaina Antalyan uudella 32 000 katsojan stadionilla, mutta tunnelma on sama kuin 1998 tai 1984.

– Vaikka lieveilmiöitäkin on, on tuo kannatus kuitenkin hienoa ja valtaosa faneista on hyvin käyttäytyviä, urallaan paljon nähnyt ja kokenut Wangel päättää.

Ismail uskoo Huuhkajiin – Turkki sortuu ylilataukseen

Suomalaispelaajia on nähty Turkin jalkapalloliigassa kaikkiaan seitsemän. Heistä viimeisin on Petteri Forsell, joka pelasi Bursasporin riveissä nelisen vuotta

Tien avasi Tommy Lindholm jo vuonna 1971 siirtyessään Besiktasiin. Lindholm teki istanbulilaisseurassa vaikutuksen, ja Besiktas tarttui seitsemän vuotta myöhemmin jälleen suomalaishyökkääjään. Parikymppinen Atik Ismail lähti ”isäinsä” maille, kuten Suomessa tuolloin uutisoitiin.

– Ei se pitänyt paikkaansa. Olen tataari, mutta minut laitettiin turkkilaiseksi. Vähän feikattiin, kun siihen aikaan ei venäläistausta ollut niin huudossa, Ismail muistelee.

Aika Besiktasissa jäi lyhyeksi, vaikka maaleja tuli kohtuullisella teholla.

– Se oli kulttuurisokki. Täällä Suomessa oltiin niin pienissä piireissä, että vaikka seurasikin kansainvälistä jalkapalloa, niin ei olisi uskonut sitä eroa.

– Yleisö oli fanaattista. Vieraspeleissä tööttäilivät hotellin ulkopuolella koko yön, ja peleissä tuli meloneita päähän.

Fanaattisuutta on luvassa perjantainakin, kun Suomi kohtaa Turkin MM-karsintapelissä Antalyassa. Syksyn surkeuden jälkeen Suomelle ei anneta juurikaan mahdollisuuksia, mutta Ismail uskoo Huuhkajiin.

– Saumaa on siinä, että Turkin pelaajat ovat ylilatautuneita. He ovat itsetuntoisia, itseriittoisiakin, mutta antaa tulla, otetaan rauhassa vastaan ja isketään sitten hyökkäyksiä.

– Ja meillä on yksi maailman parhaita maalivahteja. Lukas Hradecky on käsittämättömän hyvä.

Tästä on kyse: Kolme voittoa ja kaksi tasapeliä Turkissa

Jalkapallomaajoukkueen ottelut Turkissa:

6. huhtikuuta 1977, 2–1-voitto Ankarassa (maaottelu)

– Suomi nousee puoliaikatappiolta voittoon kapteeni Matti Paatelaisen ja Jyrki Niemisen maaleilla. Yleisöä Ankarassa 45 000

31. lokakuuta 1984, 2–1-voitto Antalyassa (MM-karsintaa)

– Ari Hjelm iskee 10. minuutilla 1–0 ja Mika Lipponen 68. minuutilla 2–0 A-maajoukkueuransa avausmaalilla, ja Suomi on lohkokärjessä. Lopulta sijoitus lohkossa neljäs, eroa paikan vuoden 1986 MM-lopputurnaukseen saavaan Pohjois-Irlantiin jää kaksi pistettä

12. helmikuuta 1992, 1–1-tasapeli Adanassa (maaottelu)

– Mikkelin Palloilijoiden Juha Karvinen tasoittaa suoraan vapaapotkusta pelin 75. minuutilla 25 000 katsojan edessä talvimaaottelussa, josta ulkomaan ammattilaiset puuttuvat

12. helmikuuta 1997, 1–1-tasapeli Denizlissä (maaottelu)

– Kapteeni Jari Litmanen vie Suomen johtoon 17. minuutilla, mutta Turkki tulee tasoihin vielä avauspuoliajalla. Maalivahti Kari Laukkasen 48:s ja viimeinen A-maaottelu, hänet korvaa puoliajalla Antti Niemi

14. lokakuuta 1998, 3–1-voitto Istanbulissa (EM-karsintaa)

– Mixu Paatelainen iskee jo 5. minuutilla, Jonatan Johansson jatkaa 51. minuutilla ja kapteeni Litmanen sinetöi mahtivoiton lisäajan seitsemännellä minuutilla. Suomi nousee lohkokärkeen Turkin rinnalle, mutta voittaa loppupeleistään vain yhden ja karsiutuu vuoden 2000 EM-lopputurnauksest