Seitsemän syytä miksi Frank Lampard on ongelma Chelsealle

Englannin Valioliigan Chelsea on nimennyt uudeksi päävalmentajakseen seuraikoni Frank Lampardin, 41. Lampard saavutti seurassa paljon menestystä pelaajana, mutta nyt lähivuosien ennuste lontoolaisille on huono. Eikä pelkästään Frank Lampardin takia tai ansiosta.

Lampard on päävalmentajana kokematon. Mestaruussarjan Derbyn vieminen Valioliiga-karsintoihin ja häviäminen niissä ei ole mikään meriitti. Valioliigassa tavoitteet ja paineet ovat pelivaatimusten ohella aivan eri tasoa.

Painetta Lampard on tottunut kestämään sekä seurassa (429 ottelua, 147 maalia, 15 pystiä) että Englannin maajoukkueessa(106, 29). Mutta nyt ollaan aivan uuden edessä. Pelaajana Lampard oli yksi yhdestätoista, valmentajana hän on yksin vaikka tuokin seuraan paljon läheisiään. Näitä ovat apuvalmentaja Jody Morris, toinen ex-Chelsea-keskikenttäpelaaja sekä Chris Jones, Eddie Newton, Petr Cech ja Joe Edwards. Entisiä ja nykyisiä Chelsea-miehiä kaikki. Onpa väläytetty kolmannenkin Chelsea-legendan, Didier Drogban paluuta seuraan johonkin rooliin.

Lampard saattaa onnistua valmentajana. Todennäköisempää kuitenkin on, että ei. Chelsean ongelmat kun ovat rakenteellisia. Näitä ongelmia ovat omistus, organisaatio, pelaajamateriaali, aika, siirtopanna sekä muut seurat. Kun tähän soppaan lisätään se, että peribrittiläisen seuraikonin erottaminen ei ole yhtä helppoa kuin italialaisten tai portugalilaisten ulosheitto, niin...

Chelsean venäläinen omistaja (vuodesta 2003) Roman Abramovich ei käynyt lontoolaistietojen mukaan viime kaudella katsomassa yhtäkään kotiottelua Stamford Bridgellä. Virallisena syynä oli venäläispakotteisiin liittyvä viisumiongelma. Mutta kun samaan aikaan huhuttiin “Abran” etsivän seuralle ostajaa, 1+1 onkin yhtäkkiä enemmän kuin kaksi. Ehkä Abramovich on huomannut, että brittiläisen jalkapalloseuran omistaminen kaikista tv-tuloista ja muista ansaintakanavista huolimatta ei olekaan hauskaa. Etenkin kun omistajan toiminta managerivaihdoksien osalta (14) viittaa siihen, että vain jatkuva huippumenestys kelpaa.

Noh, seura voi toimia ilman sitoutunutta omistajaakin, jos pelimerkit ovat kohdillaan. Chelsean kohdalla brittitoimittajat ovat jo pitkään kirjoittaneet, että Chelsea ei ole viime aikoina onnistunut esimerkiksi pelaajahankinnoissa. Seuran aktiiviseuraajat ovat samaa mieltä.

Marina Granovskaia saattaa olla kova neuvottelija, kun palikat ovat pöydällä, mutta niitä palikoita ei viime vuosina ole pöydälle löytynyt. Siitä kertoo 2004–17 “huippupalkkaukset”: Alvaro Morata (floppi), Fernando Torres (floppi), Andri Shevtshenko (floppi), Tiemoué Bakayoko (täydellinen floppi), Michy Batshuayi (kysymysmerkki yhä), Didier Drogba (jumalainen hankinta), Michael Essien (perusjamppa), Diego Costa (osittainen floppi mutta ennen kaikkea ongelma) sekä Danny Drinkwater (täydellinen floppi).

Nyt jo matkaa jatkanut Eden Hazard (2012) oli poikkeus, N’Golo Kanté (2016) loistava kaappaus ja Kepa Arrizabalaga (2018) edelleen kehittyvä tulevaisuuden nimi. Mutta niitä jämäostoksia on paljon enemmän.

Samaan aikaan seurassa pyörähtäneet Juan Cuadrado (Juventus), Mo Salah (Liverpool) ja Kevin De Bruyne (City) menestyvät uusissa seuroissaan. Miksi?

Nyt seuraa uhkaa vielä siirtopanna, ellei CAS tilannetta muuta. Se tarkoittaisi kahden siirtoikkunnan hiljaisuutta ja täydellistä epävarmuutta nuorten noustessa A-miehistöön. Urheilun kielellä mahdollisuus, Valioliigassa, jossa isot kasvavat ja vahvistuvat, epätodellinen unelma. Ja kun seura ei ole uskottava Mestareiden liigassa, se ei saa maailman parhaita lähiaikoinakaan.

Tulevaan kauteen Chelsea lähtee tilanteessa, jossa sillä on (jälleen) uusi manageri, tällä kertaa vielä kokematon. Kiihkeimmät brittiläiset Chelsea-fanit eivät näe Frank Lampardin kohdalla sellaista ongelmaa, minkä suomalainen fani näkee. Esimerkiksi siksi, että Lampard puhuu sujuvaa englantia, mitä perusfanit rakastavat. Lisäksi Lampard on seuraikoni, jota ei voi kuin rakastaa. Myös silloin kun mies pitäisi erottaa ensi tammikuussa, kun seura on Valioliigassa sijalla 10 ja jotain.

Koska ihmettä Lampard ei tee. Ei tee siksi, että Valioliigassa tasoerot kasvavat jälleen. Ensi kaudella Valioliigassa on ensin City ja Pool, sitten Arsenal, ManU ja Spurs sekä sitten nippu potentiaalisia haastajia, kuten Wolves, Watford, Everton, West Ham ja Norwich.

Luvassa onkin tylsä Valioliigakausi kaikille muille kuin kahden huippuseuran kannattajille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .