"Aiotko, Pasi, olla yhtä hölmö kuin olympialaisissa?", Naisleijonat kysyivät – "En aio", päävalmentaja Herra Suorasuu vastasi

Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueessa on kymmenestä urheilijasta koostuva pelaajien johtoryhmä. Se käsittelee yhteisöön liittyviä asioita keskenään, ilman valmentajaa ja valvontakameraa.

Miten ollaan toisten kanssa? Miten kommunikoidaan? Mihin keskitytään? Mihin ei?

Viimeviikkoisella Vierumäen MM-leirillä ”pelaajaneuvosto” piti istunnon ja esitti sen jälkeen kysymyksen Naisleijonien päävalmentajalle Pasi Mustoselle.

”Aiotko, Pasi, olla tulevissa kotikisoissa yhtä hölmö kuin Korean olympialaisissa?”

Yllä oleva tarina on naseva, tosi ja tehokas.

Se viiltää auki persoonan nimeltä Pasi Mustonen, perkaa hänet rempseällä tavalla.

Tuskin kenellekään toiselle maajoukkuevalmentajalle pelaajat tohtisivat kiikuttaa moista kysymystä. Eikä kukaan toinen lätkäluotsi kertoisi mukisematta ja avoimesti, suorastaan intoa puhkuen, tapauksesta median edustajille.

Mutta Mustonen, 58, onkin Herra Suorasuu.

Hän on niin auki, että ihmettelee itsekin itseään.

 

Mustonen oli pelaajana nopea ja impulsiivinen. Viilettäessään 1980-luvun alussa JyP HT:n I divisioonajoukkueen nutussa, laitahyökkääjä saattoi sujahtaa maalin ja maalivahdin välistä – ehtimättä laittaa kiekkoa verkkoon.

Nyt Vierumäen jäällä päävalmentaja luistelee Naisleijonien harjoituksissa lähes yhtä paljon kuin pelaajat. Ei, Mustonen ei todellakaan seiso sivussa pilli suussaan ja mulkoile treenejä jortikkana alta kulmain.

Hän liikkuu, häärää väkkäränä, puhuu, ohjaa ja kannustaa.

Harjoitusten jälkeen Mustonen kokoaa naiset eteensä ja pitää lyhyen puheen, josta kuka tahansa yritysvalmentaja tai jarisinkkonen olisi ylpeä.

– Kiitos teille tästä harjoituksesta, hän sanoo pelaajille.

– Te olitte hienosti läsnä, otitte toisenne huomioon. Te näytitte tänään joukkueelta, jonka arvopohjalta ponnistaen voi menestyä. Siitä, miten olemme toistemme kanssa riippuu, olemmeko MM-turnauksessa lennossa vai ei.

Koska jutun alun kysymys kiusaa lukijaa, siihen on syytä antaa viimeistään tässä kohdassa selitysosio ja vastaus.

Gangneungin olympiakaupungissa viime vuoden helmikuussa Mustonen ei onnistunut hillitsemään itseään. Hän vapaapudotteli ennakkoinfossa näkemyksiään naisten jääkiekosta.

Mustonen arvioi suojattiensa laukaisutaidon kehnoksi

– Naiset eivät ole myöskään tottuneet tutkimaan peliä samalla tasolla kuin miehet, päävalmentaja lateli.

– Tämä näkyy kaukalossa. Naisten on huomattavasti hankalampi pelata paskoja minuutteja pois. Kun ottelussa on vaikeita hetkiä, niiden aikana on kiekkoiltava pelkistetysti ja riskittömästi. Siihen naiset eivät vielä kykene.

Infossa saman pitkän pöydän takana istuivat pelaajalegendat Riikka Välilä (nyk. Sallinen) ja Jenni Hiirikoski. Mustosen paasatessa he vilkaisivat toisiaan.

– Eihän tuo välttämättä kovin kivalta tuntunut, Välilä tokaisi jälkeenpäin.

Mustosella oli agendansa. Hän ei puhunut harkitsemattomasti.

Päinvastoin. Mustonen tajusi, että olympiaraameissa naiskiekkoilu pääsee näyteikkunaan. Hän päätti ottaa tilanteesta kaiken irti.

Hän haki naislätkälle huomiota ja totta vie sen sai.

– Tiedostin, että ärsytän pelaajia, Mustonen muistelee episodia.

– Pelaajat eivät tietenkään toivoneet sitä kohua, mutta minä halusin heille medianäkyvyyttä.

Hyökkääjä Venla Hovi kommentoi Gangneungissa Mustosen töräytyksiä yksiselitteisesti. Hänen mielestään niiden ajankohta – juuri ennen tärkeää turnausta – oli täsmälleen väärä.

Tapauksesta on yli vuosi. Vähän Mustosta kaduttaakin.

–Totta kai, otsikoiden luominen meni liian pitkälle. Se oli minun virheeni. Eihän päävalmentajan kannata arvoturnauksissa tuommoista heittää.

– Mutta tiesin, että joukkue on henkisesti niin vahva, että jos tulee hässäköitä, se kykenee ne käsittelemään.

Sitä paitsi loppu oli onnellinen: Koreasta tuotiin olympiapronssi.

– Joukkueen yhdessä sovittu toimintatapa kesti jopa päävalmentajan hölmön käytöksen, Mustonen virnistää.

Vierumäellä viime viikolla Mustonen otti ”pelaajaneuvoston” kysymyksen nöyränä vastaan.

– He tiesivät jo etukäteen, etten suutu, enkä vähennä kysymyksen takia yhdenkään pelaajan jääaikaa.

– Vastasin siis, että kiitos loistavasta palautteesta. En varmasti aio olla Espoon kisoissa yhtä hölmö. Olen hiljaa, en puhu lehdistölle muusta kuin yli- ja alivoimasta, Mustonen selvittää.

– Sitten tosin otin vähän takaisin. Sanoin, että ainakin yritän esiintyä niin.

Hyvä lisäys. On vaikea kuvitella, että Mustonen jättäisi joskus mielipiteensä kertomatta.

Sitä paitsi tulevat MM-kisapäivät olisivat paljon tylsempiä ilman hänen värikkäitä maalauksiaan.

Korean ”kohun” perusteella hätäisimmät saattavat saada väärän käsityksen Mustosesta.

Siksi on pikaisesti syytä tähdentää naisten päävalmentajan liberaalisuutta. Jos joku on ajattelutavaltaan moderni ja ihmislähtöinen, niin Herra Suorasuu. Hän on enemmän naisasiamies kuin päävalmentaja.

Mustonen ihailee kiekkoseuroja, joissa naiset on nostettu tasavertaiseen asemaan miesten kanssa.

– Luleå HF:ssä näin on, hyvin ruotsalaisuuden tunteva valmentaja kertoo.

– Siellä se näkyy kaikessa: ihmisten kohtaamisessa. Siinä miten vahtimestari kohtelee naisjunioreita. Siinä, että joukkueen bussin kyljessä on kuva Luleå HF:n miesstarasta. Ja toinen yhtä iso kuva Jenni Hiirikoskesta.

Luulajassa käydessään Mustonen kysyi seuran toimitusjohtajalta Stefan Enbomilta, miksi teette tämän jutun näin.

– Siksi, koska haluamme opettaa nuorille ihmisille ja kaikille, että jokainen menestyvä organisaatio koostuu miehistä ja naisista, Enbom oli vastannut.

– Tuossa lauseessa se on: tasa-arvon ydin, Mustonen huudahtaa.

Mustonen näkee, että hänen leijonansa ovat naispalloilun soihdunkantajia.

Hänen mukaansa koppi on täynnä hyviä pelaajia ja hyviä ihmisiä.

– Jos jossain valmennetaan ihmistä, niin ihan varmasti tässä, päävalmentaja alleviivaa.

– Tietysti meillä pitää olla kompetenssi jääkiekkoonkin. Mutta tällä puolella erot vastustajien välillä ovat marginaalisia. Ratkaiseva voima toteuttaa unelmia kumpuaa ihmisen arvostamisesta.

– Tulee sellainen noste, että kukaan ei osaa edes määritellä, mitä ylipäätään tapahtuu. Kukaan ei käsitä. Se kasvaa ihmisyydestä, ystävänä olemisesta. Ryhmästä tulee niin helvetin kiinteä.

Kun Mustonen sanoo olevansa yhtä pataa pelaajiensa kanssa, häneen on pakko uskoa.

Vertaus on jopa brutaali.

– Jos joku ampuu minua olympiakylän portin edessä, tiedän että pelaajat raahaavat minut suojaan, Mustonen toteaa.

– Ja he tietävät, että päinvastaisessa tilanteessa minä nostan heidät turvaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .