Kun hiljaisuus laskeutui Harjulle, kantoi JJK:n kapteeni kenties suurinta tuskaa – "Olen todella pettynyt siihen, mihin tämä seura on mennyt vuoden 2016 jälkeen"

JJK:n putoaminen Kakkoseen on varmistunut puolisen tuntia aiemmin 1–2 (1–0) -tappiolla AC Kajaanille. Harjun ottelulavasteita on purettu jo tovi, ja jalkapallopyhättö valmistautuu illan toiseen otteluun. Keskiympyrässä istuu pieni mies. Hän on hiljaa katse alaspäin.

Näky on kuvaava. JJK:n putoaminen sattuu jokaiseen jyväskyläläiseen jalkapalloihmiseen. Tommi Kariin se luultavasti sattuu aika paljon rajummin kuin moneen muuhun. JJK-kapteeni on nähnyt seurassa paljon. Hän on viimeinen nykypelaajista, joka aikanaan oli nostamassa JJK:n Ykköseen kesällä 2006.

– Todella raskas kausi on ollut. Oikeastaan kaksi viime vuotta on kustu vastatuuleen. Joukkueessa on ollut loistavia tyyppejä ja hyvä henki, mutta kun tuloksia ei tule, se syö rajusti ja on vienyt yöunet. Uskon, että mulle tämä seura merkitsee keskimääräisesti enemmän kuin muille, Kari jutteli heti ratkaisevan ottelun päätyttyä.

Syksyllä 2016 JJK juhli nousua jalkapalloliigaan. Sen jälkeen on nyt tullut kaksi putoamista. Se kertoo paljon. JJK:ssa on jokin mennyt pahasti pieleen.

– Olen todella pettynyt siihen, mihin tämä seura on mennyt vuoden 2016 jälkeen. Meitä on viisi jäljellä siitä joukkueesta, eikä tilalle ole tullut ulkopuolelta oikein ketään, Kari huomautti.

Syynä siihen, että pelaajaliikennettä on ollut vain ovesta ulospäin, on tietysti talous.

Lauantain kuolemanottelu oli JJK:n kautta kuvaava. Avausjaksolla kettupaidat olivat selvästi vastustajaansa etevämpiä, mutta Karin tyylikästä vaparimaalia lukuun ottamatta JJK:n painostus oli tehotonta. Toisella jaksolla Kajaani tarttui pelastavaan köyteen kaksi maalia tehneen Michael Ibiyomin johdolla.

Eikä Kajaanin tarvinnut nousuun mitään ihmeitä esittää. JJK oli etenkin toisen jakson alussa tulleen tasoituksen jälkeen helppo uhri.

– Eka puoliaika oltiin hyviä ja siihen olisi pitänyt saada toinen maali, JJK:n valmentaja Janne Korhonen näki.

Toisella jaksolla näytti siltä, että tasoituksen jälkeen pelko hiipi kettupuseroihin. Siinä vaiheessa JJK ikävöi kovasti loukkaantuneita Mikko Mannista ja Jasin Abahassinea, sillä kokemattomuudestaan JJK on saanut kärsiä läpi kauden. Näin oli myös lauantaina.

– Meillä on ollut lähes joka pelissä hyviä jaksoja, mutta sitten yksittäiset virheet ovat maksaneet paljon pisteitä, Korhonen totesi.

– Eihän tämä tähän ratkennut. Meille on tehty koko kauden aikana aivan liian paljon maaleja. Joukkueena ollaan puolustettu huonosti, Kari myönsi.

Miksi JJK putosi? Seurassa tarkempien analyysien aika lienee myöhemmin, mutta lopulta taisi käydä niin, että päävalmentaja Juha Pasojan siirtyminen Ghanaan kauden kynnyksellä oli kovempi isku kuin aluksi ymmärrettiinkään. Vastuun valmennuksesta ottanut kaksikko Korhonen–Manninen joutui erittäin kovaan paikkaan. Tulosten valossa se oli lopulta liian kova.

– Ainakin se tuli liian myöhään. Saatiin Manun kanssa käsiin kolme viikkoa ennen kauden alkua joukkue, joka oli treenannut talven noin kymmenen hengen vahvuudella. Enhän mä tähän yksin olisi ollut valmis, mutta Manun kanssa työskentely oli mielestäni hyvää. Kaikkemme teimme, mutta oppimisen vuosihan tästä tuli. Harmi vain, että se päättyi näin, Korhonen mietti.

– Aika moni asia keväällä muuttui ja jouduttiin tekemään kompromisseja ja oikomaankin asioissa, Kari mietti pelaajan näkökulmasta.

Mannisella ja Korhosella on vielä paljon annettavaa valmentajina tulevina vuosina. Tänä kesänä he olivat jonkinlaisia uhreja mahdottomassa paikassa. Entäpä Kari? Miten ura jatkuu vai jatkuuko se?

– En tiedä, mitä teen. Pitää rauhassa miettiä. Pelaaminen kiinnostaa yhä, mutta on mahdollista, että minun pelini Harjulla ovat nyt ohi, Kari myönsi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .